Täällä Ystävänpäivä kuluu enemmän tai vähemmän vaaka-asennossa alkavaa flunssaa pois hätistellen. 

Joka paikkaa särkee, mutta en suostu taipumaan. Kyllä se tästä, kun hiukan lepäilee...

Vaikka Ystävänpäivä onkin ihana, minusta se konseptina hakee edelleenkin paikkaansa Suomessa. Tietysti silloin kuuluu muistaa ystäviä, mutta sitten on se romanttinen aspekti, joka on kokonaan oma lukunsa. Miten paljon puolisoa kuuluu muistaa Ystävänpäivänä? Paljonko siihen kuuluu panostaa niin rahallisesti kuin vaivannäöllisesti? Entäpä, jos toinen onkin panostanut enemmän kuin toinen, pettyykö panostava puolisko? Varsinkin miehet ovat varmasti hukassa tämän päivän kanssa, joka sekin sisältää naisten salattuja käyttäytymiskoodeja (puhumattakaan siitä Äitienpäivästä...).

Itse en ihan hirveästi tästä päivästä perusta, tykkään enemmän huomioimisesta ihan tavallisessa arjessa, olipa kyseessä sitten ystävyys- tai rakkaussuhde. Kiva viesti keskellä päivää sydänystävälle. Kukkien tuominen rakkaalle ilman syytä. Lempiruuan valmistaminen, toisen suihkusaippuamerkin muistaminen, ne ovat minun mielestäni rakkauden tekoja. Oma-aloitteisia tunteidenosoituksia, eivät kalenterin pirauttamia pakkoherätyksiä.

Rakkaudentäyteisiä hetkiä sinne, ihan vuoden jokaiselle päivälle! <3

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.