Kaikilla on kai kotona jotain vähän hassuja, mutta sitäkin rakkaampia joulukoristeita. Sen mainittuani, tajusin juuri, etten ole ottanut esille Ollin tekemää vessapaperirullatonttua. Hitsi. Se täytyy vielä löytää. Joulu on nimittäin jotenkin niissä. Sekä lasten tekemissä, että muuten vain vähän junteissa tai  mauttomissa koristeissa - ja nyt sen sanottuani; inhoan sanoja juntti ja mauton. Ei sellaista ole olemassakaan. Ne sanat on keksinyt joku, jolla on ollut tarve nostaa itsensä vähän muita paremmaksi. 

Enkä nyt puhu mun Pentikin jouluporoista. Tietenkään. Nehän ovat aivan ihanat, rakkaat ja tyylikkäät. Enkä vessapaperirullatontuista. Enkä hitsivie edes koko talon peittävistä, erivärisistä vilkkuvaloista, jos ne jonkun mielestä tekevät joulun. Jouluun kuuluvat hassut, pienet (tai suuremmat), tunteita ja rakkautta herättävät koristeet. Lahjaksi tärkeilta ihmisiltä saadut tai vain aina olleet, jouluun vaan kuuluvat jutut.

Meillä on viikonloppuna ollut glögiä, illanistujaista, kunnon jouluruokaa, akvaviittiä, musiikkia. Hyviä naapureita.

Niin, kunnon jouluruokaa täällä Norjassa on pinnekjøtt. Se on vaatinut pinetä totuttelua, mutta on nykyään ehkä parasta mitä tiedän. Norjassahan syödään jouluaattona joko pinnekjøttiä (lammasta), ribbeä (possua) tai jouluturskaa. Täällä meidän seudulla ja muutenkin rannikoilla, jossa kalastus on ollut karjataloutta suurempi elinkeino, on jouluturska perinteisesti jouluaaton tavallisin herkku.

Pinnekjøtt tulee Länsi-Norjasta, jossa kasvatetaan eniten lampaita ja ribbe on sisämaan herkku; nyt tosin ehkä levinnyt Norjan yleisimmäksi jouluruoaksi. Pinnekjøtt on tollaisia pieniä reippaasti suolattuja lampaan kylkipaloja, jotka maistuvat aivan taivaalliselle lanttumuhennoksen ja perunoiden kera. Tuoksu saattaa aloittelijalle olla aika voimakas ja koostumus vähän sellainen viikinkimäinen luupala, mutta vitsi. Aivan sairaan hyvää. Ribbe taas on mulle turhan tuhti, se ei ole kuten meidän kinkku täynnä lihaa, vaan muistuttaa enemmin valtavaa pekonia; sellainen kinkun päällysosa, jossa rasva tirisee alla ja päällinen on rapeaksi paistunut.

Nykyäänhän ruoka liikkuu, joten kaikkia noita kolmea syödään ihan missä päin Norjaa vain. Meillä on aina pinnekjøttiä; parikin kertaa ennen itse jouluaattoa, koska silloin pääsemme yleensä suomalaisten herkkujen pariin! <3

Kinkkua odotellessa siis, mmm.

 

(Ja seuraavaksi pikkasen jutustelua treenistä ;D)

 

Kommentit (3)

Havfruen

Ihan samaa mieltä joulukoristeista. Ajatella että jouluruoat ovat kuitenkin niin erilaisia jopa Pohjoismaissakin.

Täällä Tanskassa syödään ankkapaistia ja/tai possunselkää (ei ole niin rasvaista kuin se Norjan ribbe, vaikka kyllä sitä täälläkin syödään, nimi on vaan ribbensteg, mutta sitä ei pidetä niin "hienona" kuin possun selkäpaistia.  Lisukkeena haudutettua punakaalia ja glaseerattuja perunoita, joita myös sanotaan "köyhän miehen kastanjoiksi". Toiset syövät hanhea (onneksi minun ei tarvitse.¨:-)). Turska on sitten se perinteinen uuden vuoden ruoka, jota tosin ei enää niin yleisesti syödä. Siis vähän kuitenkin sitä samaa ja sitten ei kuitenkaan. Hyvää joulua sinulle, nauti Suomen joulusta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram