lokeroissa

Kuvat Amsterdam - Haarlem - rannikko -alueelta. Suosittelen piipahtamaan 60 metriä pitkällä rannalla. Etenkin kesällä, jolloin ranta on täynnä beachpartytelttoja. Tunnelman aisti tosin ihan lokakuussakin, eipä ranta nytkään tyhjänä ollut ja useampi (supertunnelmallinen) ravintola on auki ympäri vuoden.

 

 

Voi olla että tämä on nyt joku mun oma nolo ongelma. Voi olla ettei kukaan muu ole miettinyt koskaan tällaisia. 

Mutta eikö aika monet hassut jutut tunnukin siltä, ettei kukaan muu ajattele tällaisia? Että vain mulla voi olla näin pöljää ajatuksenjuoksua. Ja aina on joku toinen, joka ajattelee vielä hullumpia.

 

Joskus mun elämässä vaan tuntuu olevan aika monta maailmaa. Mulle se on ihan okei, tykkään ja olen tottunut elämään maailmoissani. Mulle on tosi ok työskennellä kouluterkkarina ja bloggaajana. Vetää zumbaa ja neuloa. Vaikka terveydenhuollossa bisnes ja ulkonäkö ovatkin vihoviimeisinä tärkeysjärjestyyksessä ja blogi- ja muotimaailmassa ulkonäkö ja pinta on bisnestä. Kaksi aika ääripäistä ammattia. Toisaalla pitää olla tarkka ja huolellinen, toisessa luova hulluus on välttämättömyys. Kontrastia todella. Ja ristiriitaista ehkä, mutta kivasti myös vastapainoista. 

Joskus mietin kuitenkin, että olisi ihan älykivaa -ja ainakin mielenkiintoista- olla yhden alan ihminen. Olla superkiinostunut ja superhyvä jossain yhdessä jutussa. Mutta se ei vaan ole mun elämä. Olen liian kiinostunut vähän kaikesta. Enkä silti ole mikään levoton tyyppi; päin vastoin, olen jopa tylsän hidas ja rauhallinen. Sekään yhtälö ei siis toimi. ;D

 

Jotenkin luulen, että yhden alan ihmisiin on jollain tavalla helpompi tutustua. Tiedätkö, meitä kaikkia kun lokeroidaan jatkuvasti. Meistä kaikista saa jonkinlaisen vaikutelman -hyvässä ja pahassa. Ihminen on helppo lokeroida yhden tapaamisen, käyttäytymisen, koulutuksen ja harrastusten perusteella. Paitsi tällaiset monen maailman ihmiset. Meistä ei aina oikein tiedä. Onko se nyt syvällinen vai pinnallinen, urheilullinen vai taiteellinen, Me jäämme helposti vähän ilmaan roikkumaan. Ei oikein tiedä mihin lokeroon laittaisi. Meidän kanssa jää helpommin olo vähän epävarmaksi.

Se on joskus vähän kurjaa. Kun omasta mielestä kuitenkin on ihan simppeli ihminen. ;)

 

Oletteko koskaan miettinyt tällaisia? 

Lokeroiko kukaan tietoisesti? En minä ainakaan. Mutta kuvittelen muiden lokeroivan! :D

Ovatko monen maailman tyypit mielenkiintoisia vai tutstutko mieluummin selkeisiin yhden alan ihmisiin?

Luulen muuten (tämäkin vielä), että miehet lokeroivat helpommin. Miehillä on usein mutkattomampi ja suorasukaisempi suhteutuminen muihin, he lokeroivat ainakin nopeammin. Eivät jää ihmettelemään että mitäköhän toi nyt oikeasti on. Päättävät ja luulevat tietävänsä nopeammin. 

Hmm. Joitain ihmisiä onkin ehkä helpompi lokeroida, mutta aina kannattaa pitää mielessä, että jokaisessa saattaa asua muutama maailma ja miljoona mietettä.

 

 

Seuraavaksi lupaan jotain hyvin easya. :'D Ainakin mun tän hetken suosikkilettinutturani! <3 Se on ihanan elegantti, näette varmasti huomenna! 

 

 

 

Kommentit (34)

Pike

Olen miettinyt. Ja paljon! Olen näiden juttujesi perusteella hyvin Saman tyylinen henkilö kuin sinä; minä olen pankkialalla; tarkkaa ja järjestelmällistä, ei luovaa työtä. Mutta sitten kuitenkin olen todella utelias kaikkea kohtaan. Minulle on tärkeää luovuus (valokuvaus, kirjoittaminen, sisustaminen), eläimet, luonto, auttaminen, musiikki, Kauneus, terveys, liikunta...jne. Olen pohtinut samaa; olisi helpompi olla selkeästi jotakin. Mutta kun en ole. Tutkin asiaa tarkemmin. Luin ja tein testit. Olen ENFJ -persoona (16 eri persoonatyyppiä - testi perustuu ihmisen luontaisen taipumuksiin), googlaamalla löytyy netistä paljon englanninkielisiä ja suomenkielisiä kuvauksia. Tämä avasi paljon asiaa itselleni. Todella kuvaukset osuu itseeni. Ja huojentavaa - en ole yksin. Meitä on paljon muitakin. Nyt mietin jopa alan vaihtoa.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Loistavaa, kiitos! :D Tollasia testejä pitääkin kokeilla! :D Mulla ei sinänsä ole mitään selvitystä kaipaavaa ongelmaa kun viihdyn töissäni hyvin enkä voisi kuvitella lopettavani. Mutta täytyy kokeilla testejä, eihän sitä ikinä tiedä mitä niistä oppii! :D 

Ja kiitos, helpottavaa tosiaan että muilla on samoja juttuja... :))

Wendy

Et ole ainut monen maailman elelijä! Mä välillä yritän lokeroida itse itseni, että mitähän mä nyt teen ja mitä mun pitäisi tehdä. Mutta miksei voisi tehdä montaa asiaa, ja miksei voisi olla hyvä niissä kaikissa :) Itse ainakin tahdon oppia ja oppia! Olla hyvä ja yllättää itsensä! Ajattelin pitkään etten esim ikinä osaa neuloa, tai tapetoida, mutta kas, niin sitä vaan tuli opittua :)

Anni

Nojoo nyt täytyy sanoo että kolahti. Musta tuntuu, että olen itse just sellanen monen alan ihminen. Ja että mulla on monta elämää meneillään samaan aikaan. Varsinkin nyt ulkomailla asuessa korostuu tämä monimaailmaisuus vahvemmin. Tuntuu myös ettei mulla ole suurta intohimoa yhtä alaa  kohtaan (mikä ärsyttääkin) vaan olen niin monesta eri asiasta kiinnostunut. Itse koitan kovasti olla lokeroimatta, sillä olen huomannut että varmasti itsekin näyn hieman erilaisena eri paikoissa - eri maailmoissa. Helpottavaa, että siellä joku uskaltaa sanoa näitä ajatuksia ääneen!;)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei hyvä kuulla Anni :D Ehkä se on vähän tää ulkomailla asuminenkin.... korostaa sitä tunnetta vielä entisestään... Niinpä, sitä saattaa käyttäytyä ja olla ihan erilailla eri paikoissa...

Minnih

Tunnistan NIIN itseni!

Teen työtä, joka vaatii tarkkuutta ja järjstelmällisyyttä ja pärjään siinä hyvin. Vapaa-ajalla olen haaveileva tunneihminen, jonka arkielämä on kaaosta. Järjestelmällisyydestä ei ole tietoakaan. Rakastan neulomista, kotona olemista, luontoa ja valokuvaamista. Töissä ihmiset kyvailevat minua vauhdikkaaksi, iloiseksi ja tarkaksi - kotona olen kaikkea muuta. Välillä tuntuu, että olen hukassa, kun maailmasta toiseen siirryttäessä kontrasti on niin suuri.

Pieni Lintu

Hupaisia ajatuksia - en ole ennen kyllä osannut ajatella että on höpsöä olla eri ammatissa ja sitten tällästä blogia pitää. :) Sulla on niin tasapainoinen näkemys kauneuteen ja terveelliset elämänarvot että olet vain hyvänä esimerkkinä nuorille. :)

t. Susanna

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Voi kiitos. Niinpä, vähän hullujahan sitä joskus miettii. mutta silti... joskus ihmettelen miten ihmiset minut mahtavat nähdä ja yrittääkö joku laittaa johonkin lokeroon... :D

Maari

Temperamentti, tuo syntymässä saatu on ja pysyy. Silti löydän itsestäni aina uusia puolia ja olen aina ollut kiinnostunut monista asioista. Voisin helposti heittää myös, että miehet lokeroivat helpommin. Ovat joskus niin yksioikoisia. Olemme kuitenkin mieheni kanssa molemmat semmoisia monesta asiasta kiinnostuneita, vaihdamme sujuvasti maailmoista toiseen ja molemmat inhoamme lokeroimista. Olemme luonteiltamme kuitenkin aika erilaisia. Tausta, kokemukset ja kasvuympäristö vaikuttaa myös lokeroimistaipumuksiin, väittäisin. Minua ei haittaa, jos joku ei osaa päättää olenko lintu vai kala. Tärkeämpää on, että elän omannäköistä elämää ja vihdoinkin voin tehdä asioita, joista nautin ja joihin minulla on lahjoja. Asioilla (ja ihmisilläkin) on usein monta puolta. Niin, mustavalkoisen maailman välissä on paljon sävyjä- konkreettisesti ja ajatusten tasolla myös.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä... Hyvä kommentti ja hyviä huomioita; olet selvästi pääsyt jo aika syvälle tässä pohdinnassa :D Ja juuri noin, asioita pitää tehdä siltä pohjalta mitkä itselle tuntuu hyviltä. Ihmisillä on kyllä vain, niin paljon erilaisia puolia.

Merjaa

Tosi hyvä kirjoitus, olen miettinyt asiaa paljon ja kolahti tosiaankin kun olen vasta itse tajunnut, että minun ei tarvitse lokeroida ITSEÄNI johonkin lokeroon. Sama dilemma kuin monella kommentoijalla, että työ- ja kotiminä on ihan jotain ihan toistensa vastakohtia ja ainakin itsellä tämä ristiriita on aiheuttanut paineita siitä, että olen kokenut, että minun pitäisi jotenkin päättää kumpaa olen? Ja nyt vihdoin lähestyessäni neljääkymppiä olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse valita vaan voin olla ihan kaikkea! Sanoisin, että tuo lokerointi on enemmän ongelma silloin kun ihminen alkaa itseään laittaan jonnekin lokeroon joko ympäristön vaikutuksen alla tai muun sisäisen äänen sanelemana.

Viime viikonloppuna sattui juuri tähän aiheeseen liittyvä tilanne kun olimme puolisoni kanssa Halloween juhlissa, missä emme tunteneet entuudestaan muita kuin isäntäparin. Siinä illan aikana sitten kyseltiin, mitä kukin tekee työkseen ja kun kerroin työskenteleväni verotuksen parissa niin huomasin, että teki mieli sanoa perään, että olen paljon muutakin kuin tekemäni työ ja että ihan aikuisten oikeasti hoitaisin ennemmin ihmisiä työkseni kuin veroasioita, mutta matka on vielä kesken..

