Heippa hei. :) Taällä on juhlittu Ainon 7-v synttäreitä. Siksi kämpän prinsessalinna-lookki! 

Tai ihan ensin torstaina; kun ehkä olisin voinut ehtiä blogin pariin, lähdin lasten kanssa yökylään Hildelle. Koska mun mies oli reissussa, meillä naisilla oli salsatreenit eikä mulla ollut lapsenvahtia. Päätimme ratkaista asian jättämällä Christianin lapsenvahdiksi (kiipeilyhallille lähtivät!) ja pääsimme treeneihin. 

Perjantainakin yövyin Hildellä. Ja koko lauantain touhuilimme yhdessä koko porukka.

Ja tänään juhlimme Ainoa. 

 

Että eipä tässä ole ehtinyt. Tai olisi. Mutta tällä kertaa oli tärkeämpia juttuja. Tärkeitä ihmisiä, läsnäoloa, pitkiä lenkkejä pakkasilmassa, kuumaa vihannessoppaa, omaa kultaa pitkästä aikaa ja paljon pieniä tyttöjä. 

Ai niin ja olen ihan ihastunut näihin mutsimallisiin farkkuihin (h&m)! Rakastan etenkin tätä napaan asti ylettyvää vyötäröä ja muutenkin ihanan nostalgista (ala-aste) mallia. :D Tykkään, tykkään. (Neule ja huivi Samsøe&Samsøen.)

 

Huomenna olisi töitä. Taidan yrittää tsempata oikein eksrtavaihteella. Tiedättekö, kun joskus on sellainen tunne että kaikki menee vähän huonosti. Ei ehkä itse tee mitään huonoa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kaikki käyttäytyvät vähän oudosti. Hymyilevät tavallista vähemmän, eivät hakeudu sun seuraan, että jäät vähän huomiotta. Tiedättekö? Voi olla, että kuvittelen, mutta usein tällaisissa tuntemuksissa on peränsä. Tai voi olla, että olen itse ollut tavallista vaisumpi ja metsä on vastanut. En tiedä. Mulla on vaan ollut vähän sellainen hassu olo pari viimeistä viikkoa. Joten huomenna yksi lisävaihde menoon ja parempi työfiilis! :)) 

Harvoin sunnuntaina synkistelenkaän työviikon alkua, mutta nyt odotan taas ihan innolla että pääsen tekemään paremmin.

Hyvää viikon alkua teille myös kaverit! <3

 

 

Kommentit (14)

Ei-leen

Hei, ehkä se on vain kuvitteluasi. Joskus saattaa olla aistivinaan jotain ja sitten oma tunne tai epäluulo voi jäädä päälle, katsoo kaikkia tilanteita sillä silmällä. Minulle ainakin käy usein niin, siihen ei tarvita kuin jonkun ehkä omissa ajatuksissaan tai epähuomiossa sanottu lausahdus tai hymähdys, johon minä takerrun ja tulkitsen sen jälkeen kaiken sen mukaan :)

Ihana koti teillä. Rakastan vanhoja huonekaluja ja mennyttä aikaa huokuvia koteja. Tällä hetkellä asumme ulkomailla olosuhteiden pakosta oikein hypersupermodernissa vuokra-antajan kalustamassa Ikea-kodissa ja vaikka olen sopeutunut tilanteeseen, en edes tunne tätä sillä tavalla kodikseni, onhan tämä niin kaukana omasta maustani kuin suinkin. On ihanaa ihailla kauniita koteja ja ehkä oman kodin sisustaminen helpottaa muuten tällä hetkellä niin vaikeaa ajatusta paluusta Suomeen  

Hilu

Tsemppiä uuteen viikkoon. Kaunis koti ja ihanaa vaaleanpunaista juhlatunnelmaa! Mitä nuo kukat ovatkaan nimeltään?

Aru

Kiitos avoimuudestasi, asioita on käsittämättömän tärkeä jakaa ja hienoa, että uskallat niin tehdä platformilta, joka sinulla on.

Usein huomaan miten pahaolo/väsymys/alakuloisuus on jotenkin kollektiivista (johtuuko hankalasta vuodenajasta, talviväsymyksestä, maailmanpoliitiikasta jopa..) . Tuntuu, että jotenkin ympäröimä maailma jättää huomiotta tai ottaa vastaan neutraalisti. Joskus se loukkaa tai tekee surulliseksi mutta usein näitä vaiheita seuraa sellainen ymmärrys. Kollega mainitsee avioerosta, joku toinen murehtii lapsensa koulumenestystä, naapuri sadattelee pimeää vuodenaikaa. Silloin sitä tajuaa, ettei ole yksin tuntemuksiensa kanssa, tai ainakaan syyllinen muiden tuntemuksiin.

Mitä sanoit mahdollisesta vaisuudesta ja metsän vastaamisesta oli myös jotenkin niin oikein sanottu. Vuosien varrella vastaavissa tilanteissa mieleeni aina nousee Ultra Bra:n laulu (nimeä en edes muista) missä lauletaan siitä miten tuntuu, että kaikki vihaavat, mutta luultavasti ovat vain kyllästyneet henkilön juttuihin. Henkilö päättää pyrkiä sovintoon. Noin simppelissä sanomassa vain tiivistyy se väärinymmärrysten mahdollisuus ja hetkittäinen epätasapaino ihmisten välisissä suhteissa/energioissa ja toisaalta myös miten helposti asian saa ratkaistua.

Iloa viikkoon ja kiitos tekstistä :) (Ihanat punaisen sävyt muuten)

Suski

Hei, kiitos kauniista kuvista! Niissä silmä lepää.
Ehkäpä alakulosi johtuu keuhkokuumeesta, jonka äskettäin sairastit? Se voi vetää kyllä kehon ja mielen huonoon kuntoon pitkäksi aikaa (tiedän omasta kokemuksesta). Toivon, että saat välillä levätä ja palautua, vaikka odotankin aina uutta blogipostaustasi malttamattomana. ☺

Marili

Hei

Ole rauhallisella mielellä siellä töissä. Elät päivän kerrallaan ja otat asiat vastaan  niin kuin ne tulevat. Joskus me kaikki jäämme miettimään muiden ajatuksia meistä. Epävarma tunne menee ohi. Vilpittömyytesi elämässä on paras lääke epävarmuuden tunteeseen. Pienet ikävät asiat unohtuvat ja haalistuvat, pian huomaat sen itsekin. :)

Vierailija

Moi! En oo ikinä ennen tehnyt tällaista, mutta nyt mulla on samanlaiset farkut ja samanvärinen (vähän eri mallinen) toppi kuin sulla tässä postauksessa. Kiitos ihanista vaaleanpunaisista kuvista ja kevään värien inspiraatiosta. Olisin lähettänyt sinulle kuvan, jos olisin löytänyt s-postiosoitteesi. Wow :D

Vierailija

Jotenkin itselleni niin lohdullinen postaus... Kiitos! Juuri samanlaisten tuntemusten kanssa täälläkin painittu, eikä se ole kivalta tuntunut... Itse en ole kenellekään rohjennut sanoa.. Mut mikä helpotus, sinä uskalsit kertoa. Ihailen tuota sinun avoimuutta ja sydämellisyytä... Sinun seuraa ei varmasti kukaan halua vältellä..
Ja kiitos tästä upeasta blogista!

Kati

Moikka, Ihanaa vaaleanpunaista! Nuo granulat (tai jaloleinikit) ovat niin suosikki kukkia pionien ohella, täältä ei taida ihan vielä saada niitä. Pakko kysäistä, muutama postaus sitten vilahtaneista villahousuista. Olen etsinyt vastaavia, mutta löytänyt vain yhdet melko kalliit. Onko noi sun mistä?

Mie

Rakastan sinun tyyliä!! Olen saanut ihan mielettömästi inspiraatiota mm. pukeutumiseen, neulomiseen ja sisustukseen täältä. Myös kauneuden hoitoon ja liikuntaan. Syvä syvä kiitos, että pidät tätä ihanaa blogia. Vuosia masennuksen kanssa taistelleena saan täällä kokea kauneutta, hyvyyttä ja lempeyttä. Armollisuutta. Tämä on usein ollut minun lääkkeeni. Lopuksi vielä kysymys, milloin olet ostanut nuo housut? Niin makeet! ;)

Vierailija

Ai että, tuttu tunne! Onpa hienoa, että uskalsit jakaa tämän meille. Ja jotenkin niin tarkasti osasit kuvata tuon oudon tuntemuksen; harvoin olen kuullut kenenkään mainitsevat ääneen. Kiitos myös sinulle Aru lähes terapeuttisesta kommentista!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram