Blogissa on ollut taas viime aikoina kovin hiljaista. Syynä ovat oikein olan takaa paiskitut työt, työt ja työt. Näköpiirissä on nyt sen sortin suunnitelmia, että vyffendaalia todellakin tarvitaan. Massor, sanoisi ruotsalainen. Katsotaan nyt, miten tässä käy. Toivottavasti hyvin.

Kova tahti vaatii kuitenkin aina jossain kohtaa veronsa, joten yritän tehdä muutaman viikon nelipäiväistä työviikkoa. Eiköhän sillä saada taas kaivattua lisäpuhtia koneella kyyristelyyn.

Zumbailla olen onneksi jaksanut, tänään taas menossa vetämään maksimisykkeet kaakkoon. Ihme kyllä, huomaan jääneeni tuohon paljon puhuttuun endorfiinikoukkuun. Luulin, että se oli vain myytti! Tekisi mieli vain tanssia kaiket illat.

Sellaista tänne, taivaanrannan maalarille.

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Turun lähimaastossa asuva kääntäjä, joka juo liikaa kahvia, yrittää addiktoitua urheilusta ja saa sydämentykytyksiä uusista vaatteista.