Niin ja tämän työkysymyksen esitti mies eikä koko illan aikana esittänyt muita kysymyksiä minulle, joten lokeroi varmasti mielessään minut sitten tämän perusteella.. :)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Aivan!!! Loistava kommentti tämäkin!! Kunhan ei itseään lokeroi; ihan paras tunne kun antaa itselleen luvan olla kaikkea mitä haluaa; siitä se balanssi löytyy sitten :)) 

Mun on kanssa usein ihan vaikea sanoa mitä teen työkseni; usein sanon vaan että montakin työtä ja selitän vain jos on hyvin aikaa ja pakko :D 

Mutta hyvä kommentti... juuri näin...

prinsessa

Ihana kirjoitus taas! Löydän tuosta niin itseni! Olen jo viisikymppinen ja edelleen "sukkuloin" monien maailmojen välillä. Jo tämä ikä aiheuttaa mulle välillä todella hämmentävän olon, minä kun tunnen itseni mieleltäni vielä nuoreksi ja ulkoinen tyylini on nuorekas. Olen edelleenkin niin monista asioista kiinnostunut, että usein mietin miten saan ajan riittämään. On niin paljon mitä haluaisin vielä toteuttaa!! Ystäväni tokaisi minulle kerran, että "olet tuollainen ristiriitainen, ihan ääripäitten ihminen". Totta. Toisaalta niin Peppi Pitkätossu ja toisaalta monet pitää mua varmaan todella rauhallisena persoonana, jopa hiljaisena. Tykkään vauhdikkaasta liikunnasta, zumbasta, käyn salilla, tykkään lähteä ihmisten pariin. Toisaalta rakastan rauhallisia koti-iltoja,kynttilöiden tunnelmallista lepatusta, neulomista <3. Olen ehdottomasti kesäihminen, nautin auringosta ja lämmöstä, mutta mieluummin pulahdan talvella avantoon kuin kesälämpimään veteen :)! Olen esteetikko, tykkään sisustaa. Vaatteista ja meikeistä olen aina ollut kiinnostunut. Elämässä on kuitenkin näitä ulkoisia tärkeämpiä asioita. Tällähetkellä haahuilen maaseudun ja kaupungin välillä. Asun maaseudulla. Nyt vanhemmiten kun lapset ovat kasvaneet, kaipaan enemmän virikkeitä ja haaveilen muuttavani kaupunkiin. Mutta. Rakastan luontoa, sinne on päästävä usein ja "helposti"... sopeutuisinko enää kaupunki-elämään... Jatkuvaa kaipuuta molempiin, Olen myös hyvinkin vanhanaikainen ja aina ajatellut tekeväni kaikkeni parisuhteeni eteen, kauneinta olisi vanheta sen yhden aviopuolison, lasteni isän kanssa ja nyt kaikki on hajoamassa. Omat työkalut eivät riittäneet. Tunteet ovat kuolleet. Kuinka nyt osaisin olla sinkku. Outoa. Ihan uusi maailma 30 avioliittovuoden jälkeen. Ja olen niin herkkä, romanttinen tunne-ihminen. Mutta elämässä on niin paljon asioita, ja kaikki olemme erilaisia. Ja sehän on rikkaus ja tuo väriä elämään! Juuri sain luettua kirjan Terveeksi mielen voimalla (Lissa Rankin). Kirjan lopussa oli ihana rohkaisu meille kaikille: "Tämä on sinun kallisarvoinen elämäsi. Nauti siitä. Nouse karuselliin. Aja vuoristoradassa. Heitä kärrynpyöriä. Avaa sydämesi. Älä koskaan jätä rakkautta ilmaisematta. Anna vuolaasti anteeksi. Anna avokätisesti. Seuraa unelmiasi. Puhu totuuttasi. Naura pelolle. Ota uskonhyppyjä. Tee kauniita asioita. Kunnioita halujasi. Koe mielihyvää. OLE OMA OUTO ITSESI. ELÄ USKALIAASTI. OLE HÄPEÄMÄTTÖMÄSTI OMA ITSESI. Kaikki tämä ehkäisee sairauksia. Ja saattaa sitäpaitsi pelastaa henkesi."

Kuningatar

Ihana prinsessa säilytä elämän ilosi! Vain muutaman sanan tarinastasi kun vaihtaisi olisi se minunkin tarinani. Eniten haluaisin oppia anteeksiantoa.

Sanna UK

Eikohan tuo lokerointi tule vain ja ainoastaan ulkopuolelta. Ei kukaan ihminen lokeroi iteseaan, meillahan on kaikilla paljon mielenkiinnon kohteita!! Eletaan montaa elamaa minun mielestani kaikki. Sitten tulee vastaan ne hetket, kun sinusta esim tulee aiti, ja ulkopuoliset odottavat etta aidit on tietynlaisia. Tai kun sinusta tulee duunipaikan pomo ja taas taytyy olla tietynlainen mukamas. HARVAT OVAT jos pintaa syvemmalta raapaisee. Minusta on ihan vaan itesensa imartelua kuvitella, etta on ainoa  monen maailman elaja. 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Harva itseään lokeroikaan, ei toki, tarkoitin muiden lokerointia. :) Ja tottakai meissä kaikissa on tuhansia eri puolia ja monella on erilaisia töitä ja harrastuksia. Aina joskus vaan hassusti ajattelee että olenkohan ainoa joka tällaisia miettii. En ilmeisesti :)

Monta elämää

Meillä on tosiaan monta elämää ja edellisetkin elämät vaikuttavat. Itsekkin vasta ymmärrän näin 34 vuotiaana, että tärkeintä on tehdä sitä, mitä rakastaa ja miksemme tekisi vaikka sitten 100 eri asiaa/työtä/harrastusta jos se tekee onnelliseksi :) Ja sitten kun sairastuu, niinkuin minulle on käynyt, se kaikkein tärkein on kuitenkin terveys! Millään muulla ei silloin juuri ole merkitystä, paitsi ystävillä, hyvillä teoilla, positiivisilla ihmisillä, jotka oikeasti tukevat ja ymmärtävät sinua ja ajatuksiasi. Silloin myös miettii, olenko tehnyt asioita, joita rakastan, no en ja olen, mutta paljon on tekemättä silti. Jotkut ihmiset puhuvat: "hän on niin pätevä siinä, kun on tehnyt sitä työtä 20 vuotta..." Mutta onko todella näin? Uskallan epäillä :) 

soile1

Heippa, Sulla on aivan ihanat korvikset tuossa sateenvarjoja ja hummereita -postauksessa, mistähän ne on? Just ton tyyppisiä olen etsiskellyt.

Heidi

Mä kysyisin kans tosta sateenvarjoja postauksesta.. Kuka esittää sen kivan zumbabiisin? 

Tää oli munkin mielestä hieno postaus. Samoja ajatuksia mulla itelläkin.. 

mi

Eikö se oli juuri lokerointia ajatella, että toiset ovat "yhden" maailman ja toiset monen maailman ihmisiä? Tai eikö se juuri ole lokerointia ajatella, että muut lokeroivat? En minä mutta muut..

Samaistumme usein mieleemme, tekemiseemme ja lahjoihimme, mutta jos osaamme katsoa sisimpäämme, löydämme todellisen itsemme. Ja tämän kun löydämme, löydämme sen myös toisistamme ja huomaamme, miten monta "maailmaa" meissä kaikissa on. Emme kiinnostu enää vain siitä, mitä teet tai osaat vaan kuka olet. Tämä on mielestäni paljon kiehtovampi maailma, jossa ei tarvitse erotella ihmisiä vaan päinvastoin löytää yhteyttä ja rakkautta.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No onhan sekin! :D Varmaan lokeroinkin joskus, en kai sitä väittänytkään. :) Kunhan mietin. Yritän parhaani mukaan aina muistaa että meissä kaikissa on tuhansia puolia, tottakai ja ennen kaikkea se historia takana.

Valkoinen tähdikki

Kylläpä osui tämä juttu ihan minuun! Ja näyttää kommenttien perusteella siltä, että meitä on monta. Huomaan melko usein, että ihmiset tuntevat minusta vain jonkin osan ja heillä on minusta kovin siloteltu tai yksipuolinen kuva... ja itsekseni naureskelen mielessäni tyyliin "tietäisittepä vain"... Luulen, että tähän on vaikuttanut sekin, että minulla on paljon pitkäaikaisia ystäviä, jotka saattavat nykyisin olla hyvin eri elämäntilanteissa kuin itse olen. Ja olen tottunut siihen, että eri porukoissa keskustelu liikkuu eri asioiden ympärillä. Minusta on virkistävää, että en ole koko ajan samanlaisten ihmisten ympäröimänä (ja työasioistakin on helpompi irtautua vapaa-ajalla, kun työasiat eivät vilise keskusteluissa koko ajan).

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Ehkä sitä vain kuvittelee tietävänsä miten  muut näkevät... Tai sitten vähän harmittaakin että joillekin näyttää aina sen yhden ja saman puolen :D Niinpä, toi tietäisittepä vain -tunne on varmaan monella, kun tuntuu että pinnan alla tapahtuu usein jotain AIVAN muuta :D

Paula

Mielestäni aika monella ihmisellä on monta lokeroa ja roolia, joissa elellään, eikä ne mielestäni poissulje toisiaan missään tapauksessa vaan voivat jopa täydentää toisiaan ja avartaa ajattelua. Minusta on ennemminkin aika erikoista, jos elämässä ei olisi montaa maailmaa, jotka saattavat ulkopuoliselle tuntua hyvinkin vastakkaisilta. 

Normijuttu siis, ei syytä huoleen! :)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No niinpa, kaikilla on monta roolia ja lokeroa, mutta kaikkia asia ei ehkä vaivaa... eikä mietitytä. Mutta loistohomma kuulla etten ole ainoa :D Joskus ihan hölmötkin asiat kannattaa sanoa ääneen. ;)

Vierailija

Kiva aihe, jota ei kyllä ole tullut siltä kantilta mietittyä, että olenko ainoa, koska uskon, että kaikki ihmiset ovat monimaailmaisia.

Hienoa, kun nostat esille näitä ajatuksia. Olen miettinyt lokerointia siitä näkökulmasta, että huomaan itselläni (tietoisesti) olevan tarve lokeroida. Se helpottaa omia kanssakäymisiä. Mielipidettä voi aina muuttaa. Ja usein joutuukin/saakin. Olen kuitenkin samaa mieltä niiden ystävälliseen sävyyn kirjoitettujen argumenttien kanssa, että eikö se ole tosiaan vähän niinkuin lokerointia ja itsensä imartelua ajatella, ettei kaikilla ole monia maailmoja.  <3

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

En välttämättä ajattele etteikö kaikilla ole monia maailmoja, tottakai kaikissa meissä on tuhansia puolia enkä ihan oikeasti edes koe itse lokeroivani tietoisesti kovin helposti; olen aika sellainen ympäripyöreä  ja laiska ihminen, annan ihmisten tehdä vaikutelman vähitellen ;)  Mutta ehkä toisia mietityttää enemmän ne monet maailmat; joskus ihan oikeasti näen ristiriitaa bloggaamisen ja ala-asteen terkkarina toimimisen välillä... Siksi ehkä joudun miettimään näitä enemmän kuin joku toinen - vaikka jollain toisella olisi vielä enemmän maailmoja, kaikilla ei välttämättä ole ristiriitaa. :)

-Annika-

Tuo on hyvä pointti ja varmasti totta. Olen ehkä toinen ääripää siinä mielessä, etten ole esimerkiksi mukana aktiivisesti missään sosiaalisessa mediassa (en yhdessäkään), paitsi täällä joskus kommentoin. Olen todella tarkka siitä, mitä vieraille ihmisille "jaan", vaikkakin kahdenkeskisessä keskustelussa olen hyvinkin avoin keskustelija. Kaipaan tiettyä hallittavuuden tunnetta siitä, milliaista kuvaa itsestäni välitän ulospäin. Bloggaajalla se on mahdotonta. Se vaatii tietynlaista rohkeutta. Mielenkiintoinen asia. Kiitos kun vastasit :) Nämä mietteet on lempiaiheitani, varsinkin kun tämä aihe oli jotenkin niin uusi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram