Toiset ne pelkää hammaslääkäriä, minä pelkään eläinlääkäriä.

Jostain syystä olen luonut itselleni kauhuskenaarion tilanteesta, missä vien omat rakkaat mussukkani eläinlääkärille, joka löytää koirulistani patin, joka on luonnollisesti heti syöpä ja koira joudutaan lopettamaan välittömästi.

Tälläistä ei ole ikinä kohdalleni tai edes lähipiirissäni sattunut, mutta jostain syystä tämä ahdistaa ja pelottaa minua. Ymmärrän toki realiteetit enkä ikinä jättäisi eläinlääkäri käyntiä väliin typerän mielikuvitukseni vuoksi.

Eilen koitti jälleen päivä kun pääsin fobiani kanssa kasvotusten, kun kärräsin meidän koiravanhuksen hammashoitoon. Koirallamme on todettu aikoinaan sydänvika mihin se syö säännöllisesti lääkkeitä. Hammashoito tehdään aina nukutuksessa, joka on erityisesti sydänvikaiselle eläimelle riski. Pelkotilani oli siis täysin uusilla leveleillä, vaikkakin olin käynyt keskustelun niin eläinhoitajan kun lääkärinkin kanssa etukäteen.

Rupesin tihrustamaan itkua jo odotusaulassa koska olin niin jännittynyt ja huolissani. Itse potilas istui rauhallisena jaloissani ja välillä moiskautti pusun kädelleni lohduttavasti.

Lääkäri kutsui meidät vastaanotto huoneeseen, jolloin menetin kontrollini täysin ja tihrustus muuttui rehelliseksi vollottamiseks :D Nolona yritin selittää herkkää mieltäni. Lääkäri oli ystävällinen vaikkakin ymmärrettävästi hämmentynyt tunteen purkauksestani. Kävimme vielä operaation kertaalleen läpi ja Miio sai rauhoittavan (vaikka taisi itse omistaja olla enemmän sen tarpeessa)

Niin kuin arvata saattaa kaikki meni lopulta todella hyvin. Anestesia oli suht lyhyt ja hampaat saatiin hoidettua. Itse potilas voi oikein hyvin, mitä nyt hieman oli loukkaantunut.

Mieli on kyllä hassu. Miten paljon pelkän mielikuvituksen kautta pystyykään tuottamaan jos jonkinmoisia skenaariota tilanteista. Tämäkin olisi mennyt huomattavasti kivuttomammin, mikäli olisin vain osannut luottaa piin koviin ammattilaisiin ja jättää mielen kuvittamat kuvat omaan arvoonsa. Ei ne sitä koiraa nukuta jos riskit ovat liian suuret. Mutta kai nämä on niitä inhimillisiä piirteitä ihmisyydessä :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tamperelaistunut Etelä-Pohjalainen joka kokeilee rajojaan, kompuroi, hyppää, nauraa, rakastaa ja välillä pysähtyy miettimään syntyjä syviä. Sydäntä lähellä ovat kaikenlaiset self-help kirjat, valokuvaus, koirat, kosmetiikka ja juoksu (yritän myös hurahtaa kuntosaleiluun ;) ). Tervetuloa seurailemaan sarkastisella huumorilla höystettyä blogiani :)