huivi By Malene Birger / mekko H&M 

 

 

Näissä menty. Puoliksi piilossa. Ihanasti suuren mekon ja suuren huivin turvassa. 

Siltä varalta että jollei jaksakaan.

 

Tiedättekö kun aina aamulla herätessä ei ole sellainen jippii uusi päivä, uudet mahdollisuudet -olo? Joskus on se sellainen onko pakko -olo. Että onko missään mitään järkeä. Onko mun pakko olla aikuinen. Vai mitä jos vain jäisin... 

Eikä sitten kuitenkaan koskaan jää. Kun nyt on jo hereillä. Kun ei se selkäranka anna periksi. Se nousee. Se vaan lähtee aina liikkeelle ja oikeastaan ne unensekaiset hassut ihmettelyt kääntyvät positiivisiksi uusi päivä -fiilistelyiksi siinä missä silmä tottuu valoon. Tai viimeistään kun saa kahvia.

Tai viimeistään kun tapaa työkavereita. 

 

Multa on joskus kysytty, ihmetelty ja naureskeltukin, että miksen lopeta päivätyötäni ja ryhdy täyspäiväiseksi bloggaajaksi. Vastaus on kai yllä. Olen aivan liian erakko jäämään pois töistä. Minusta tulisi ihan sekopää. 

Ja paitsi että tarvitsen, myös tykkään tehdä töitä, mulla pitää kai aina olla jotain puuhailtavaa. 

Sitäpaitsi jos se ajatus että en jaksa - en jaksa olla tyylikäs, en jaksa puhua kokouksessa, en jaksa meikata, en jaksa olla mitään - jos se ajatus tulee, niin eihän se mitään. Eihän mun tarvitse ollakaan, mietin hymyillen. Eihän mun tavitse ollakaan mitään. Riittää että olen (minä). Ja vaikka vähän piilossa niinä päivinä kun siltä tuntuu. <3

 

Hyvää perjantaita!
Seuraavaksi tulee varmaankin mun pikkujoulukauden ainoa asu (meinaan mennä kaikki pikkujoulut samassa) ja vähän hiuskriiseilyä (värjäsin just ite). :D

 

 

 

Kommentit (14)

Hansukka

Tuo on niin totta että ajatus siitä ettei tarvitse olla "jotain" helpottaa monia juttuja. Itse olen juuri valmistumassa fysioterapeutiksi ja koen suurta epävarmuutta siitä että nytkö mun pitäisi tietää kaikki ihmisen kehosta ja siitä miten se toimii. Muistutan itseäni vähän väliä siitä että ei tarvitse. Tästä se alkaa se oppiminen. Teen niillä taidoilla mitä minulla on ja mitä en nyt tiedä, selvittelen sen ensikerraksi.
Aina ei voi myöskään olla positiivinen - ilon kukkaa on kasteltu useilla kyynelillä.. Sitten se kukkii taas entistä ihanammin.
Mukavaa viikonloppua <3

M

Voi miten kauniit värit talvikuvissasi onkaan! Ja asu sopii noihin väreihin tismalleen. Kaunis huivi! Hyvää pikkujouluaikaa!

Meeria

Olipa ihana kirjoitus! Sanoin (tai tunnustin juuri ennen nukkumaanmenoa) vast'ikään miehelleni, että voih -kun on niin parka-olo. Hän vastasi, että kaikkihan me ollaan (ainakin välillä). Ja lisäsi, että maailma olisi hyvä paikka, jos kaikki olisi enemmän tuollaisia. Kai se on inhimillisyyttä. Ja silti riitän ja me kaikki. Ihan itsenämme. Kiitos lohdullisesta postauksesta. Ja kuvasi ovat niin kauniita taas :)

Kata

Tekstisi oli kuin suoraan mulle kirjoitettu <3Nyt minun on taas hiukan helpompi hengittää. Olet ihana bloggaaja!

Vierailija

Moikka Johanna!

Onks toi neulemekko miten reilua kokoa? Onko toi sun mekko kokoa xs? Mietin vaan, etta hukkuukohan tohon helposti kun on tommonen valja malli. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram