Yli vuoden jahkailun jälkeen sain vihdoinkin hilattua ahterini lähisalille ja hommattua itselleni kuntosali- ja jumppakortin. Tämä on nyt niin huomionarvoinen asia, että pakko ihan vähän hehkuttaa: meikämandoliini is sohvaperuna no more!

Vanhana aerobic-ohjaajana (paino todellakin sanalla vanha, noin sata vuotta sitten) ja auktoriteettikammoisena sluibailijana olen aina pitänyt ohjattuja jumppia jotenkin pakkopullamaisina. Ajatus siitä, että minun piti olla jossakin määrätyssä paikassa määrättynä aikana tekemässä jotain, mitä joku toinen käski, tuntui pitkään ihan ylivoimaiselta ajatukselta. Halusin mennä nimenomaan kuntosalille, nostella painoja ja tehdä sitä vain silloin kun huvitti. Ja mieluummin yksin, koska se oli omaa aikaani. Niinpä nitkutin vuodesta toiseen samaa vanhaa 10 vuotta sitten minulle tehtyä kuntosaliohjelmaa, samoilla vastuksilla, aina vain harvemmin, kunnes viime vuonna kerroiksi tuli pyöreä nolla. Ou diö.

Vähänpä minä jumpista tiesin – enää. Jumpat ovat muuttuneet minun ohjausajoilta vain noin valovuoden verran. Alan ihmiset tietävät, että mahdollisuuksiahan on nykyään rajattomasti aina vanhasta kunnon vatsa-peppu-reisijumpasta core-fitin, pumpin ja stepin kautta tanssillisiin lattarijumppiin. Ensimmäisen Fiesta Jam -tunnin jälkeen minulta meinasi päästä pieni iloitku, neljä samaista tuntia myöhemmin olin täysin koukussa. Miten voi olla olemassa jotain näin ihanaa, mikä polttaa kaloreita suklaalevyn verran 60 minuutissa, saa hymyn huulille ja hien virtaamaan? Ja vielä tanssimalla!

Eikä se liikunta jäänyt siihen. Istumatyöläiset tietävät, miten paljon hallaa kehossa tapahtuu ihan vaan istumalla pehvan päällä koko päivän. ”Aivotyöläiset” taas tietävät, miten paljon tauot kirkastavat ajatusta. Vesi puolestaan on kaiken aineenvaihdunnan perusta (ei se ainainen kahvi). Miten siis saada vesi, liikunta ja tauot ympättyä työpäivään? No tietysti lankuttamalla ja kellottamalla!

Pukki toi viime jouluna (pyynnöstä, köh) ihanan tiimalasin, koska halusin työpöydälleni nätin muistuttajan, joka pitäisi minut tunnin verran koneella keskittymässä töihin, eikä välillä pesemässä pyykkiä tai tyhjäämässä astianpesukonetta. Granitin isommassa tiimalasimallissa hiekka (tai suola?) valuu kokonaan alas 60 minuutissa, joka on juuri sopiva aika keskittyä meneillään olevaan työhön. Tunnin kuluttua on aika pitää tauko, juoda lasi vettä ja lankuttaa minuutin verran. Näin kolme kertaa ennen lounasta, sitten lounastauko ja sama kolme kertaa iltapäivällä ja pam! Päivän työt on tehty reippaasti ja tehokkaasti, ja illan voi kuluttaa esimerkiksi siellä jumpassa. Eikä vöhnimisen takia päivältä jääneitä töitä jatkaen…

Good plan, sanoisi Bridget Jones.

Liikunnallista ja tehokasta päivää sinulle! Jos lankutus on liikaa, muista ainakin juoda vettä ja pitää taukoja!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.