Osallistuin lauantaina Joutsenmerkin järjestämään panelikeskusteluun Helsingissä, Sanomatalossa. Keskusteluun ekologisuudesta, ympäristöystävällisyydestä ja ennenkaikkia meidän lapsiperheiden luonnonmukaisemmista valinnoista.

Mielenkiintoinen aihe? Tärkeä? Kyllä! Suosittelen kuuntelemaan aiheesta aina kuin mahdollista. Siitä oppii aina jotain uutta, jotain lisää. Saa aina jotain ajattelemisen aihetta.

Mulle lauantai oli taas ihan loistava herättäjä. Munkin on pakko kirjoittaa ylös muutama ajatus. Olenhan toki kiinostunut ympäristöstä ja luonnosta. Ja luonnonmukaisuudesta myös oman terveyteni kannalta, mutta myönnän, etten ole ajatellut kaikkia arjen tekojani loppuun asti luonnonmukaisiksi. Siihen on vielä pitkä matka. Silti mun mielestä ajatus siitä, että maapallon luonnonvarat jaettaisiin jotenkin tasapuolisemmin, on aika kiinostava. Noin teoreettisesti; kuinka paljon puhdasta vettä meille jäisi päivittäin käytettäväksi? Entä lihaa? Jos kaikki jaettasiin tasaisemmin.

 

 

Ekologisuus, ympäristöasiat, luomu ja paluu isovanhempien jalanjäljillehän on nyt jotenkin tosi pop aihe. Ajankohtainen, jopa trendikäs. Meidän nuorten aikuisten porukoissa. Hmm, hyvä. Silti, vielä parempi ja se mihin tässä kai, toivottavasti pyritään on ihan oikea ja pysyvä muutos, ei trendikkyys.

Jotenkin en itse innostu ajatuksesta, että ekologisuus olisi trendikästä. Innostun ajatuksesta, että lapset kasvavat erilaisiin ajatuksiin ja asenteisiin. Vähän niinkuin mun sukupolvi kasvoi yläasteella oppimaan ettei tupakointi ollutkaan cool, että se olikin vaarallista. Siihen toivon tän nykyisen, uuden sukupolven kasvavan. Ettei tuhlaaminen ole cool. Ei rahan, ei veden, ei lihan, ei muovin. Ei minkään luonnonvarojen. Ei minkään.

 

 

Meille ihmisille on niin ominaista, ihan luonnollista kerätä kauniita esineitä, kaunistautua. Haluta lisää. Hassua tässä on vaan se, että lähes kaikki haluavat päästä eroon turhasta tavarasta. Ja sitten taas hankkia jotain uutta, eikö? Kaunista voi olla ja uuttakin pitää välillä hankkia, mutta silti. itse voisin ainakin miettiä vielä tarkemmin kaikkea.

Kuten yksi fiksu panelistimme Maria Kotitalouskriisi -blogista lauantaina sanoi, eivät onnellisimpia ole ne joilla on eniten, vaan ne, jotka tarvitsevat vähiten. Se fiilis, kun kävelet täpötäysien kaupanhyllyjen ohi ja mietit, ettet oikeasti tarvitse näistä mitään. Mikä vapaus, mikä onnentunne. Ja säästö. Paljon parempi fiilis, kuin uuden ostamisen aiheuttama (lyhytkestoinen) huuma. Vaikka sitä ehkä joutuu kaivamaan ihan pikkuisen syvemmaltä. Noh se kannattaa kaivaa. ;)

 

En ole mikään paras esimerkki itse. Teen ihan varmasti paljon huonoa. Pesen hiuksiani shampoolla, vaikka voisin tehdä sen suola-soodaseoksella kuten Maria enkä osta pakkausmateriaaleissa säästävää palasaippuaa. Käytän ehkä paljon ns. luomutuotteita kauneudenhoidossa, mutta voisin olla käyttämättä tuotteita kokonaan jos ihan luomu haluaisin olla. Ja niin edelleen. Kukaan ei ole täydellinen eikä kukaan voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain. Voi olla kiinostunut ympäristöstä, vaikka värjäisikin hiuksiaan. Pienetkin teot merkkaavat, ihan jokainen teko.

Voi tehdä useimmat pesut pelkällä vedellä, käydä suihkussa vähän harvemmin. Käyttää kodin puhdistukseen tuotteita, jotka kuormittavat luontoa vähemmin. Voi tehdä ruoat itse ja ostaa kerralla ison kasan hyviä, puhtaita raaka-aineita sen sijaan, että ostaisi joka päivälle oman einespakettinsa, voi tehdä ison keiton kolmeksi päiväksi kerrallaan, leipoa leivän. Voi yrittää pyöräillä, busseilla ja kävellä oman auton sijasta. Voi olla onnellinen siitä, ettei tarvitse kaupasta mitään juuri nyt, että omassa kaapissa on ihan tarpeeksi.

 

 

Eikä muuten ole kovin kauaa siitä, kun esimerkiksi liha oli aika kortilla ja kallista. Kun perheissä syötiin lihaa vain sunnuntaisin; muuten lautasella oli puurot, vihannekset ja muut viljatuotteet. Tai kala. Ja kun lautaskoko oli melkein puolta pienenempi. 

Meidän ruokahalumme on siis kasvanut aika paljon muutamassa vuosikymmenessä. Kaiken suhteen kai. Mutta mikä onni, ettemme vieläkään tarvitse sen enempää. Aika pieni riittää. 

Kiitos omille vanhemmille, jotka ovat tämän mahdollisesti suurimman onnenlähteen onnistuneet iskostamaan tällaisenkin hyvin esteettisen tyttölapsen elämänarvoihin. 

Ehkä meidän nykypäivän vanhempien suurin haaste; tässä tavarapaljoudessa. Että se on usein onnellisin, joka tarvitsee vähiten. Se on hyvä taito, hyvä tunne omistaa.

Kommentit (12)

Satu

Isoin ristiriita nykyään onkin siinä, että toisaalta esim. samassa lehdessä on juttuja siitä, miten vois elää vähemmällä - ja toisaalta hirveästi mainoksia plus kaikenlaisia vinkkejä uusista ihanista tuotteista!

Vähän aikaa sitten mä päätin kokeilla hiusten pesemistä ruokasoodalla, lisäsin vain sen verran vettä, että siitä tuli sopivaa "mömmöä". Samaan syssyyn tein myös huuhteluaineen lorauttamalla vähän omenaviinietikkaa pullolliseen vettä. Lopputulos oli todella hyvä, hiukset putipuhtaat, eikä yhtään takkua, ihana silkkinen tuntu! (Etikan hajukin haihtui melkein samantien.) Nyt ihmettelen, miksi olen vuosikaudet käyttänyt rahaa shampooseen ja hoitoaineeseen. Ja monia muitakin turhia rahareikiä elämässäni vielä on.

Sitä vaan jotenkin sokaistuu simppeleille ratkaisuille. Luulee tarvitsevansa jotain erikoisshampoota, tai jotain eksoottisia (ja kalliita!) "supermarjoja" valtamerten takaa, vaikka mustikat ovat ihan yhtä superia, itse asiassa paljon enemmänkin, koska mitä järkeä oikeasti on rahdata maapallon toiselta puolelta marjoja ja myydä ne maassa, josta marjoja löytyy niin paljon, että suurin osa jää metsään?

Maria11

Jostain syystä postaus ei antanut kommentoida suoraan siihen, joten kirjoitan Sadun kommentin kautta. Ja siinäkin oli kyllä mielenkiintoisia vinkkejä, esim tuota shampoota on pakko kokeilla! Ja tämä on kyllä tosi tärkeä aihe ja Johannalla hyvä kirjoitus.

Pakko myöntää, että vaikka olen aina tykännyt esimerkiksi kirppiksistä ja luonnollisuudesta, syynä ei ole ollut ekologinen puoli vaan ihan muut jutut. Nyt lasten myötä (ja ehkä myös kun asioista puhutaan enemmän, blogeissa ja muualla), nämä asiat ovat nousseet entistä tärkeämmiksi. Ja ajattelen myös, että hyvä on kunhan jokainen tekee edes jotain. Harva pystyy tekemään kaikkea.

Kun on alkanut enemmän miettiä asioita, tulee välillä ähky kaupoissa. Supermarketit ovat täynnä miljoonia erilaisia tuotteita, kilpaillaan siitä minkä niistä saa halvimmalla. Viis siitä millainen valmistusprosessi tai mitä kaikkea niiden takana on, että tuote on saatu kaupan hyllylle... On tosi helpottavaa kävellä ostoskeskuksen läpi ja todeta, että eipä näitä mitään kotiin edes halua eikä tarvi. Ja rahaa säästyy kivempiin aineettomiin juttuihin! Itse rakastan kodin laittamista ja sisustamista, ja siinä missä jossain vaiheessa huonekaluliikkeet olivat taivas, nykyisin pyrin hankkimaan kaiken tarvittavan Kierrätyskeskuksesta. Ja sieltä aarteita löytyykin :) Ja mummolasta löytyi kesällä vanha mummoni kutoma räsymatto; se vasta hieno löytö olikin!

Nämä on näitä juttuja, joita pystyy pohtimaan kauan, ja mitä enemmän tieto lisääntyy, sitä enemmän sitä haluaa etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, ihan kaikessa. Tosiaan ihan hyvä, että nämä jutut ovat nousseet trendiksi, voisi huonompiakin trendejä olla. Ja ehkä meidän sukupolven trendi saa aikaan, että meidän lapsille se on itsestäänselvyys.

Mä olen aina välillä katsellut sitä mainosta, joka oli tässä blogissa muutama (?) vuosi sitten. Se norjalainen sähkönsäästömainos, jossa soi Amy McDonald. Se on aivan ihana! :D

Kisse

Ja lentäminen,matkustaminen...ei hyvä...pitkät työmatkat, tuotteet,jotka kuljetetaan kaukaa...pitäisi lopettaa nuo...maapallo ei kestä...meidän lapset? mitä heille jää?

heidi // luck

Hyvä kirjoitus, joka osui täysin omiin ajatuksiin. Tuo onnen tunne, kun ei tarvitse mitään kävellessään hyllyjen ohi. Olen pohtinut asiaa myös siksi, että kirjoitan sisustuspainotteista blogia. Pohdinnassa on ollut mm. miten voin kirjoittaa sisustusblogia, jos en osta jatkuvasti uutta ja esittele sitä? Voiko kirjoittaa sisustamisesta tavaraa vähentämällä? Muokkaamalla kotia jo olemassa olevalla? Yksi lopputulos on se, että blogihan on minulle ekologinen tapa sisustaa, sillä voin esitellä siellä kauneutta ilman sen hankkimista. Hankintapuolelle jää sitten kirppikset ja pitkään mukana kulkevat investoinnit. Eikä tämä kuitenkaan aina ole näin helppoa. ? 

Anna

Aihe tärkeä, mutta taitaa tässäkin tekstissä mennä puurot ja vellit sekaisin. Luomu ei ole ekologista, se kuluttaa satomääriinsä nähden paljon luontoa ja sato ylipäätään on heikkolaatuisempa. Jos kaikki siirrymme luomu tuotteiden käyttäjiksi osa porukasta kuolee vääjäämättä nälkään koska ruoka ei tule luomuviljelymenetelmillä riittämään kaikille. Sama koskee luomukosmetiikkaa, tutkimusten mukaan mikään ei puolla luomutuotteen paremmuutta. Jostain ne villit (joskus uhanalaisetkin) kasvit kerätään tai viljellään kestämättömästi. Ecokosmetiikan on todettu aiheuttavan yliherkkyyttä jopa enemmän kun ns. normikosmetiikka, johtuen niissä yleiseti käytössä olevista ainesosista mm. eteerisitä öjlyistä. Jutussa kyllä tuli esille että aito luoto teko on olla käyttämättä mitään, juuri näin. 

-

Hyvää pohdintaa Johannalta, aiheesta johon ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.

Kuluttaa pitäisi, jotta yhteiskunta toimisi ja samalla kuluttaminen on pahasta. Tämän vuoksi jos jokainen miettisi hetken ostostottumusten äärellä mitä oikeasti tarvitsee ja miksi, sekä pohtisi hetken minkälaisia arvoja haluaa ostoksellaan tukea. 

Itse haluan omistaa koko ajan vähemmän, jos tuon yhden uuden astian tai vaatteen kotiin on jonkun vanhan lähdettävä kirppislaatikkoon. Koriste-esineitä en hanki, kukat ja kynttilät toimikoon niinä ja molemmista mieluiten kotimaiset versiot. Kukkia ostetaan siivouspäivänä jos kaupalla hyviä on tarjolla.

Se mihin 60 luvun lapsena kiinnitän huomiota on juuri annoskoot. Lapsuudessani oli normaalia että yhdestä pakastebroilerista söi nelihenkinen perhe hyvin, kahdesti. Ensin haarukkaruoka ja seuraavana päivänä vielä soppa. Tai kalasta tehtiin uuniruoka ja keitto. Lautaset, annokset  ja ihmiset olivat pienempiä. Oli taito valmistaa ruokaa, ei pelkästään kaataa pannulle valmiiksi maustetut kilohinnaltaan kovat fileet ja kerma.

Iltapalaksi paistettiin sämpylöitä joiden taikinaan  kipattiin jääkaapin ylijäämät,puurot, perunat, porkkanat. Juomaksi haudutettiin pannullinen teetä. Pussiteetkin oli kerskakulutusta.

Lasisesta limsapullosta riitti kahdelle, karkkipussit oli pienempiä ja harvinaisia, sipsejä syötiin lähinnä juhlissa.

Jos haluttiin herkutella leivottiin käärötorttu tai hyvät pullat päiväkahville, nykyään herkut arkenakin tarkoittaa xl-pusseja namia joista jokaiselle tulee vain paha olo.

Marja aikaan koko perhe vietti päiviä metsässä, termos ja leipäeväät mukana, tämäkin kulttuuri on kokonaan kadonnut, nykyään meillä on hienot ja upeat keittiöt joihin tuodaan ruoka mäkkäristä ja muista pikaruokapaikoista.

Jotenkin todella surullista.

Pidän blogistasi siinä, että vaikka se on kaupallinen, kuvittelen että teillä syödään kotona tehtyä perusruokaa ja nameillakin herkutellaan kohtuudella. Mutta päiväkahveilla voidaan herkutella hyvän pullan kera.

Ihanan vanhanaikaista. Turvallista.

H

Ei mitenkään vanhanaikaista...vaan juuri kuvailemallasi tavalla elää nykyäänkin moni lapsiperhe. Ainakin täällä rannikon pikkukaupungissa eletään tavallista elämää,johon kuuluu kohtuullisuus..sekä kuluttamisessa että luomuilussa. Täällä esim.marjastaminen ei ole mitään trendihipsteriyttä☺

Sinänsä tämä aihepiiri on tärkeä. Mikä on minulle riittävästi ja kohtuullista. Mitä edes tarvitsen. Nautin tällaisesta pohdinnasta. Paluu yksinkertaiseen.

Minvio

Olen ollut vegaani iät ja ajat ja ruokani sekä pesuaineeni yms. tulee pääpiirteissään oikeastaan kokonaan omasta pihapiiristä tai lähimetsästä. Nuorempana paasasin tuntikaupalla kaikille juuri ekologisuuden, eettisyyden ja luomun eroista, pidin fanaattisesti jopa "pelkkiä" kasvissyöjiä huonoina ihmisinä, enkä voinut käyttää esim. soijatuotteita, koska niiden tuotannossa ja kuljetuksessa ei todellakaan ekologisuus tai eettisyyskään ole kohdillaan. Nyt vuosikymmeniä vanhempana ja kokeneempana en voi kuin sääliä silloista minääni. Miten kapea ja rajoittunut voikaan maailmankuva olla vaikka kuinka tarkoittaisi hyvää. Nykyään olen ymmärtänyt, että tärkeintä on se, että edes tekee jotakin maapallomme ja jälkeläistemme hyväksi. Jos ei muuta niin siirtää edes sen asenteen, että maapallon tuhoaminen on väärin, lapsilleen. Ei siihen tarvita kaikilta fanaattisuutta. Pienetkin valinnat vaikuttavat ja puroista kasvaa jokia ja meriä. Se, mitä ei tarvita, on ihmisten, jotka edes yrittävät, tuomitsemista.

Wendy

Totta! Meidän perhe on muuttanut tapojaan hurjasti kuluneen vuoden aikana. Ryhdyimme kasvisyöjiksi ja nyt lopulta vegaaneiksi ja olo on mitä mahtavin. Pienillä teoillakin saa hurjan hyvän omantunnon ja tietää, että tekee oikein. Luovuin myrkyllisistä pesuaineista, shampoista, hammastahnoista, meikeistä ihan kaikesta. Kaikkea mitä laitamme iholle tai hiuksiin voi myös syödä. Turvallinen ja myrkytön koti on minun mielestä ehdoton lapsiperheessä :) 

Vierailija

Kovasti tärkeitä ajatuksia ja hyviä tekoja, niitähän me kaikki haluamme tehdä. Itse mietin vaan tuota omantunnon puhdistamista tuolla kirppis touhulla... On ekologista tehdä päätös että et osta (ainakaan ensisijaisesti) uutta vaan pyrit löytämään tarvitsemasi kirpparilta. Mutta kuinka ekologista on se, että uutta ostaessasi laitat aina vaan kevyemmin vanhaa kiertoon kirpparille, sillä silloinhan et kerää roinaa omiin nurkkiisi? Minusta tämä jälkimmäinen ei ole ekologista, sillä se vain saa ihmiset helpommin ostamaan uutta eli kuluttamaan. Helposti siihen sorrun minäkin. Mutta yksi asia kerrallaan kun tekee hyviä päätöksiä ja yrittää pysyä niissä niin hyvä tulee. Kiitos Johanna ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. 

NelliL

Nykyihmisen on ihan hyvä pysähtyä miettimään omaa suhtautumistaan esimerkiksi juuri kulutus käyttäytymiseen. Mitä ostaa, miten ostaa ja mitä vaihtoehtoja kaikelle on. jo pienikin teko on iso teko vaikka joskus se tuntuu merkiyksettömälle. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jokainen löytää varmasti oman tapansa elää ekologisemmin tänään mitä eilen.

http://villananna.blogspot.fi/

Salli

Usein on vaan melkoinen ristiriita asiassa. Kirjoitetaan ja puhutaan kauniisti harkitsevasta kuluttamisesta. Kuitenkin esillä on aivan toisenlaiset todisteet, uutta,  uutta, hankintoja, muotia, meikkejä, koko ajan jotain. Syvällisempi pohdiskelu on varmaan paikallaan itse kellekin. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram