Miksi muuten on sellainen sanonta, että jokin meni "ihan pipariksi"? Meilläkin meni, mutta siinä kävi ihan hyvin! ;)

Piparit tehtiin ihan vallan valmistaikinasta ja hyviä tuli. Moni sanoo, että omatekemää taikinaa sen olla pitää, mutta minä sanon siihen että kamoon. Lyhythermoisena leipurina mun on päästävä hommiin heti eikä huomenna, niin ihanalta kuin ajatus yön yli muhivasta taikinasta tuntuukin. Mutta uskon kyllä, että maku on aivan eri planeetalta. Meidän pipareihin vain tulee kyllä kilo sokerikuorrutetta päälle, joten ei se ole niin tarkkaa... (Itse asiassa eroa ei varmaan edes maistaisi, vaikka piparin virkaa toimittaisi pala pahvia, heh).

Pääasia tässä pipareiden leipomisessa meillä taitaa olla kuitenkin se yhdessä puuhastelu. Kerrankin sellaista touhua, joista riittää mukavaa tekemistä tuntikausiksi muksullekin. Kunhan vaan muistaa vahtia, ettei puolet taikinasta menee parempaan pikkusuuhun...

Pipareiden jäähtyessä nautittiin joulupuuroa. Miten tavallinen riisipuuro voikin maistua niin hyvältä, kun sen hukuttaa voihin (mun puurossa voisilmä-termi on ihan understatement)! Joulupuuron maustaminen jakaa kyllä meidän perheessä mielipiteet. Minä rakastan puuroa voilla ja kinkkuvoileivän sekä tuoremehun (juu, luitte oikein) kera, kun taas muut maitotilkan sekä kanelin ja sokerin kanssa. Hmpfh, ei sen kuulu olla makeaa...;)

Oli niin tai näin. Kun kotona tuoksuu pipareilta ja joulupuurolta, ei joulu enää voi olla kovin kaukana.

Malttamatonta joulunodotusta! :)

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.