Vuosi 2016. Ja yksi asu sen jokaiselta kuukaudelta. Ihan kuin ne olisi ollut ihan just. Ei niinkuin mitenkään vuosi tai puoli vuotta sitten. 

Vuosi 2016 on maailmanlaajuisesti ollut aika synkkäkin. Brexit ja Trump. Välimeren pakolaiset. Lähi-itä ja terrorismi. Prince, Bowie ja George Michael vaikka. Mun elämääni henkilökohtaisesti kenelläkään tai millään noista ei ole ollut varsinaisesti suurta vaikutusta; joskin Trumpin vaikutus on varmasti vielä edessäpäin. Siitä voi vain toivoa, että kaikki menee jotenkin odotettua paremmin. Eikä kai näillä odotuksilla oikein voi muuhun suuntaan mennäkään. Myös pakolaisten kannalta. Niin, pakolaisia ja etenkin Syyrian tilannetta olen noista mainituista asioista miettinyt eniten. Lähettänyt jotain pieniä avustuksia ja tuntenut mahanpohjassa.

 

Itse henkilökohtaisesti olen ollut aika onnellinen, tyytyväinen ja terve. Mulle 2016 on ollut hyvä. Muistan kun joskus ehkä lukiolaisena mietin, että mulle täytyy joskus vielä tapahtua jotain kamalaa. Kun mun elämäni on ollut niin hyvä, että jotenkin tätä täytyy tasapainottaa. Nykyään ajattelen vähän niin, että onneksi mulla on edes tämä joskus hyvinkin tuskainen koti-ikävä, koska kaikilla on jotain. Että se voi olla mun taakka. Sitten taas häpeissäni mietin, ettei se ole mikään syy olla onneton; itsehän olen valinut muuttaa. Mutta sitten taas; mikä muka olisi tärkeämpää kuin ne lähimmät ihmiset lähellä. Kyllä se on ihan kelpo onnettomuuden syy silloin tällöin.

Yksi asia kuitenkin, mitä en itselleni juuri halua suoda ensi vuonnakaan, on itsesääli. Hittovie - on paljon mahtavia, iloisia, kiitollisia ja elämää kuplivia ihmisiä, jotka ovat kokeneet vaikka mitä ja menettäneet paljon enemmän. Jotka eivät ole alkaneet murjottamaan elämälle siksi, että mulle kävi näin. Ei ole mitään tarpeeksi hyvää syytä alkaa murehtia siitä mitä mulla ei ole.

Mitään muuta en oikeasti edes kaipaa enkä toivo että mulla olisi. En kuvittele, että mikään voisi muuttaa elämää paremmaksi. Ei (anteeksi vähän hullut esimerkit, mutta jotain piti keksiä) uusi moderni keittiö, enemmän rahaa, ei laihtuminen tai lihominen, ei loistelias ura, monintavoin parempi mies eikä muuten edes se, että ne rakkaimmat asuisivat lähellä. En voi varmasti tietää, että olisin tyytyväisempi vaikka asuisin ihan vanhempieni naapurissa. Aina tulisi jotain uutta parempaa jos siihen lähtisi.

Varmasti voin tietää vain, että se tyytyväisyys on minusta - ei muutoksesta kiinni. Minä voin valita olla tyytyväinen ihan tässä just nyt näillä eväin ja rakentaa tästä itse. Se on helpoin valinta. Ja ainoa. Elämän ei ole tarkoitus olla mukavaa helppoa, joten kaikki tarjotut helppoudet kannattaa ottaa vastaan ja helpoista hetkistä olla kiitollinen. 

 

2016. Sanoisinko kuvista jotain? Maaliskuussa kävimme Kuubassa halailemassa ja hoitamassa rakkautta ja ystävyyttä toisen perheen kanssa. Pääsiäisen vietimme Suomessa ja kesällä sain tänne vieraiksi siskon perheineen. Elokuussa täytin 35 ja syyskuussa sain (eh, ostin) elämäni toisen autoni; ensimmäisen sähköautoni. Joka-aamuinen rakkauteni. <3 Lokakuu näyttää kesäiseltä, vain koska silloin vierailin Italiassa. Paljon on tapahtunut, muttei kuitenkaan mitään kummallista.

Kuvista ei ole paljonkaan sanottavaa, ne ovat päivän asuja. Just sitä blogin ja elämän suolaa, joka pitää mielen virkeänä. Ettei tule liian totiseksi. Liian vakavaksi. Vähän rajojen ulkopuolelta, että haastaa itseään. Että tuntee elävänsä. Sellaisia asioita pitää tehdä. Paljon muitakin kuin blogi, huomautan. Tällaisten parissa toivon jatkavani taas ensi vuonnakin. En halua, että koskaan kyllästyn, että koskaan pitäisin blogia turhana. Se ei ole. Tällaisten asioiden merkitystä elämänhalun ja pienen silmänpilkkeen suhteen ei kannata vähätellä. 

 

Että jos saisi jatkaa sunnilleen näin. Jos saisi pysyä tällaisena perustyytyväisenä, kävi miten kävi. Ja terveenä, elämä vähän tylsän tavallisena ilman suurempia muutoksia. Sitä toivon. 

 

Kiitos muuten hyvistä kommenteista taas ed. potaukseen. Ja kaikkiin muidenkin tämän vuoden juttuihin. Teiltä saa aina ajattelemisen aihetta. Jatkoa ja juurta omiin. Kiitos.

<3

 

 

 

Kommentit (15)

Jente

Hei Johanna! Kiitos ihanasta vuodesta täällä blogisi puolella. Olet tuonut paljon inspiraatiota ja hyvää mieltä siihen perusarkeen. Kiitos!

Haluaisin kysyä sinulta pientä vinkkiä. Olemme mieheni kanssa haaveilleet uusista tuulista jo jonkin aikaa ja nyt olemme tulleet ajatukseen, että voisimme kokeilla muuttoa Norjaan. Sopivan kaukana mutta lähellä. Sinun, sisäpiiriläisen, näkökulmasta miltä Norjaan muutto ulkomaalaisena näyttää? Suositteletko? Miten ulkomaalaisiin yleisesti suhtaudutaan (minä suomalainen mutta mieheni tulee etelämmästä Euroopasta)? 

Olemme etsineet kovasti kielikouluja ja kursseja, mutta niitä on löytynyt aika vähän. Osaisitko suositella, miten norjan kielen voisi saada haltuun ja mikä taho järjestää kielikursseja Norjassa? 

Kiitos kovasti jo etukäteen ja hyvää uutta vuotta sinne länteen! :) 

Tarja L.

Ihana Johanna! <3 Blogisi on kestosuosikkini. Luen kaikki postaukset, tulen hyvälle mielelle. Blogissasi on lämminhenkinen ja kaunis tunnelma. En vain saa kommentoitua kovinkaan usein, jos juuri lainkaan... Mutta täällä minäkin olen, niin kuin monet muutkin ja ilahdun blogistasi lähes päivittäin!

Oikein hyvää ja levollista vuodenvaihdetta sinulle ja perheellesi sekä kaikkea hyvää ja onnellista uudelle vuodelle! <3

Minttu-Susanna

Ihana kuulla, että saan lukea juttujasi ja katsella kuviasi yhtä lailla myös ensi vuonna. Olet minun idoli - jos näin rohkenen sanoa :) - ja fanitan kovasti tyyliäsi, elämänasennettasi ja neulomistaitojasi. Blogisi tekee minut iloiseksi ja sen avulla voin myös vähän ruokkia unelmaani Norjassa elämisestä. ;) Olemme perheeni kanssa matkustelleet siellä paljon ja aina välillä mieheni kanssa hulluttelemme ajatuksella Norjaan muuttamisesta. Meillä muu perhe - vanhemmat ja sisko - oikeastaan kannustavat, heistä olisi kiva kuulemma sitten kyläillä usein. :)

Mutta siis, blogisi on ehdoton suosikkini -ollut aina - ja olen seurannut sitä ihan alusta asti, kommentoinut kuitenkin hyvin hyvin satunnaisesti. Jospa minä lukijana yrittäisin parantaa siinä tapani ja kommentoida ensi vuonna ahkerammin...

Toivon sinulle ja perheellesi oikein onnellista alkavaa vuotta - hyvää arkea, pakahduttavia onnen hetkiä ja ehkä pari harmitonta harmistusta, jotta ne aidot onnen hetket ja hyvät arkipäivät tuntuisivat vielä vähän paremmilta!

Juuli

Hassua lukea tekstistä ajatus, joka itellä on pyöriny viime aikoina paljo mielessä. Siis se, että kyllä jotain kamalaa varmaan tapahtuu kun asiat on menny niin hyvin. Samalla tiiän että se on ihan tyhmä ajatus. Ehkä se on sitäki et kiinnittää elämässään huomion niiihin asioihin, joista on tyytyväinen ja onnellinen mieli. Kyllähän sitä jokaisen elämään jotain vastoinkäymisiäkin sattuu.

EI-leen

Kävin tänään pitkää kasvatuskeskustelua esiteini-ikäisen poikani kanssa aiheesta kuka ärsyttää ja kuka ärsyyntyy? Että kannattaako aina ärsyyntyä vai kannattaisiko joskus purra huulta eikä olla huomaavinaankaan, jos toinen yrittää ärsyttää. Että jos ei kaikesta vedä hernettä nenäänsä ja ota toisen sanomisia aina tahallisena ärsyttämisenä, voi oma olokin loppujen lopuksi olla huomattavasti parempi. Siitähän henkisessä huonossa olossa on usein kyse: vertailemme koko ajan siihen mitä muilla on, siihen mitä meillä oli ennen, siihen mitä meiltä puuttuu. Jos lopettaisimme vertaamisen, miettimisen ja ihastelisimme sitä, mitä meillä nyt on, olisi oma elämämmekin varmasti kaikin puolin mukavampaa. Tällöin meillä tuskin olisi myöskään tarvetta loukkaantua muiden sutkautuksista. Eikä sutkautella itse muille, ainakaan ilkeät mielessä :)

P.S. Ihanat nuo joulukuun ja huhtikuun leninkisi ja toukokuun kengät. Jälkimmäiset ovat mahtavan hyvännäköiset repalefarkkujen parina. 😊

Vierailija

Hei,

mekkosi edellisessä postauksessa oli niin kaunis, että lähdin asioikseni kirjastoon etsimään kaavaa. SK 9/15 on siis numero josta löytyy jos muitakin kiinnostaa. Mahtoiko äidilläsi olla paljon muokkaamista kaavan kanssa? Minulla on juuri tämän lehden kaavojen kanssa ollut vähän ongelmia, eivät ehkä hoikalle parhaan mallisia kaavoja yleisesti ottaen ole.

Mutta hyvää uutta vuotta!

Sepsy

Kiitos Johanna, mukavasta, elämänmakuisesta blogistasi. Olen löytänyt "sinut" fitnesspäiväkirjat ohjelman kautta tänne blogiin. Pidän kovasti elämänasenteestasi ja kuvistasi täällä blogissasi. Toivon että jatkat samaan tyyliin. 😊 Oikein hyvää ja mukavaa vuoden vaihtumista ja onnea vuoteen 2017. 💥

M

Kiitos tästä! Nykyään korostetaan niin paljon muutoksen voimaa; onnea muutoksen johdosta tai sen jälkeen kun on ensin laittanut koko elämän uusiksi. Tällaisesta "perustyytymättömästä" on itsesiassa virkistävää ajatella, että tyytyväisyys ei tulisikaan isoilla muutoksilla vaan...tavallaan tyytymisellä. Hyvällä tavalla tyytymisellä, ei tietenkään huonoon pidä jäädä. Hyvää uutta vuotta!

Minnamalja

Hei. Ihana juttu jälleen. Tää on niin parasta, tää elämä.
Terveisin minna

Nansuli

Mistä se joulukoriste-postauksen (18.12.16) punainen haalari on hankittu? Kiitos vastauksesta.

Vierailija

Johanna sinulla on valtavasti lahjoja ja taitoja, mutta yksi on ylitse muiden: kyky tuntea kiitollisuutta. Itselleni se ei ole ollenkaan luontevaa - päinvastoin, olen ihan järkyttävän negatiivinen, mutta yritän opetella, ja kiitos että jaksat muistuttaa. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

Jenni

Hei Johanna,
Kiitokset inspiroivasta blogistasi! Tykkään lukea blogiasi, katsella ottamiasi kuvia, päivän asuja ja muutenkin pohdiskella yhdessä sinun ja muiden lukijoiden kanssa syntyjä syviä. Toivottavasti jatkossakin löydät aikaa ja intoa bloggailuun!

VillaNanna

Ihanaa uutta vuotta teille :)

Sinun elokuun mekostasi sain kipinän korjata yksi ilmaisosastolta löytynyt vanha mekko ja se mekko lähtikin mukaan Visbyyn reissulle. Tykästyin todella siihen. Vaikka mekot ovat täysin erilaisia malliltaan, kuosiltaan ja materiaaliltaan niin jotenkin niissä on sama fiilis :) 

-Nelli-

Kotikisu

Kiitos ihanasta blogista ja ajatuksia herättävästä postauksesta! Kommentoin harvoin, vaikka olen jo useamman vuoden seurannut blogiasi. Nyt oli kuitenkin pakko tulla kiittämään, kun sait laitettua asiat päässäni oikeisiin mittasuhteisiin. Vuosi 2016 on ollut minulle henkisesti tavallista rankempi, osittain omastakin syystä, kun en aina osaa asennoitua yhtä ihailtavasti, kuin sinä. Kunpa osaisinkin aina olla kiitollinen siitä, mitä minulla jo on, enkä yrittäisi jatkuvasti pyrkiä parempaan. Pääsisin itse, sekä läheiseni, huomattavasti helpommalla. Ehkäpä postauksesi ansiosta muistan sen nyt taas vähän aikaa, ja kuka ties, vaikka oppisin olemaan hitusen tyytyväisempi elämääni, enkä odottaisi aina jotain parempaa. Kiitos! :)

Vierailija

Hei Johanna,
Elämänmakuista vuotta 2017 sinulle ja läheisellesi.
Kiitos jakamistasi pohdinnoista,kuvista.... Siitä, mikä tulee elämästä ja elämisestä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014