Kipeänä

Olen liittynyt Ainon seuraksi kuumeilijoiden (ehkä jopa influenssailijoiden kuten kultsi) klubiin ja näin ollen nukuskellut tässä sohvalla on/off -meiningillä koko päivän. Onneksi on kuitenkin sellanen tauti, johon saa suuren avun ihan parasetamolista. Olen nimittäin herelläollessani ehtinyt pitkästä aikaa tarttumaan kirjaan*.

Paljain jaloin. Laura Save.

Luin heti putkeen sata sivua. Kunnes taas nukahdin. Nyt olen sivulla 124 enkä malta odottaa huomisia lukusessioita.

Kun mulle sähköpostitse tarjottiin tätä kirjaa luettavaksi, epäröin hetken. Kirjan on kirjoittanut minua nuorempi pikkulapsen äiti Laura, joka sairastuu syöpään ja menehtyy siihen ennen kirjan julkaisua, viime vuonna. Lauran teksti on koottu paljolti päiväkirjamerkinnöistä, mikä tekee siitä erityisen avointa, helppoa samaistua ja helppoa ymmärtää. Jokainen ajatus oikeastaan. Kaikki on niin ajankohtaista. En ollut kuitenkaan ollenkaan varma jaksaisinko lukea näin rankasta aiheesta kertovaa ja mun äitisydäntäni läheltä koskettavaa kirjaa, mutta olen todella iloinen etten kieltäytynyt. En näin jälkeenpäin oikeastaan edes ymmärrä miksi olisin. Ei tää oo surullista eikä itkettävää luettavaa. Tää on lohdullinen ja ymmärrystä lisäävä, fiksu kirja. Hyvä Laura.

Laura on Sofian vaimo, lääketieteen opiskelija, alle kolmekymppinen vanhempiensa lapsi, ihanan rehellinen ja ihanan avuton. Just sellainen kuin itsekin varmaan samassa tilanteessa olisi. Kirja vastaakin ennen kaikkea yhteen varmaan monen aikuiselämän pelottavimpaan kysymykseen: Mitä jos saisin syövän?. Niin, tällaista se sit varmaan olisi. Eikä sekään ajatus ole enää ihan niin suuri mörkö.

"SUMUISENA PÄIVÄNÄ

Saavumme rantaan, lasken Otson hiekalla. Se riisuu kenkänsä ja juoksee sukkineen rantaveteen. Annan sen mennä.

Suolaisen sumun läpi näen pienen maailmani, jota rakastan.

-Sofia, jos kuolen ja haluat taas naimisiin, laita vihkisormuksemme oikean kätesi nimettömään ja kanna minua siinä aina ja ikuisesti. Haluan olla sinun.

Kuulen poikani kikatuksen vielä silloin, kun aurinko painuu pilven taakse.

Haluan olla sinun."

Paljain jaloin

Laura Save ja WSOY 2013

*Kirja on saatu ilmaiseksi.

Kommentit (25)

Vierailija

Olen tässä aikani seurannut blogiasi ja tullut siihen tulokseen että nämä on niitä arjen pikkuiloja kun pääsee blogis äärelle :) niin ihana lukea kun olet niin positiivinen :) monesti olen huomannut auringon alkavan paistaan vaikka pilviä on sakeaan ja lumimyrskyää :) kiitos. Tästä viimeisimmästä hyvä lukuvinkki ;) -heltsu

Vierailija

Luin kirjasuosituksen tuosta nimenomaisesta kirjasta eräästä lehdestä ja hipelöin kirjaa Stockmannilla, jättäen sen kuitenkin hyllyyn. En uskaltanut. Vielä. Kiitos suosituksestasi, varmasti tulen tuon kirjan hankkimaan ja lukemaan kun oikea aika koittaa. Tuo pieni lainaus kirjasta sai jo kyyneleet kirpoamaan.. 

Tsemppiä ja toipumista teidän perheelle! Täällä ollaan juuri selvitty taudeista ja nyt nautitaan pakkaspäivistä ulkona, piiitkästä aikaa! <3 -mannu

Vierailija

Ihan tosi ihanan kuuloinen kirja, mulla tuli kyyneleet jo tosta lainatusta pätkästä :') 

Pitää silti kompata heltsua tossa ylhäällä, mulle myös tästä sinun blogista on tullu ihan todellinen päivän piristys, sitä oikein odottaa pääsevänsä lukaisemaan uuden postauksen kahvikupin kera :) 

Pienenä parannusehdotuksena vielä (lähinnä sinne sun taustajoukoille siis jos sanan veisit), kommentteja ei pääse lukemaan tai kirjoittamaan älypuhelimella (mulla Lumia 900). Tästä taisi joku vinkata jo jossain aijemmassa postauksessa, mutta laitetaan nyt muistutukseksi, jos on vaikka sulta unohtunut jonnekin tonne reissun päälle :) 

Liv
http://lily.fi/palsta/paivauniaika

Vierailija

Komppaan heltsua myös! Parhaillaan kaffekupponen toimistolla edessä ja "aamunaloitus" Kalastajan vaimon seurassa. Kiitos hyvistä hetkistä - tämä on mulle myös todellinen piristys! Kiitos, että kirjoitat. -Emppu

Vierailija

Luin myös kirjakauppiaan suosituksena ostamani samaisen kirjan lähes siltä istumalta. Pelotti samat asiat, vaikka eri syistä. Hieno teos, minustakin surullisuudessaan erittäin lohdullinen. Jos joku lähipiirissä sattuisi sairastumaan, uskon ymmärtäväni paremmin hoitojen järkyttävää fyysistä ja henkistäkin rankkuutta. Epäilen, että sitä ei moni ihan oikeasti tajua.

Vierailija

Siis koska tulee luvattu SISÄLLYSLUETTLO ?

Aloitin sen harmaan liivin ennen joulua ja nyt pitäisi katsoa mallia uudelleen ja en todellakaan viitsi kelata 600 sivua taaksepäin...

Vierailija

Miten joku saa sairastamisestakin noin ihanan ja idyllisen näköistä?!? Ihailen ja toivotan pikaista paranemista koko perheelle!

Vierailija

HEI! Itsekkin kuulin kyseisestä kirjasta ja haluaisin tarttua siihen mutta pelkään vielä. Mieheni kuoli syöpään tasan kaksi kuukautta sitten vain 48-vuotiaana elikkä olen vielä liian vereslihalla tarttumaan kirjaan. Aion sen kuitenkin tehdä, tuon kauhean sairauden vierestä kokeneena. Kauniita kevätpäiviä sinulle ja perheellesi ja paranemisiin!!

Vierailija

Hei ! Olen uusi lukijasi ja mietin mitä teet työksesi ja mitä kieltä lapsenne puhuvat ??

Vierailija
Vierailija

Siis koska tulee luvattu SISÄLLYSLUETTLO ?

Aloitin sen harmaan liivin ennen joulua ja nyt pitäisi katsoa mallia uudelleen ja en todellakaan viitsi kelata 600 sivua taaksepäin...

.  Kokeileppa ihan googlettaa se liivi niin löytyy.

Vierailija

Mä sairastuin kaksi vuotta sitten syöpään, 36-vuotiaana. Lapsia mulla on kolme, nuorin oli silloin 2-vuotias. Sain onnekseni ns. helpon syövän, kilpirauhassyövän... Kuolemanpelko oli kova sekä pelko siitä, kuinka lapset pärjää, jos mä kuolen. Tauti on "ihan kuosissa" tällä hetkellä, mutta kontrollin taas lähestyessä pipo alkaa kiristämään.

Ihana blogi, mun päivän piristys ollut jo kauan!

-R-

 

 

Vierailija

Oooh, minä en olekaan huomannut, että nuo vanhat postaukset on jo tuolla löydettävissä ja siellä oli se linkki sinne ihan vanhaankin blogiisi, mitä joskus täällä kaipailin. Kiva! Niitä vanhoja juttuja on hauska lueskella aina uudelleen ja uudelleen, heh :) Aurinkoisia päiviä sinne!

Maiju

Vierailija

Moikka, työskentelen röntgenhoitajana sädehoitopoliklinikalla ja valitettavasti nykyisin myös yllättävän paljon potilaina on hyvin nuoria ihmisiä. Ei syöpä ole enää vanhojen ihmisten sairaus. Vaikka työt pitäisi pystyä jättämään työpaikalle, voin kertoa, että en todellakaan näin pysty tekemään, jos hoitoihin on tullut nuori lähellä omaa ikääni oleva potilas tai lapsi potilas. Kyllä ne potilaat silloin jonkin aikaa pyörivät ajatuksissa...

Onneksi meillä on aivan ihana työyhteisö, jossa näistä kipestäkin asioista voi puhua. Onneksi syöpähoidot ovat tehokkaita ja monet syövästä nykypäivänä paranevat, mutta on se rankka sairaus. Olisi todella mielenkiintoista lukea kyseinen kirja, toisaalta vapaa-aikana haluaa kyseisen sairauden työntää mahdollisimman kauaksi...

Vierailija

Luin kirjasta jostain ennen sen ilmestymistä ja hyökkäsin heti kauppaan, kun Paljain Jaloin tuli ulos. Luin kirjan vauhdilla ja tykkäsin. Tykkäsin kirjoitustyylistä, haikeudesta, realistisuudesta eikä tuttujen paikkojen esiintyminenkään ollut lainkaan haitaksi. Suosittelen.

Vierailija

Sairastuin myos syopaan 2vuotta sitten, joka tuli yllatyksena, vaikka kavin vuosittain kontrolleissa. Syopa oli jo levinnyt, rankat hoidot takana ja todellakin se tuleva kontrolli joka 3.kk ahdistaa. Tiedan ennusteeni ja sita ei ole monta vuotta enaa jaljella.

Se ON elamani suurin morko,  ei mene paivaakaan etten sita ajattele ja itke, joku voi ajatella.. no siina viela "vuosia" mutta todellisuus on musertava, myos miehelleni joka on  taysin mukana ja kannustaa. Kiitos siita etta otit asian puheeksi.  Olen huomannut etta myos useat "ystavat" katosivat.  Olisi mielenkiintoista tietaa miksi .

Joten pitakaa huolta itsestanne !!!

Vierailija

Rakas pikkusiskoni sairastui 35 vuotiaana syöpään.Hän on neljän pienen lapsen äiti.Suru on valtava samoin huoli tulevasta.Sivusta seuraajana tunnen olevani aivan hukassa,kun en kykene auttamaan.

Vierailija

Tällaiseen toivomuspostaus asiaan....voitko laittaa hiustuote/kosmetiikka juttua. Olen saanut monta vinkkiä sinulta. Ihania!! Olen myös jokapäivän blogisi lukija, innolla aina odotan seuraavaa. Super-nainen olet ja kaunis. Kiitos.

Vierailija
Vierailija

Oooh, minä en olekaan huomannut, että nuo vanhat postaukset on jo tuolla löydettävissä ja siellä oli se linkki sinne ihan vanhaankin blogiisi, mitä joskus täällä kaipailin. Kiva! Niitä vanhoja juttuja on hauska lueskella aina uudelleen ja uudelleen, heh :) Aurinkoisia päiviä sinne!

Maiju

SIIS MISSÄ linkki vanhaan blogiin ?  en minä vaan löydä.  enkä myöskään kunnon sisällysluetteloa, jpsta voisi katsoa vuosia vanhoja blogeja helposti

Vierailija

 

Oooh, minä en olekaan huomannut, että nuo vanhat postaukset on jo tuolla löydettävissä ja siellä oli se linkki sinne ihan vanhaankin blogiisi, mitä joskus täällä kaipailin. Kiva! Niitä vanhoja juttuja on hauska lueskella aina uudelleen ja uudelleen, heh :) Aurinkoisia päiviä sinne!

Maiju

[/quote]

SIIS MISSÄ linkki vanhaan blogiin ?  en minä vaan löydä.  enkä myöskään kunnon sisällysluetteloa, jpsta voisi katsoa vuosia vanhoja blogeja helposti

[/quote]

Tässä postauksessa: http://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/kalastajan_vaimo/vanha_poncho

on siis linkki sinne ihan vanhaan blogiin ennen indiedaysia. Sitä itse tarkotin tuossa hehkuttaessani :)

Maiju

Vierailija

Heippa!!

Nyt on pakko kysyä, että mistä nuo sinun ihanat kukka(haaremi?)housusi ovat? Ilmeisesti samat kuin tuossa blogin pääkuvassa, aivan ihanan näköiset!?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012