~ ja vähän muustakin

takki Saint Tropez / mekko Part two / laukku Etsy.com (Sanumi)

 

 

Sain tässä vähän aikaa sitten kauniisti kijoitetun, lyhyen kommentin, joka sanoi jotain sellaista, että joskus jo mun kuvista aistii yksinäisyyden

Viesti oli mun mielestä lyhyydessään kaunis ja olen aina iloinen, jos mun kuvista voi aistia jotain. Jos ne herättävat tunteita - niinhän kuvien pitäisi. Toisaalta on jopa oikeastaan aivan samakin, millaisia tunteita. Miten itse kukin kuvat tulkitsee. Ei sillä oikeastaan ole väliä ja kuten taas huomasin, on kuvien merkitys ja tunnelma suurissa määrin katsojan silmässä.

Mietin kuitenkin myös sitä, etten ollut tuntenut itseäni aikoihin yksinäiseksi. En ole ollut yksinäinen viime aikoina

Mietin sitä, miten yksinäisyys on monelle ongelma, mutta miten siitä tehdään vähän ongelmaa niillekin, joille on ihan ok olla vähän omissa oloissaan ja jotka eivät tarvitse niin kovin suurta verkostoa ympärilleen tai jotka eivät vaan kärsi siitä merkittävästi. 

Mietin, että jokaisella meillä on epätäydellinen elämä, Jonkun täytyy elää vähän yksinäisempänä, toisella on kipeä jalka, kolmas vaatii itseltään liikaa ja neljännellä on vaikeat perhesuhteet. Ja satojatuhansia muita epätäydellisyyksiä, jotka eivät välttamättä ole ongelmia, eivätkä edes epätäydellisyyksia vaan ihan tavallisia osia elämää.

Osia, joiden kanssa voi elää, joista ei tarvitse tehdä ogelmaa. Koska kaikkea elämässä ei voi fiksata, mutta kaiken voi yrittää tehdä vähän siedettävämmäksi tai pienemmäksi. Yrittää kutistaa minimiin ja keskittyä siihen mikä on hyvää. 

 

<3

 

Rauhallista uutta viikkoa; omassa ja muiden seurassa. 

 

(Ps. Näin joulun lähestyessä ajattelin muistuttaa Etsystä. Mun sisko on aina ollut tosi hyvä ostamaan hauskoja, persoonallisia (joulu)lahjoja sieltä ja mun nahkalaukku on sieltä. Paljo itsetehtyjä, erilaisia juttuja siis.)

 

 

Kommentit (19)

Vierailija

Et mielestäni lainkaan näytä yksinäiseltä, enintään yksin, itsekseen viihtyvältä mutta sehän ei ole ollenkaan huono asia. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Kauniiita kuvia jälleen kerran :)

Vierailija

Kauniita ajatuksia ja niin totta. Täydellistä elämää ei olekaan. Kyse on siitä, millaisiksi annamme ajatustemme mennä asioiden suhteen. Kiitos taas kauniista kuvista ja kauniista sanoista! T. Epätäydellinen vaimo ja äiti Suomesta 💖

Vierailija

Tuo laukku on ihana! Osaatko sanoa paljonko vastaavalle mahtaisi tulla postitus- ja tullimaksuja?

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hmm, en ihan muista, pahoittelen. Ei ne kai järkyttävän suuret ollut, mutta en nyt kyllä muista. Ehkä voit kysyä myyjältä etukäteen (tai ehkä se lukeekin jossain tiedoissa) jos aiot tilata! :))

Tuija

Kolleganasi eli kouluterkkarina usein juttelen nuorten kanssa kaverisuhteista. Usein tulee ilmi se asia, että on eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Ymmärrän tämän itse hyvin, koska en ole koskaan tarvinnut/halunnut liutaa ystäviä vaan laatu on korvannut määrän. Viihdyn myös yksin. Suorastaan kaipaan yksin oloa, varsinkin nyt kun perheellisenä se ei useinkaan ole aina mahdollista.

Ihmiset ovat erilaisia. Yksinäisyyttä väheksymättä, mielestäni on kuitenkin hyvä oppia olemaan myös yksin ja viihtyä itsensä kanssa. Tätä voi mielestäni oppia läpi elämän, ja myös opetta lapselle. Samoin kuin sitä ettei aina tarvitse olla ns. tekemistä tai suorittaa jotain.

Lissu

Sama mieltä hyvin kommentoitu!Harvoin on todellisia ongelmia itse hankittuja kyllä:)!

TiiaH

Totta jokainen sana! Olen vähän sellainen erakko luonne ja en tarvitse, edes halua, suurta ihmisjoukkoa lähelleni. Nämä omat läheiset ja muutamat hyvät ystävät riittää. En ole yksinäinen, kahden äitinä kaipaan jopa enemmän sitä yksinoloa. :) En myöskään koskaan tuomitse muiden elämää tai oloa, jokainen taistelee omia taistojaan ja kaipaa vain mukavia ihmisiä ympärilleen. Elämä on tarpeeksi epätäydellistä, haastavaakin jopa, katson tehtäväkseni ottaa vastaan sen mitä tulee ja elää sen kanssa parhaimpani mukaan. En vaadi elämältäni paljon, on se niin ihanaakin jo yksinkertaisuudessaan.

Heini

Olipas jotenkin rohkaiseva kirjoitus. Itselläni on kyllä mies mutta tuntuu että muuta sosiaalista kanssakäyntiä ei sitten työn lisäksi olekaan. Omistan kyllä pari erittäin hyvää ystävää mutta välimatkojen takia yhteyttä tulee pidettyä liian harvoin. Välillä kaipaisin että voisi vaikka vaan soittaa kaverille että " hei lähetkös illalla vaikka lenkille". Mutta noin muuten ei se mua ole kauheasti haitannut että vietän aikaani lähinnä vain tuon siippani kanssa. Ulkopuolisten elämää seuratessa tulee vain sellainen olo että oonko mä jotenkin epänormaalia enemmän yksin/yksinäinen kun kaikilla tahtoo olla viikonloppuisin jos minkälaisia menoja ja kokoontumisia, vietetään iltaa kavereiden kanssa, saunotaan, jäädään yöksi... sellaista välillä kaipaisin. Mulle nyt vaan on jaettu se "yksinäisyys" kortti ;) Eikä se mua suurimman osasta aikaa haittaa. :)

Vierailija

Taas tuli mieleen jotain tuosta sun kirjoituksesta... Sanoin kerran fysioterapeutilleni, että juoksulenkillä käynti iltaisin on mun omaa aikaa. Käyn lenkillä aina yksin, en voi edes kuvitella mitään kaveriporukassa juoksemista! No, fysioterapeutti kysyi heti, että onko mulla pieniä lapsia? Että senkö takia tarvitsen omaa aikaa? Ei ole pieniä eikä suuria. Minä tarvitsen "omaa aikaa" ihan muuten vaan, rentoutuakseni ja siinä voi samalla juostessa miettiä asioita rauhassa. Järjestellä pääkoppaa :D Monet ihmiset ei vaan ymmärrä yksin olemisen taikaa. Kaikki yksinolo ei ole suinkaan yksinäisyyttä. 

Vierailija

Ehkä kommentti pohjautui useisiin aiemmin julkaistuihin teksteihin blogissasi, joissa olet käsitellyt yksinäisyyttä/si. Ulkosuomalaisena tiedän tunteen. Ei ole ketään maailmassa joka voisi korvata oman perheen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram