Viime aikoina olen viipyillyt omalla terassilla, ehkä luvattomankin paljon. Katsellut, kun luonto on puhjennut kukkaan. Ihmetellyt pihan jättitatarien kasvamista silmissä ja lehtien täyttämiä koivuja. Kantanut terassille kaupasta kukan toisensa jälkeen. Miettinyt tulevaa kesää, josta tulee ensimmäiseni yrittäjänä. Vapautta, jonka se mukanaan tuo, vastuutakaan tietenkään unohtamatta. Hykerrellyt hiukan, pureskellut heinänkortta ja siristellyt aurinkoon.

Tästä kesästä tulee erilaisin kesä naismuistiin. Vaikka varsinaista lomaa en aio pitää montaakaan viikkoa, jo ajatus siitä, ettei kelloa tarvitse laittaa soimaan välttämättä koko kesänä, tuntuu uskomattoman vapauttavalta. Ei enää päivien laskemista loman alkamiseen tai etukäteen ahdistumista sen loppumisesta. Ei tarvitse yrittämällä yrittää nauttia kaikesta niin pirusti, ”koska kohtahan tämä jo loppuu”. Voin lähteä muiden mukaan rannalle vaikka keskellä päivää ja tehdä hommat loppuun myöhemmin. Jos ajatus ei kulje, voin mennä hyppimään hetkeksi takapihan trampoliinille tai käydä pyörälenkillä. Ottaa päiväunet riippukeinussa, joka toivottavasti tänä kesänä vihdoinkin saadaan hankittua parvekkeelle.

Neiti Kesäheinä, luulenpa, että meille tulee melkoisen lystiä.

Rentouttavaa sunnuntaita!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.