~ ettei kiusattais ~

 

Meillä on ollut kiva viikonloppu "maalla". No, aika usein me Hildellä olemme, kuten tiedätte. Ja nyt on enää muutama päivä kesälomaa jäljellä. Koulut alkavat täällä torstaina.

Aika monia jännittää. Ne meidän tärkeimmät lähtevät omaan maailmaansa, pärjäämään omillaan. Miten siellä viihtyvät. Saavatko kavereita. Ettei kiusattais.

 

En yleensä kirjoita "työasioista", mutta kiusaaminen on niin tärkeä aihe ja sille oikeasti voi tehdä aika paljon. Sille pitäisi tehdä kaikki mahdollinen. Siksi muutama ajatus.

Kouluterveydenhoitajana minut kutsutaan aika nopeasti mukaan, jos näyttää siltä, että joku ei viihdy. Jos tuntuu siltä, että jokin on hullusti. Koulussa tai kotona. Missä vain, kaikelle pitää yrittää tehdä jotain. Siksi me aikuiset olemme.

Kaikki on nimittäin meistä aikuisista kiinni. Terveydenhoitajana tykkään -ja perustavanlaatuisesti ajattelen ennaltaehkäisevästi; siksi sanon, että kaikki lähtee meistä aikuisista. Meillä on pakko olla nollatoleranssi, meidän on pakko ottaa tosissamme. Meidän on pakko opettaa asenteillamme, ettei kiusaaminen ole cool. Että se ei itseasiassa ole vaihtoehto ollenkaan. 

Muistan, että Ollin ekoilla luokilla saimme usein kotiin lapun, johon piti rastia kiusataanko. Ei ollenkaan, vähän, aika paljon vai paljon. Harvoin, aika usein, joka väliminuutti, koulumatkalla. Ensimmäisillä luokilla pääpaino oli viihtyvyydellä; nykyään ei enää (tarvitse) niin näkyvästi. 

Alku on niin tärkeä. Vähän niinkuin isompienkin ihmisten ryhmä saattaa kannattaa aloittaa istumalla ringissä ja jokaisen kiertämällä ringin ympäri hieroen jokaisen hartioita tovin. On paljon hankalampi ilkeillä myöhemmin ihmiselle, johon on syntynyt side olemalla kiltti. 

Lapsen kanssa kannattaa jutella, vaikkea lappua kotiin tulisikaan. Tekee vaikka itse sen lapun. Kysyy, että kiusataanko yhtään. Lapsen kanssa on niin tärkeää jutella, ihan pikkujutuista. Joskus ehkä selittää, ettei se välttämättä ole kiusaamista, vaikka pallo välitunnilla viedäänkin. Että ehkä siihen tarvitaan vaan uusi sääntö.

Parasta ennaltaehkäisyä onkin juuri se että juttelee, mutta myös se, että lapsi on muilla tavoin saanut rakkautta, varmuutta ja turvaa kotona. Niitä ihan peruseväitä, lapsen tärkeimpiä oikeuksia, jotka antavat vahvuutta käsitellä sosiaalisia konflikteja. Niitä eväitä, jotka antavat lapsen keskittyä ihan muihin asioihin kuin kiusaamiseen tai kiusatuksi tulemiseen. Elämään hyvää lapsuutta siis. Kestämään pientä kiusaamistakin, pääsemään yli kurjista kommenteista. Kiusaajaltahan usein jotain puuttuu eikä kukaan meistä halua, että omasta lapsesta tulee kiusaajakaan. Eihän? Eihän kukaan ajattele, että mieluummin antaa lapsen kiusata kuin mahdollisesti tulla kiusatuksi? Kiusaajalla on usein yhtä paha mieli itsellään ja ehkä vielä pahempia vaikeuksia keskittyä koulutyöhön kuin kiusatulla. Jos kuulet, että oma lapsesi kiusaa, otathan sen tosissasi sillä se on usein lapsen tapa sanoa, ettei kaikki ole hyvin.

Joskus on parasta ehkä kutsua kylään se hankalampi luokkakaveri. Ja sen vanhempi. Tehdä jotain kivaa. Moittiminen ja vihaiset puhelut saavat usein vain karvat ja kynnet pystyyn. Vähän kuin jos lapsi näpistäisi kaupassa; varmasti opettavaisinta olisi jutella kauppiaan kanssa ja kuulla, miten kurjalta se hänestä tuntuu ja miten hän ehkä menettää rahansa ja työnsä. Lapsi ei aina voi millään ymmärtää tekojensa vakavuutta ja seurauksia, jollei kukaan selitä. Yksi pieni selitys sen sijaan saattaa pelastaa monelta tulevaisuuden virheeltä ja se että joku näkee ja välittää saattaa olla harvinaisen merkityksellinen tunne. 

 

Superhyvää koulun alkua kaikille! Meillä lähtee liikenteeseen yksi nelos- ja yksi ekaluokkalainen, molemmat kovin innoissaan. <3 Halataan, pidetään sylissä, luetaan iltasatuja (tai iltapäiväsatuja), juostaan ulkona. Tehdään juttuja yhdessä, se tuo vahvuutta pärjätä sitten itsekseen. <3

 

Loppuun yksi pieni, mutta osuva filmi, jossa ei puhuta, mutta joka voi olla hyvä vaikkapa vanhempainilloissa, tai muuten vaan muistutuksena. Että muistetaan kutsua kaikki mukaan etenkin siellä ekoilla koululuokilla; myöhemminhän me kaikki alamme itse valitsemaan kaverimme, mutta etenkin siellä ekoilla luokilla täytyy vanhempien vähän auttaa että kaikki saavat mahdollisuuden. :)

 

 

 

 

 

 

Kommentit (17)

Vierailija

Tärkeä aihe, kiitos että kirjoitit ja muistutit että vastuu on meidän aikuisten. Aina.

Video on erinomainen. Liikutuin kyyneliin. Tämä saisi lähteä laajaan levitykseen suomessakin!

Pikkusisko

Täyttä asiaa!
Omilta lapsiltani kysyin myös aina, että oletko sinä kiusannut jotain tai tiedätkö kiusataanko jotain kaveria. Kerrotko kotona, jos tiedät?! Meillä on ollut kolme asiaa mistä olen aina sanonut, että silloin suutun ja varmasti huudan (valehtelu, varastaminen ja kiusaaminen). Hyvin on mennyt perille ja ei ole tarvinnut huutaa.
Ihanaa syksyä teidän koululaisille :))

Miina79

Jälleen Johanna tärkeää asiaa ja ajattelen asioista samoin alakoulun laaja-alaisena erkkaopena. Täytyy kysyä ja ymmärtää MIKSI, jotta voi auttaa, helpottaa, tukea niin kiusattua kuin kiusaajaa, lasta tai nuorta, jolla ei ole hyvä olla. Mutta aina ei varmasti ole helppoa ymmärtää kiusaajaa, etenkään jos kyse on omasta lapsesta, joka joutuu kokemaan toisen pahan olon seurauksia. Olisi kuitenkin tärkeää, että yrittäisimme...edes vähän.

Ei-leen

Kirjoitit hienosti erittäin tärkeästä asiasta. Kukaan ei varmaankaan halua olla kiusaajan vanhempi eikä todellakaan yksikään halua olla kiusattu. Kiusaaminen jättää aina jälkensä, sekä kiusattuun että kiusaajaan itseensä. Siksi jokainen tapaus on liikaa. Kiitos sinulle kirjoituksestasi.

Vierailija

Moi, minäkin piipahtelen täällä usein. Olen seurannut juttujasi jo monta vuotta. Olen lähes saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa, vähän nuoremmat lapset. Mää pidän siitä sinussa, että ehdit välillä pysähtyä ja pohtia ja kirjoittaa ajatukset esiin. Se auttaa myös minua tässä arjessa pysähtymään ja pohtimaan, ottamaan aikaa. On niin helppo vaan jäädä siihen rumbaan kiinni. Hosua eteenpäin ja vain suorittaa. Tauot tekee hyvää, kun vaan sen tarpeen aina tiedostaa. Kiitos arjen hengähdyshetkistä! Olet tärkeä meille 😊Laura

Vierailija

Upea teksti, jotenkin vei mukanaan miettimään! Ja ihana video, wau, miten hyvää työtä aikuiset voivtkaan parhaimmassa tapauksessa tehdä! 

