Arki on alkanut pikkuhiljaa asettua uomiinsa ja päiville on löytynyt oma rytmi. Tämä oli asia mikä mietitytti ylivoimaisesti eniten ennen koko leikkiin ryhtymistä: kuinka saan itseni aamuisin ylös sängystä, kun ei näennäisesti ole pakko. Kun kukaan ei ole vahtimassa, että en myöhästy tai että yleensäkin saavun paikalle. 

Tässä kuitenkin auttaa kummasti yksi kappaletta pikkuneitejä, joka on aamulla vietävä hoitoon. (Toisaalta, halutessaan voi pitää myös vapaapäiviä hoidosta. Näin tehtiin juurikin pari päivää sitten, kun käytiin katsomassa Logomossa Voice of Finlandin nauhoitukset ja haluttiin nukkua seuraavana päivänä pidempään.) Hoitoonviemisreissun jälkeen on tuntunut myös luontevalta lähteä aamulenkille, koska kerran on jo saanut vaatteet päälle ja toimitettua tuon tuikitärkeän asian noin heti aamutuimaan. 

Aamubussiin juoksemiseltani en ole koskaan aikaisemmin ehtinyt huomata, miten kauniita aamut voivat olla. Kun taivaanrannassa alkaa kajastaa kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä ja pian koko taivas kirkastuu. Kun hengitys huuruaa ja pipo kutittaa päivän ensimmäisiä hikipisaroita. Jännä, miten olin aina luullut, että aamu-urheilu ei todellakaan ole minua varten ja pelkkä ajatuskin hikilenkistä ennen aamupalaa sai heikottamaan. Olin väärässä. Mikään ei herätä aamulla reippailua paremmin. Tosin viime aikojen pakkasillakin on tuossa ollut osansa. Riittävästi vain lämmintä päälle ja kaulahuivi suun eteen, niin kyllä tarkenee. Ja mitäpä siitä, jos vähän rillit huurustuu. Ketään ei täällä "maalla" kiinnosta, minkä näköisenä sitä hiihtelee menemään.

Lenkin jälkeen pikapikainen suihku ja aamupala, jonka jälkeen muutama tunti tehokasta (köh) työskentelyä koneella. Lounasta kun nälättää ja kahvia ja teetä kun janottaa. Pakko myöntää, että päivissä on vielä luvattoman paljon taukoja, mutta sitten taas toisaalta, miksi ei? Kun mikään ei ole vielä kunnolla alkanut, on lupa ottaa rennosti. Tai sitten suursiivota, jos inspiraatio iskee. Tätä tapahtuu yleensä niin harvoin, että se se kannattaa kyllä hyödyntää, heh.

Kaataa toinenkin kupillinen kahvia ja selata hieman sisustusblogeja. Paistaa banaanilettuja lounaaksi.

Mukavaa ja aurinkoista torstaita! 

Because I can.

K.K.

Instagram: @katja_karpalo

Kommentit (2)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.