Siitä ei ole pitkäkään aika, kun päivät kotitoimistolla kuluivat vielä verkkaisesti kahvia ryystellen ja sisustusblogeja selaillen. Ei enää. Nyt on isketty turbovaihe silmään, sillä hommat alkoivat viime viikolla yhdellä rytinällä. Ja hyvä niin. Itse asiassa todella hyvä, olo on helpottunut. Niin paljon kuin kääntäjä käykin sokerilla, elääkseen sitä tarvitsee myös leipää. Ja mikäs sen parempi lähtökohta, jos sen leivän saa kannettua pöytään omalla työllä. Ja vielä hiukan kinkkusiivua siihen päälle pelkän ylähuulen sijaan…saatte käsityksen.

Vaikka blogissa on hiljaista ollutkin, believe you me, sanottavaa on ollut senkin edestä. Tuntuu, kuin pitkän matkan jälkeen olisi astunut hyvin tuuletettuun huoneeseen, jossa tuoksuu puhtaalta. Pöytä on katettu, lakanat vaihdettu ja joku tarjoilee jäähdytetyn aperitiivin. Kuin joku perustavanlaatuinen osa minussa olisi loksahtanut paikoilleen. Työtäni olen aina rakastanut, mutta nyt se on temmannut täysin mukaansa, teksti vallan pulppuilee ulos. Minun täytyy vain istua alas, toimia välittäjänä ja tallentaa se kaikki muistiin.

Kääntäjän työn hyviä puolia on, että luovuuttaan saa käyttää mielin määrin tarvitsematta kuitenkaan olla jotain mieltä asiasta. Kielellä saa leikitellä tarvitsematta kuitenkaan miettiä, mihin haluan kyseistä tekstiä viedä. Mihin lopputulokseen haluan sen avulla päätyä?

Niin kuin nyt esimerkiksi tämän postauksen kanssa. Mitä halusin sen avulla sanoa? En kai mitään :). Ehkä vain kertoa, että minusta tuntuu kuin olisin tullut kotiin.

Hassua. Siellähän minä olen koko ajan ollutkin.

Rentouttavaa viikonloppua!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.