Tuolla vaakasuorassa ja jäätävässä tuulessa aamulenkillä eilen painaessani, jäisillä teillä pakarat jäykkinä liukastellen, oli kiva muistella kivempia sääolosuhteita vuoden alulta.

Tämän kodin parhaiksi puoliksi on kyllä luettava ehdottomasti sen sijainti, aivan Turun kupeessa ja mahtavien ulkoilureittien vieressä. Kuvat ovat meidän takapihalta aukeavalta pellolta, joka näyttää joka päivä erilaiselta säästä riippuen. Aamuisin tummansinistä taivasta vasten piirtyvät puut ovat kuin suoraan Vallilan kankaista. Iltapäivällä pellolle muodostuu yleensä näin talvisin aavemaisen kaunista utua. Myös auringonlaskut ovat täällä olleet vertaansa vailla, niitä olen ihaillut harva se ilta. Niistä ei olekaan muuten yhtään kuvaa kameralla, vain kännykän taltioimia räpsyjä, pitääkin muistaa ensi kerralla ottaa todisteita.

Aivan mahtavaa on myös, että yläkerran makkarin sängyssä pötkötellessä näkyy ikkunasta taivasta. Edellisessä asunnossa talon molemmilla puolilla oli isoja puita, jotka varjostivat ikkunoita, joten kappale taivasta tuo tilaan kirjaimellisesti kappaleen taivasta, avaruutta ja tilan tuntua. Myös se, että ikkunasta näkee kauas, saa aikaan illuusion suuremmasta huoneesta.

Jaksetaan vielä hetki tätä vaihtelevaa talvea tiskirätteineen ja paukkupakkasineen.

Kyllä se sieltä pikku hiljaa taas kipsuttaa, Neiti Kevät <3.

Kivaa perjantaipäivää sinulle!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.