Olin tässä yhtenä iltana yhden miehen ja akustisen kitaran konsertissa. Mies esitti hyvin melankolisia kappaleita ja kappaleiden väleissä kertoi pieniä tarinoita. Sellaisia suolaisen kirpeitä pikkujuttuja elämän varrelta. Yleisö nauroi. Ja pyyhki kyyneleitä musiikin soidessa.

 

Mietin, että sellaisista ihmisistä tykkään. 

Ihmisistä, jotka osaavat säveltää surullisia kappaleita ja nauraa elämälle niiden välissä.

Jotka tekevät tekemisen ilosta. Jotka saavat aikaiseksi jotain kaunista. Ja silti vain vitsailevat sillä. Ihmisistä, jotka eivät teoillaan tavoittele kunniaa tai mammonaa. Tekevät, koska tekeminen tekee hyvää.

Ihmisistä, joilta haluaa kysyä neuvoa. Joille haluaa kertoa olevansa epävarma. Joille haluaa kertoa tehneensä jotain tyhmää. Sillä he naurahtavat huolettomasti sanoen "tietäistpä vain mitä minä olen tehnyt". Koska he eivät murehdi eivätka kadu. 

Ihmisistä, jotka tietävät, että niitä tekemättä jätettyjä asioita katuu enemmän kuin tehtyjä, pieniä virheitäkin.

Ihmisistä, joilla on sydämessä salaisuuksia, pieniä luurankoja pilkkeenä silmäkulmassa.

 

Ihmisistä, jotka ottavat elämän helposti.

 

 

Kommentit (25)

Eeva

En yleensä kommentoi blogikirjoituksia, mutta tämä pieni teksti kolahti. Saan täysin kiinni fiiliksestä jota uskon sinun kokeneen. Tuossa hetkessä haluaisin itsekin piipahtaa. Osaat upeasti kuvata hyviä ja hauraita hetkiä. Kiitos kun kaoit tän.

auroora

Pakko kysästä, kuka tuo iso poika kuvassa on...ei ainakaan Olli. :D Ja en voi kuin ihailla raikasta, kaunista ja huoletonta olemustasi, Johanna. Näytätte kauniilta molemmat, sinä ja siskosi. :)

Titi

Hei, poika on ihan kuin kopio miehestäsi. On ollut miehesi vieressä muissakin kuvissa, on varmaan miehesi lapsia? Kiva teidän lasten kannalta kun on paljon läheisiä sukulaisia. Ihana kirjoitus jälleen, kiitos hienosta ja inspiroivasta blogistasi!

Vierailija

Niin totta ja niin hienoa, että sellaisia ihmisiä on. Kykenisipä itsekin edes ripauksen samaan.

kati

Kiitos ihanista ajatuksistasi. Keikkakuvauksesi toi mieleeni Matti Johannes Koivun trubaduurikeikan, jota olin kuuntelemassa tänä keväänä. Haikean kauniit laulunsa liikuttivat minut kyyneliin. Kyyneleet valuivat välispiikkkejäkin kuunnellessani, tosin silkasta elämänriemusta, kun hän tarinoi hauskan lempeästi itsestään ja elämästään. Suurella sydämellä.

Mm

Ihania läheisiä ihmisiä sulla! Ihanalta näyttää myös tuo kalaruoka, onko miehesi tekemää? Jos on, antaisikohan hän reseptin? Hyvää kesän jatkoa sinulle ja läheisillesi!

mummy

Tämä kolahti: "pieniä luurankoja pilkkeenä silmäkulmassa". Hienosti sanottu. Elämän rosoa ja elämän iloa samassa ihmisessä!

Minäkin kiinnostuin kalaruoastanne, mutta en jaksanut odottaa reseptiä vaan sovelsin itse kuvan perusteella. En tiedä oliko mausteet ollenkaan samat, tai edes kaikki vihannekset, mutta hyvää tuli! Kiitos inspiraatiosta!

Kiitos muutenkin valoisasta ja esteettisestä blogistasi!

EM

Ihanasti kirjoitettu, helppo samaistua ajatuksiisi. Tuntuu, että niin käy usein postauksiasi lukiessa. :) Kiitos ihanasta blogista ja aurinkoista kesää! ♥

Sanna UK

Kuvailemasi ihmiset on niin harvassa, etta hyva jos edes yhden joskus tapaa. Itse olen huomannut vuosien saatossa 'erakoituvani'. Niin monet ihmiset on pettymyksia; elama on kilpailua heille... annan heidan olla parempia, menestyvampia, rikkaampia ja lapsensa viisaampia kuin omani. Hyvia/omia ihmisia on vaikea loytaa. Onneksi on perhe ja se perhe siella Suomessa (ja pari muuta)!!

J

Heippa! Harvoin kommentoin, eikä ihan suoranaisesti liity postaukseen, mutta tuli tässä mieleeni, että ootko käynyt Pori Jazzeilla milloinkaan? Jos et niin voisin kuvitella, että olis mieleinen tapahtuma. 😊

M

Komppaan Eevaa. En ole ikinä kommentoinut kirjoitusta netissä,mutta tämä kirjoituksesi kirvoitti nyt sen tekemään. Pieni kirjoitus täynnä suurta tunnetta! Well put :)

Emma

Hei Johanna!tulimme perheeni kanssa 5 päivää sitten lomamatkalta, 2 viikon loma takana ja ehdin jo työtkin aloittaa. Mietin tänä sunnuntai aamuna kahvikuppi kädessä blogiasi lukiessa: blogiasi maadoittaa ja rauhoittaa kun 2 päivää olemme eläneet Nizzan ja Turkin kauheuksia seuraten. Kiitos sinulle !

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016