Sisarukset. Ne hirveän rakkaat paskapäät. Minulle on siunaantunut niitä peräti viisi kipaletta. Olen siitä keskeltä.
Isosiskojemme kanssa meillä on pienemmät ikäerot, joten heidän kanssaan tulee jaettua elämää ehkä enemmän mitä nuorempien. Toki mitä pidemmälle vuodet meitä kuljettavat, sitä pienemmäksi ikäeromme myös pientensisarustemme välillä punoutuu.

 

 

Siskojen kanssa olemme kokeneet hirvittämän määrän asioita. Olisi outoa jos heitä ei olisi.
He tuntevat minut läpikotaisin. Osaavat lohduttaa ja antaa tukea. Samoin he jos jotkut osaavat venyttää pinnani äärimmilleen. He,
hirveän rakkaat paskapäät.

Olemme tulisieluinen perhe, vähän sellainen eteläeurooppalaistyylinen. Meillä huudetaan, kiljutaan ja rakastetaan. Tunteita todellakin näytetään. Jos joku kokee vääryyttä toisen tekemisestä se kyllä sanotaan napakasti asianomaiselle. Ei mitään kaunisteluita. Me myös halataan ja suukotetaan. Oikeen rutataan.

Sisaruksilta kuule myös rehellisen mielipiteen asiaan kun asiaan. Kävin aikoinaan leikkaamassa trendikkään long bobin, näytin kuulemma keskiajan ritarilta. Kasvatin long bobin pois.
Kerran siskoni oli ostanut erään todella kalliin merkkimekon, kutsumme mekkoa Hello Boobs-mekoksi, en ole koskaan sen koommin nähnyt mekkoa siskoni päällä. Toinen siskoni osti housut, cameltown-housut. Housut palautettiin.
Hetki mitä edelleen lämmöllä muistelen, on kun siskoani pyydettiin hiusmalliksi vuosia sitten. Siskollani oli tuolloin pitkät ja paksut tummat hiukset. Sisko palasi mallikeikaltaan kotiin ja isä, ihana rehellinen isä tokaisi:"Katoppa, näytät ihan Michael Monroelta". 
Ja totta, sisko paralla oli prikulleen samanlainen tukka, mitä tällä rokkikukolla, värikin oli ihan rehellinen kusenkeltainen. En meinannut saada henkeä naurultani. Tukka värjättiin kotona samana iltana.
Lisäksi löytty Lordi-kengät, pumppalaukku, Rauli-Badding- paita ja mitä näitä nyt on.

 

 

Vaikka koen itseni toisinaan hyvinkin järkeväksi aikuiseksi, joka omaa suhteellisen hyvät käytöstavat, saatan isosiskojeni seurassa taantua tasolle, missä läpsäytän toista käsivarteen ja juoksen karkuun. Taantuminen tapahtuu lähes välittömästi kun kokoonnumme sisaruksien kesken. Käkättämistä, kettuilua, toisen huudattamista, nahistelua, miks mä aina ku toi toinen ei koskaan- uhoamista. Melko kypsää puuhaa kolmekymppisiltä :D

Välillä kuittailumme ja huomauttelumme saattaa ulkopuolisen korviin kuulostaa aivan järkyttävältä ja niin julmalta. Sisaruksiemme kesken omaamme kuitenkin tismalleen samanlaisen (kuivan) huumorintaju, ja tiedämme missä toisen rajat menee.
Tosin juurikin tästä syystä, kestän siskoiltani mustaahuumoria todella paljon pidemmälle kuin yhdeltäkään toiselta ihmiseltä.
Tosin, en koskaan ole kuullut sisaruksieni piikittelevän asioista mitkä he ihan oikeasti tietävät aroiksi. He yksinkertaisesti tuntevat minut niin hyvin. Mutta sen lisäksi- olemme toisillemme niin rakkaat, ettemme koskaan ikinä löisi puukkoa,vaikka mahdollisuus olisi, emme ikinä. 

Sitä on meidän sisaruus <3

Miss u shitheads <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tamperelaistunut Etelä-Pohjalainen joka kokeilee rajojaan, kompuroi, hyppää, nauraa, rakastaa ja välillä pysähtyy miettimään syntyjä syviä. Sydäntä lähellä ovat kaikenlaiset self-help kirjat, valokuvaus, koirat, kosmetiikka ja juoksu (yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun ;) ). Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :)