~ muutama kuva muisteloista  ~

Ihan pian... <3

Tsaidadai.

Kuuba on ollut jo vuosia sellainen haavekohde ja nyt olen pässyt sinne jo parkin kertaa. Josko tämä olisi ainakin toistaiseksi viimeinen. Pakko kai yrittää nähdä muitakin maailmankolkkia. 
Tai en tiedä. Kuuba. Siinä on jotain niin spesiaalia, että ei kyllä tee yhtään pahaa lähteä. :D Ei yhtään. Se on jotenkin niin mahtava. Sekä kodikas ja vieraanvarainen että suuri mysteerio.

Kalastaja siellä Karibialla jo kalastelee ja viesteilee vähän viileistä ilmoista. Että katotaan mitä pakkais. Vielä tuhat juttua tehtävänä.

Eiköhän se lomafiilis tule kun treffataan kaverit kentällä ja jatketaan matkaa porukassa. Vielä on ollut vähän liian kiirus.

Ja olen muuten ajastanut tänne aika kivoja postauksiakin, joten pysykää ihmeessä kuulolla. :)) Ja instassa saattaa tulla lomakuvia jos jostain löydän nettiä. :D Että sieltä saattaa kuulla ihan oikeita kuulumisia. 

Katsotaan miten käy. Vähän tuli näistä vanhoista kuvista kyllä sellainen henkäys että hyvä tulee. <3

Ps. Loman aikana kommentit jäävät julkaisematta, mutta laittakaa ihmeessä kysymyksiä postaamistani aiheista, sillä teen kunnon vastauspostauksen heti palauttuani!

Vähän Havannaa ja loistava biisi (jota soitan zumbassa :)) Marc Anthony & Gente De Zona:

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

raitapaita Lindex / hame Part Two (molemmat muuten yli 10-v.) /neuletakki Gina Tricot

Tiedättekö mihin ominaisuuteen itsessäni olen kaikkein tyytyväisin jos nyt vähän saa kehua?

Mistä olen usein arjessa kaikkein onnellisin? :D

Välinpitämättömyydestä. Siitä, miten vähän pystyn olla välittämättä siitä, että kaikki menee päin mäntyjä. :'D Tai että mitään ei tapahdu, yhtä lailla. Pystyn ihan ihmeen paljon (juu, joskus ihmettelen itsekin) olla välittämättä aika isosta sotkusta. Kiireestä. Kurjista kommenteista. Melkein mistä vaan. 

Saattaa se olla vähän sellaista rentoa, huoletonta ja positiivista elämänasennettakin, mutta näissä määrin seassa on pakko olla myös ihan puhdasta välinpitämättömyyttä. ;) 

Joskus mies saattaa tulla melkein viikon reissusta ja kauhistelee että kuivausrummussa on vielä ne samat vaatteet jotka se heitti mennessään pesukoneeseen viikko sitten. Astiat (tai siis tiskivuoren) olen ehkä just saanut pesukoneeseen ja roskikset pihalle. Mutta eihän tässä mikään hätä ole. Päinvastoin. 

Tää pelastaa niin monelta tilanteelta. Monilta paineilta. Kaikki on hvyin vähän useammin. ;D

Niin että hyvää maanantai-iltaa.

Meillä täällä kaikki hyvin vaikka paljon olisi tekemistä ja keittiönkin joku taas räjäyttänyt. <3

Ei tässä vaan voi muuta kuin luovuttaa ja ottaa rennosti. :D

Kommentit (24)

Ankri
Viesti

Ihana asenne, en voi muuta sanoa! Mitä sitä stressaamaan, asioilla on kuitenkin tapana järjestyä :). Ilmankos kuvistasi ja blogistasi huokuukin tyytyväisyys ja onnellisuus elämään!

annupannu
Viesti

Ensimmäistä kertaa kommentoin blogiasia. Taas niin hyvä, elämänmakuinen teksti sinulta. Kiitos jälleen kerran :) Aina kun Facebookkiin menen, etsin ensimmäisenä, olisiko uutta tekstiä ja ihania kuvia sinulta - pettymys, jos mitään ei ole! :) Tämä kaikki saa aina niin hyvälle mielelle.

Vierailija2
Viesti

Tuo asenne kyllä helpottaisi monesti🙂 Sitä sotkuahan nimittäin riittää.. Täytyy itsekin kokeilla josko onnistuisi vähän höllätä stressiä sen suhteen 😉

-Elina
Viesti

Ai jai, kuulostaa niin tutulta! Ja mä aina kauhulla mietin, että mitä jos tulis yllätysvieraita, mitä jos joku ystävä tulis nyt kylään ja näkis tämän kun ne aina sanoo että "mitä sä siivoot, sullahan on aina niin siistiä" :D olen aina pitänyt tätä piirrettä laiskuutena, aikaansaamattomuutena ja kaikin puolin negatiivisena (mitä se ehkä onkin) mutta ei muakaan häiritse vaikka tiskiä on altaassa ja sen ympärillä, lehdet ja muut on valloittaneet keittiön pöydän, vaatteita ympäri asuntoa tuolien päällä ja samat pyykit olleet kuivumassa jo viikon. Ja mä aina kyllä ajattelen että pitäisi laittaa ne pois. Ja nautin kyllä suunnattomasti siitä siisteydestä, se on ihanaa! Mutta pieni epäjärjestys on myös ihan ok, se on elämää? Ja entäs se tunne kun vihdoin saa itseään niskasta kiinni ja hoitaa kerralla kaikki ne pitäisi hoitaa-asiat! Niin reipas voittajafiilis! ;)

Näytä kaikki kommentit (24)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

nahkatakki Bershka (secondhandia) / villatakki (omatekemä) / pellavamekko by Pias (saatu) / nilkkurit Henri Lloyd (saatu)

Huh, onpa taas pitkä aika viime blogipostauksesta, yyh. Työviikko on vaan mennyt niin kiirrellä ja ollut hektinen. Vähän aikuisemmissa asuissa tällä kertaa - kuvia olen justiinsa ehtinyt ottamaan, mutten bloggaamaan kun se unikin on iltaisin ottanut oman osansa :D. Se niin tärkeä uni. Huomaan muuten etenkin ihon kunnossa (näin vanhemmalla iällä, vähitellen ;)) jos yöunet jäävät liian vähille; sekä ihon veltostumisena että epäpuhtauksina. Iho nyt on mulla muutenkin se, joka reagoi aina kaikkeen helpoiten. Mun on pakko kirjoitella aiheesta paremmin joku toinen kerta, lähinnä sokerin vaikutuksista ihoon (ja kaikkeen muuhunkin). Olen nimittäin nyt tammikuussa vähän puolivahingossa syönyt huomattavasti vähemmin sokeria ja sen(kin) huomaa. Mutta siitä tosiaan joku toinen kerta, ei ollut tarkoitus nyt. :D

Nyt on vaan niin hitsin hyvä että on perjantai. Mulla on nyt jotenkin suoraan sanottuna ihan sellanen mukiloitu olo tän viikon jäjiltä. :D Joka ilta nimittäin ollut jotain treeniä (eilen kaksi) ja vähän kaikki paikat kipeänä nyt. Hyväähän se tietty vaan tekee :P. Mieskin on ollut aika paljon poissa viime aikoina, mikä tuntuu sillä että aika paljon (kaiken?) on taas joutunut ehtimään itse. Ja vähän niinkuin alkais nuhaakin kehittelemään (ei ehkä ylläri tässä tahdissa), mutta siihen mulla ei kyllä ole aikaa, joten nyt on pakko rauhottua ja parannella (hitsi viikonloppuna on kyllä kuubalaista salsakurssia). Tänään onneksi fysio, pääsen hoidettavaksi <3. 

Joskus kyselette, että miten ehdin tehdä kaikkea. Tuli nyt vaan jotenkin mieleen. :D Omasta mielestäni en tee kamalasti mitään; tai en mitään mitä en halua tai mikä tuntuu väsyttävältä ja vie energiaa. Joskus saatan buukata vähän liian monta ohjausta (kuten tälle viikolle, ja sitten vähän kaduttaa) ja joskus tulee vähän kiire, mutta hyvin harvoin tunnen itseäni stressaantuneeksi. Luulen, että se on ihan kiinni siitä mitä haluaa tehdä ja minkä tuntee merkitykselliseksi. Mun mielestäni töihin on joka aamu kiva lähteä ja vielä innokkaammin odotan että pääsen hakemaan lapset töiden jälkeen kotiin ja syliin. <3 (Se on kai päivän lämpimin ajatus.) Jumppatunteja on tosi mielenkiintoista suunnitella ja blogin tai käsityön parissa rentoudun ja nautiskelen. Kaikki ne jutut mitä teen, antavat paljon; sekä hyvää oloa, onnistumisen tunnetta että energiaa. Että sen puoleen do more of what makes you happy pitää paikkansa. ;)

Hyvät harrastukset ja mielekäs tekeminen arjessa ovat tärkeitä itsetunnon ja juuri onnistumisen tunteiden kannalta ja lisäävät sitä jaksamista ja sisäistä hyvää oloa. Mulle harrastuksiksi on luonnollisesti valikoitunut ne jutut, joista oikeasti pidän ja nautin (ei siis syystä esimerkiksi painonnosto tai koripallo, vaikka molempia olisi hirmu cool harrastaa :'D) ja vähän lastenkin ehdoilla jutut, joita voi tehdä kotona.

Vastaus on kai siis että ehdin, koska haluan niin kovasti ehtiä. :) 

Jeps. Näihin ajatuksiin,

Hyvää perjantaita. <3

Kommentit (37)

Mamise
Viesti

Hei! Kerrot että miehesi on paljon pois kotoa ja pyörität arkea välillä yksin. Saanko kysyä, miten olet käytännössä järjestänyt lasten hoidon iltaisin? Tai siis ymmärsinkö oikein että vetämäsi jumppatunnit ovat iltaisin? Itse olen tilanteessa, jossa mies tekee vuorotyötä ja sukulaiset ja muut mahdolliset lastenhoitajat asuvat kaukana. Näin ollen minun on melko mahdotonta aloittaa esim. säännöllistä harrastusta, pääsen omiin menoihin vain silloin kun mies on iltaisin kotona. Puhumattakaan siitä että pääsisimme miehen kanssa edes joskus kahdestaan jonnekkin. Asumme lisäksi melko pienellä paikkakunnalla, josta tuntuu olevan vaikeaa saada lastenhoitoapua edes rahalla. Onneksi lasten kanssa voi ulkoilla ja tehdä kaikkea muuta mukavaa, joten en koe että jäisin mistään suuremmin paitsi. Mutta olisi ihana kuulua esim. johonkin "urheiluporukkaan", joka tapaa säännöllisesti enkä minä olisi aina se joka joutuu sanomaan etten pääse koska mies on töissä. Voi olla että olet joskus kirjoittanutkin tästä, mutta minulta se on mennyt ohi.  

Vierailija

Kysy paikalliselta MLL:ltä "tukihenkilöä". Siellä on vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka käyvät perheissä vaikka lapsia hoitamassa muutaman kerran kuussa. Eikä tämä maksa mitään.

mll-aktiivi

Erään MLL-yhdistyksen puheenjohtajan roolissa huikkaan tähän väliin. Eli MLL:llä on perhekummitoimintaa, mikä tosiaan on perheelle ilmaista. Avun ja tuen tarpeessa olevalle perheelle ohjataan oma perhekummi. Esim. yksinhuoltajuuden, sairauden, tukiverkostojen puuteen, nuoren vanhemmuuden, puolison matkatyön ym takia. Perhekummi tapaa tuettavaa perhettä kerran tai pari viikossa. Perhekummitoiminnassa sovitaan perheen kanssa tavoitteet yhteiselle toiminnalle. Perhekummi ei ole lastenhoitaja eikä kodinhoitaja.

MLL tarjoaa hyvin edullista lastenhoitoapua 8e/h ja matkakulut. Toisaalta myös useassa kunnassa tarjotaan ilman lastensuojeluasiakkuutta perhetyön muotona perhetyöntekijää 4h/viikko. Tämä on maksullista. Tämä on yleensä virka-aikaan, mutta toisaalta avun voi tilata usein myös palvelusetelillä. Tosin palvelusetelillä hintaero tulee maksaa itse.

Halusin tällä pointilla korjata virheellisiä huhupuheita mitä näemmä perhekummitoiminnasta on. Ja vielä, varmasti miehesi vuorotyön kautta sinulla voisi olla mahdollisuus saada perhekummi, jos toimintaa teidän piirissä on. Ja toisaalta, kummeista on hirveä pula, varsinkin maahanmuuttajien perhekummeista, joten jos jotain lukijaa inspiroi, niin yhteys vaan omaan MLL piiriin!

Mamise

Valitettavasti paikkakunnalla jossa asun ei ole MLL:n toimintaa ollenkaan. Sikäli kummallista, että monella paljon pienemmälläkin paikkakunnalla toimintaa on. Kysyin neuvolastakin olisiko heillä tiedossa järjestöä tms. josta voisi ostaa lastenhoitoapua, mutta sellaista toimintaa ei täällä vain ole. Kyllä meillä todella tiukan paikan tullen on lastenhoitoapua saatavilla, mutta ihan joka asiassa emme haluaisi vaivata. Mutta kiitos vastauksestasi, toivottavasti siitä on apua jollekin toiselle!

Johanna Kalasta...
Liittynyt3.12.2012

Tosi kiva että täällä vastataan ja autetaan, kiitos!
Meillä ei myöskään ole mahdollisuutta tällaisiin lapsenvahtipalveluihin; tai en ole ehkä kokenut että tarvitsisin apua lastensuojelun tms kautta. MLL tapaista toimintaa täällä ei ole; kuulostaa hyvältä! Eli olen suunnitellut jumpat osittain työaikaan; meillä on puoli tuntia /vko työajasta lupa treenata niin olen perustanut yhden zumbaryhmän puoliksi työaikaan ;) Ja muuten meidän salilla on onneksi lapsipatkku. Tosin nyt vähitellen lapset alkavat jo pärjäämään kotona kahdestaankin pieniä hetkiä; aika sidottu olen ollut minäkin... Eli ei mitään suurta apua ja ratkaisua tule täältä! :D Pakko munkin on ollut jättää moni harrastusvaihtoehto täysin harkitsematta. Mutta ei se mitään, olen löytänyt hyviä vaihtoehtoja kotona :D

Näytä kaikki kommentit (37)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.