Heip. Olen viettänyt ystävänpäivää oikeastaan yksin. Mitä nyt vähän treffasin tuttuja Ainon uimakoulussa. Ja nopeasti aamulla kävin töissä pyörähtämässä. Ja lasten kanssa tietenkin, tein vohveleita - mansikoilla, kun noi pikkuset niitä usein kaupassa himoavat. 

Mutta muuten olen olen ollut aikalailla yksin, eristyksissä sanoisin. En ole edes viesteillyt juuri kenellekään. Äiti, isi ja sisko ovat tällaisena(kin) päivänä lähinnä sydäntä, mutta ei mulla niin kauheasti ole väliä onko se just ystävänpäivä vai joku toinen päivä kun viestin laitan. Mut mun mies muisti viestillä (ihme). Ja ruusutkin ovat siltä, yli viikon takaa tosin. Kai se jotenkin arveli, että tästä voi tulla aika täpärä viikko. Että tarvitsen ruusuja selvitäkseni. ;)

Eikä mulla ole yhtäan haikea olo, älkää surko :). Tää oli kai sellainen päivä, kun oma seura on parasta seuraa. Kun on ihana olla omassa rauhassa ja ihana viihtyä itsensä kanssa. Siitä olen usein onnellinen; kyvystä nauttia yksinolosta. 

Sen verran saanut levättyä saikulla (eilen ja tänään, osittain) että melkein tuntuu jo siltä, että huomenna voisi taas vetää jumppaa. ;) Vitsi, en meinaa mennä. Tää viikko on lepoa. Mutta siis on ollut ihana saada levätä, keräillä voimia ja tuntea vihdoin taas sellaista kuplivaa energiaa. Että haluaa, on pakko päästä tekemään. 

(Collegemekko on muuten Asokselta ja ed. postin villapaita Moods of Norwayn, sitä kyseli moni. :))

 

Loppuun vielä ystävänpäivän iltaan sopiva kappale, jonka alkuperäisversiotakin rakastan, mutta tätä etenkin! Yksi suosikeista <3

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram