raitapaita Lindex / hame Part Two (molemmat muuten yli 10-v.) /neuletakki Gina Tricot

Tiedättekö mihin ominaisuuteen itsessäni olen kaikkein tyytyväisin jos nyt vähän saa kehua?

Mistä olen usein arjessa kaikkein onnellisin? :D

Välinpitämättömyydestä. Siitä, miten vähän pystyn olla välittämättä siitä, että kaikki menee päin mäntyjä. :'D Tai että mitään ei tapahdu, yhtä lailla. Pystyn ihan ihmeen paljon (juu, joskus ihmettelen itsekin) olla välittämättä aika isosta sotkusta. Kiireestä. Kurjista kommenteista. Melkein mistä vaan. 

Saattaa se olla vähän sellaista rentoa, huoletonta ja positiivista elämänasennettakin, mutta näissä määrin seassa on pakko olla myös ihan puhdasta välinpitämättömyyttä. ;) 

Joskus mies saattaa tulla melkein viikon reissusta ja kauhistelee että kuivausrummussa on vielä ne samat vaatteet jotka se heitti mennessään pesukoneeseen viikko sitten. Astiat (tai siis tiskivuoren) olen ehkä just saanut pesukoneeseen ja roskikset pihalle. Mutta eihän tässä mikään hätä ole. Päinvastoin. 

Tää pelastaa niin monelta tilanteelta. Monilta paineilta. Kaikki on hvyin vähän useammin. ;D

Niin että hyvää maanantai-iltaa.

Meillä täällä kaikki hyvin vaikka paljon olisi tekemistä ja keittiönkin joku taas räjäyttänyt. <3

Ei tässä vaan voi muuta kuin luovuttaa ja ottaa rennosti. :D

Kommentit (24)

Ankri

Ihana asenne, en voi muuta sanoa! Mitä sitä stressaamaan, asioilla on kuitenkin tapana järjestyä :). Ilmankos kuvistasi ja blogistasi huokuukin tyytyväisyys ja onnellisuus elämään!

annupannu

Ensimmäistä kertaa kommentoin blogiasia. Taas niin hyvä, elämänmakuinen teksti sinulta. Kiitos jälleen kerran :) Aina kun Facebookkiin menen, etsin ensimmäisenä, olisiko uutta tekstiä ja ihania kuvia sinulta - pettymys, jos mitään ei ole! :) Tämä kaikki saa aina niin hyvälle mielelle.

Vierailija2

Tuo asenne kyllä helpottaisi monesti🙂 Sitä sotkuahan nimittäin riittää.. Täytyy itsekin kokeilla josko onnistuisi vähän höllätä stressiä sen suhteen 😉

-Elina

Ai jai, kuulostaa niin tutulta! Ja mä aina kauhulla mietin, että mitä jos tulis yllätysvieraita, mitä jos joku ystävä tulis nyt kylään ja näkis tämän kun ne aina sanoo että "mitä sä siivoot, sullahan on aina niin siistiä" :D olen aina pitänyt tätä piirrettä laiskuutena, aikaansaamattomuutena ja kaikin puolin negatiivisena (mitä se ehkä onkin) mutta ei muakaan häiritse vaikka tiskiä on altaassa ja sen ympärillä, lehdet ja muut on valloittaneet keittiön pöydän, vaatteita ympäri asuntoa tuolien päällä ja samat pyykit olleet kuivumassa jo viikon. Ja mä aina kyllä ajattelen että pitäisi laittaa ne pois. Ja nautin kyllä suunnattomasti siitä siisteydestä, se on ihanaa! Mutta pieni epäjärjestys on myös ihan ok, se on elämää? Ja entäs se tunne kun vihdoin saa itseään niskasta kiinni ja hoitaa kerralla kaikki ne pitäisi hoitaa-asiat! Niin reipas voittajafiilis! ;)

Eliina

Ihana ja rehellinen postaus! Tunnen kyllä hengenheimolaisuutta sinuun tuossa suhteessa. Välinpitämättömyydessä. Kestän aika pahaakin kaaosta, ennen kuin asialle on vaan pakko tehdä jotain, esim kun mies mainitsee😉 tai vaan ite haluaa selkeyttä ympärille.. Ja nuo kurjat kommentit.. Monesti menee täysin ohi olan kohautuksella, vaikka esim työkaveri puhkuisi paheksunnasta jotain väärin valittuja sanoja kohtaan. Vasta sitten alan kerätä sitä stressiä tilanteesta. Ja se vasta ärsyttää 😁 monesti mietin, että pitäskö yrittää olla vähän ei niin välinpitämätön. Laittaa ne astiat heti koneeseen, ettei niitä tiskivuoria synny.. Mutta senkin ajan ehtii palautua treenistä ja vaikka neuloa 😉 ja ne päivät, kun ei ole päivän aikaan tarttunut kenenkään liian negatiivista paatosta mieleen myllertämään 😊 kun lopulta ei ole mitään hätää ja "oikeaa" syytä valittaa asioista, ainakin mielestäni nämä aiheet on aika vähissä.

Muuttuvakotini Päivi S

Ihana asenne. Kuvista näkyykin ihana rento fiilis :) Mulla on kausia, että paikat pitää olla tip top ja taas joskus en välitä ollenkaan, vaikka paikat on huja haja??? Sama pätee myös ulkonäkööni :) Riippuukohan nämäkin jostain naishormooneista, hih :)

Vierailija

Kyllä! Välinpitämättömyys on ihana asia mutta ainakin omalla kohdalla täysin opeteltu asia. Entinen perfektionisti on oppinut kävelemään pyykkivuorten ja kenkäkasojen yli, keittiön tiskikasat saa helposti piiloon kun vetää olkkariin päin olevan liukuoven kiinni ja epäsiististä vessan tasosta minuutissa edustuskelpoisen kun vähän pyyhkäiseen vaikka vessapaperilla siitä tasolta suurimmat ja kuivaa/ kiillottaa hanan vesipisaroista. Vaativa työ, ahkera työmatkailu ja yksinhuoltajuus opettavat - ja ennen kaikkea itsellä parempi mieli! Ihanaa viikkoa!

Satu

Niin totta!

Asia jota mä en ollenkaan ymmärrä on se että jotkut ihmiset kieltäytyvät jostain hauskasta jutusta sen takia, että "en mä nyt voi lähtee, kun täytyy siivota" (!) Ainahan sitä tietty varmaan olis syytä siivota, se nyt ei lopu koskaan, mutta just sen takia sen voikin jättää myöhemmäksi, jos on tilaisuus tehdä jotain hauskaa, tavata kavereita yms! (Varsinkin kun siivoamistarpeeseen vetoavien koti todennäköisesti on jo muutenkin keskivertoa siistimmässä kunnossa.. Ei se siitä yhdessä päivässä sikolätiksi muutu!)

Mä itse toimin niin että teen (melkein..) joka päivä jotain, mitään varsinaista siivouspäivää ei ole, vaan yhtenä päivänä pesen vaikka vessan, ja seuraavana päivänä imuroin (ees osan huoneista..), suihkussa käynnin yhteydessä pyyhin pintoja kylppärissä jne. jne.

Lennu

Tuota VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ koetan "opiskella" joka päivä; miksi pahoittaa mielensä ilkeistä kommenteista tai siitä, että joku ei edes tervehdi sinua työpaikalla. Ja mitä siitä, että kotona nurkassa pyörii villakoirat; en enää välittömästi ota imuria esiin niinkuin tein ennen:)

Ihanaa loppuviikkoa sinulle Johanna; tänään kokoa PUNO-villatakkini ( SINÄ JOhanna sait minut innostumaan kutomisesta taas monien  vuosien jälkeen ).

Vierailija

Tosi hienoa että sulta löytyy tuo ominaisuus, itsekin kaipaan sitä silloin, kun olen rättiväsynyt, mutta koti on sen näköinen että kukaan ei oo tehnyt mitään aikoihin (vaikka oliskin just siivonnut..) Pitäisi osata olla välittämättä ja ottaa rennosti, niin ei nostaisi sitä välillä jo tarpeeksi korkeaa stressitasoa. Jatketaan harjoituksia :)

Vierailija

Ihanaa kun kerrankin joku myöntää tämän ääneen että asiat saattavat "hieman" venyä... 😊 Itse olen kotiäiti mutta silti tuntuu että koti on usein kuin pommin jäljiltä (tai varmaan juuri siksi onkin niin sotkuista kun kaikki olettaa että äiti siivoaa kun on "vain" kotona). Tykkään rauhallisesta tekemisestä ja nauttia siitä kuulusta "omasta ajasta". Siivoaminen on niin pakko pullaa, pläääh!!! Joten olkoot lelut levällään ja vaatteet nojatuolilla, kyllä ne joku päivä löytää paikalleen.

Kuten joku jo aikaisemmin laittoikin niin odottelen aina blogisi päivityksiä, tekstisi ja kuvasi saavat aina hyvälle tuulelle 😊 Mukavaa kevään alkua sinulle ja perheellesi. Täällä Liettuassa juhlitaan tänään talven karkoitus juhlaa tanssien ja pannukakkuja syöden 😊

tyylisti

 Luin viiveellä vaatekaappi-juttusi. Puhuit paljon asiaa. Kommentoin vähän noita värijuttuja. Olen vetänyt tyyli- ja värikoulutuksia pian 20-vuotta. En pidä orjallisesta värivuoden-aika systeemistä. Mutta olen todennut, että aika monen on vaikea löytää omia, kaikkein pukevimpia sävyjä. Tämä saa meidät valitsemaan mustan, harmaan ja beigen. Valitettavasti juuri nämä värit pukevat aika harvoja. Ehkä kaikkein tärkein asia olisi selvittää ovatko omat värit kylmiä vai lämpimiä (iho, hiukset, silmät). Ja kuinka kirkkaita / pehmeitä / tummia / vaaleita- sävyjä voi käyttää. Tämä on tärkeää myös esim. hiusväriä valitessa. Jos iho on esim. kovin kellertävä (lämmin) saa kylmä hiussävy ihon näyttämään vielä keltaisemmalta (kylmä korostaa lämmintä). Kannattaa lainata kirjastosta joku helppo väriopas ja selvittää käsite kylmät/lämpimät sävyt. Auttaa omien värien (iho.hiukset,silmät) määrittämisessä. Sitten vain kokeilemaan! Kesää kohti mennessä voi ostaa vaikkapa muutaman topin ja t-paidan uusissa väreissä. Vaatekaapissa olevat "vieraat" värit voi etäännyttää kasvoista luonnonvalkoisella huivilla tai kauluksellisella paidalla. Väreistä kannattaa nauttia! Olet aivan oikein huomannut Johanna, että sinulle sopivat pehmeät utu-sävyt. Sen huomaa tuosta aika kovalta näyttävästä musta/valk. raitapaidasta. Kiitos kivasta blogista! 

-Annika-

Käythän Johanna lukemassa myös ne viime postauksesi kommentit, joita et ole kommentoinut 😉 Ettet missaa hyviä palautteita ja ideoita...

Kaisu

:D sun blogi on kyllä niin paras :)Terveisin vakilukija jo vuosia ! Ps. Älä ikinä lopeta tätä blogin pitämistä

Mariannne

Moikka Johanna! Oottelen täällä kovasti milloin kirjoitat sokerin vaikutuksesta ihoon. Taisit joku hetki sitten mainita että siitä myöhemmin. Joko jo?! 😄 Jos sais vähän motivaatiota herkkujen vähentämiseen!

Jenni

Miten olis sellainen valikoiva välinpitämättömyys: kaikki kiva otetaan vakavasti ja huomataan, ja kaikki tarpeeton tylsä (sotkut ja silittämistä odottavat pinot ja pöllöt blogikinmentit) jätetään huomaamatta?
Terkkuja ja kivoja fiiliksiä Ranskasta, täällä tykätään sun blogista ja neuleohjeista ja kuvista ja asenteesta!

Sipru@

Hei, hyvä asia omata tuokin taito, niin selviää turhasta stressistä. Sitä vaan jäin ihmettelemään ettei kukaan ole ehdottanut että palkkaisit itsellesi kotiapua? Vaikka vain kerran viikossa siivoamaan ja silittämään pyykit. Se on hyvin yleistä muualla, mutta Suomessa ehkä olla isompi kynnys päästää vierasta kotiinsa. Oli ihan hienoa kun ent.blogi-kumppanisi Avec Sofié palkkasi siivoojan vaikka hänellä ei ole lapsia sotkua tekemässä, mutta pitkän työpäivän jälkeen on taatusti mukava tulla puhtaaseen kotiin. Silloin voi ottaa rennosti ja keskittyä muihin juttuihin, kun vain silittämään niitä überryppyisiä vaatteita. :D Harkite ihmeessä kotiavun hankkimista, niin miehesi voi olla myös onnellinen reissuilta tullessaan. Oma mieheni ei pitäisi ollenkaan kodista jossa kaikki olisi vähän rempallaan. No vielä ei tarvita siivousapua, mutta ehkä kohta ikkunanpesuun eli 4:n ja puolen huoneen asunnossa kymmenen isoa ikkunaa lattiasta kattoon. No olenkin ajatellut tämän asunnon vaihtamista pienempään. ;)

Sipru@

Miksi pitäisi? :) Jos miehesi tekisi työtä heräten aamulla klo 5.00 ja palasi kotiin n klo 19 -20 aikoihin, työmatka junassa kestää 4 tuntia päivässä, niin olisiko sinulla otsaa pyytää miestäsi vielä tarttumaan rättiin tai imuriin? Vahvasti epäilen. Eikä meillä siivouapua käy koska kotimme on yleensä tip top kunnossa.. Riittää hyvin että mies on erikoisen hyvä kokki viikonloppuisin. Olen jopa nähnyt hänen joskus imuroivan, mutta siitäkin vuosia ja silloin oli eri työt eri maassa. Kohtuus kaikissa vaatimuksissa.

Vierailija

Jessus sentään että sä olet raskaan oloinen mielipideautomaatti. Suunnilleen joka toiseen postaukseen kommentoit ja aina samalla asenteella, kyllä minäminäminä tiedän ja paremmin tiedänkin kuin te kaikki muut yhteensä. Huoh.

Vierailija

Olen huomannut ihan saman, että (ainakin) tällä yhdellä lukijalla on blogin seuraaminen mennyt vähän liikaa tunteisiin. Ihme avautumisia omasta elämästä toisen ihmisen blogissa (ketä kiinnostaa?) ja hyvinkin alentuva suhtautuminen toisiin kommentoijiin.

Vierailija

Ihan huippu kirjoitus!! Nosti hymyn huulille. Harvoin itse osaan ottaa noin rennosti - mieheni kylläkin :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram