Viime viikonloppu kului mukavasti kyläillessä ystävien luona. Kiireetöntä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja kuulumisten vaihtamista. Tai no, niin kiireetöntä kuin sen vain voi olla, kun pistetään yhteen kaksi alle kouluikäistä lasta aikatauluineen ;).

Toivottavasti jokaisella siellä ruudun toisella puolella on ainakin yksi sellainen ystävä, jonka kanssa aika pysähtyy. Jonka kanssa juttu jatkuu taas tasan siitä mihin se viimeksi (Whatsapissa, heh) jäi ja jonka tapaaminen, oli se miten lyhyt hetki tahansa, on kuin tuulahdus raikasta ilmaa pääkoppaan. Virkistävää ja soluja uudistavaa. Jonka jälkeen on taas pienen hetken se oma riehakas itsensä, ennen kuin arki velvollisuuksineen ryövää taas mukaansa. Yksikin tällainen ystävä riittää. Jos kyseisiä kultakimpaleita on monta, voi jo pitää itseään onnenpekkana.

Ihanaa kuin kyläily onkin, on oma sänky kuitenkin aina oma sänky. Äidiltä joululahjaksi saadut H&M Homen pellavalakanat ovat niin kauniit ja ihanan tuntuiset, että en vain raaski petata niitä päiväpeitteen alle piiloon, vaan annan niiden reilusti näkyä. Saman sarjan pellavainen aamutakki on myös ihana, mutta let’s face it, aivan liian kylmä näille keleille, kun vanhan rivitalon lattiat ovat jääkylmät ja ikkunoista vetää jokaiseen ilmansuuntaan.

Se roikkuu kuitenkin näkösällä muistuttamassa, että kesäkelit ovat kuitenkin vielä tulossa. Siellä, ikuisuudelta tuntuvan ajan päässä. Siellä samassa aika-avaruudessa, jossa varpaat uppoavat hiekkaan, lämmin tuuli kieputtaa hiuksia naamalle ja merivesi kuivuu iholle.

Siellä jossain se on, kevät.

Me jaksetaan kyllä odottaa.

Ihanaa viikkoa, ihanaiset!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.