Johanna K

Olipa ihan hirmuisen tärkeitä sanoja, kiitos tästä! Ja niin totta tuo, että tärkeintä on että kaikista asioista ja tuntemuksista puhutaan yhdessä lapsen kanssa, niin totta!

Krisse from Tallessa maailma

Kiitos, Johanna! Tärkeä aihe. Asia, jolle myös _voi_ tehdä jotain! Ollaan silmät auki lapsia varten, yhdessä me aikuiset. Jotta kenenkään pienen piskuisen päivät eivät kuluisi peläten ja kouluahdistuksen vallassa.

Äitiydestä eri maailmankolkissa, mitä yhteistä, mitä eroja, kirjoitin juuri postauksen, sukupolvien ketjussa minäkin, yhtenä osasena... Äitien huolet. Ja ammattilaisten ulkoatuleva apu, tätä huolta pienentämään, jos mahdollista. Molempia tarvitaan turvaamaan lapsuutta: niin äitien kuin ammattilaisten tarkkoja silmiä, kuulevia korvia, lämmintä sydäntä! <3

Vierailija

hyvä kirjoitus! olisi tärkeää, että kiusatuksi tulleella lapsella olisi joku paikka, ryhmä, yhteisö jossa häntä kohdellaan hyvin. ja kiusaamisen estäminen on tärkeää, siitä on esimerkkejä kuten breivik norjassa.

asia, joka on suomessa vielä valitettavan yleinen (en tiedä norjan tilanteesta), on se, että opettajat ei riittävästi ennakoi, mikä vaikutus heidän työllään on näissä asioissa. esim. se kun liikuntatunnilla valitaan joukkueita, ja kaksi oppilasta huutaa joukkueet. siinä jää helposti aina sama oppilas viimeiseksi, josta sitten riidellään, "ettei kai meidän ole pakko pelata ton kanssa". ei tuo menetelmä ole kerran käytettynä tuhoisa, mutta kun monesti se menee niin, että sama ihminen joutuu tuohon tilanteeseen jopa kaikkien kouluvuosien aikana. se on kohtuutonta pienelle lapselle. opettajan tehtävä on järjestää opetus niin, ettei tällaista tapahdu. on myös tutkimustuloksia siitä, että _kaikki_ oppilaat (myös ne suositut) pärjäävät paremmin myöhemmin elämässään, jos hierarkia luokassa ei ole kovin jyrkkä.

Antsu

Hyvää tekstiä, jälleen kerran. Ja tuo filmi nosti kyyneleet silmiini. Olen joutunut äitinä vierestä katsomaan, kun oma lapsi ei mahdu mukaan joukkoon ja vain sen vuoksi, että hänellä on punaiset hiukset ja pisamia, sattuu vieläkin, vaikka lapsi on nyt jo reilusti aikuinen. Tuo syrjään jättäminen on ihan yhtä sattuvaa kiusaamista kuin ihan konkreettinen kiusaaminenkin ja jättää kyllä arpia sydämeen. Tuota vanhempien apua tarvitaan, etenkin alaluokilla. Minä aina kyselen koulusta ja kavereista näiltä perheen nuorimmilta ja kyselen myös siitä, joutuuko joku olemaan yksin välitunneilla ja kannustan sekä rohkaisen ottamaan kaikki mukaan.

Mama kolmella lapsella

Hei Antsu, kerrohan lapsellesi, että minun tyttöni jää juuri pisamiensa ja punaisen tukkansa ansiosta positiivisesti nyt aikuisena mieleen ja on tuonut töitäkin (vaikka kouluikäisenä olikin hieman ulkopuolinen). Tsemppiä!
Ja Johannalle iso kiitos monipuolisen ihanasta, raikkaasta blogista upeine kuvineen. Olen seurannut sinua (ja vain sinua) alusta asti ❤️ olet hyväntekijä

Vierailija

Tosi hyvä teksti ja asiaa kaikki.

Saako tuota tekstiä lainata vanhempainillan virikkeeksi, kun kerron lähteen? videonkin näyttäisin.

Kiitos suuri noista! Terttu

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram