Lupasin miehelle, etten ala sen kummemmin ”sisustamaan” tätä kotia, koska emme aio tähän jäädä. Tässä mietitään, mihin suuntaan lähdetään: aletaanko rakennuttaa omakotitaloa perusratkaisuilla ja omalla pihalla, vai satsataanko ns. sisustukseen ja muutetaan uudempaan ja vähän hienompaan rivariin (joissa on kaikissa nykyään muuten postimerkin kokoiset takapihat).

Lupauksellani tarkoitin tietenkin siis sitä, että en ala ostamaan tänne mitään uutta varta vasten, mutta saahan sitä yrittää ottaa olemassa olevista tavaroistaan ja edellisen asukkaan tapetoinneista kaikki irti ;). Ja saahan sitä yrittää tehdä kodistaan nättiä, vaikka kyseessä olisikin väliaikaisratkaisu ja ei-niin-sisustukselliset muovimatot ja mäntyportaikko, heh…

Kun kaikki on kuitenkin jo niin nähty. Instagramia selatessa samassa fiidissä voi olla peräkkäin kolme lähes samannäköistä kotia. Samat sohvapöydät, samat hyllyköt ja samat matot. Ja jos vielä kerran pitää lukea jostain, että avain omaleimaiseen ja itsensä näköiseen sisustukseen on yhdistellä vanhaa ja uutta, modernia ja mummon perintösenkkiä…argh.

Joten tällainen tästä nyt tuli. On kiva hengähtää hetki ja keskittyä ihan muuhun kuin sisustusratkaisuihin. Elää ja miettiä elämää eteenpäin. Ottaa ehkä koiranpentu (!). Selata asuntosivuja ja antaa mielikuvitukselleen vallan. Unelmoida ja tehdä laskelmia. Ja olla täydessä valmiudessa toimimaan heti, kun se oikea asunto tai tontti tärähtää myyntiin. Oikeastaan ihan paras tilanne pian vaihtuvaa vuotta ajatellen: kaikki ovet avoinna.

Mukavaa sunnuntaita!

K.K.

Instagram: @katja_karpalo

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.