*kaupallinen yhteistyö World Visionin kassa*
 

– He kaikki itkivät, sillä he tiesivät, mitä joutuisin kokemaan.

Ympärileikkauksen teki tuttu nainen, jolle se oli elinkeino.
Eno peitti Bezuneshin silmät ja otti toisella käsivarrella tiukan otteen. Bezuneshin jalat levitettiin, ja nainen leikkasi partaveitsen terällä irti tytön klitoriksen ja kaikki ulkoiset sukuelimet.

– Kipu oli sellainen, että se tuntui aivoissa asti, Bezunesh kertoo pidellen kättä päälaellaan.

 

 

Lue koko Bezuneshin tarina täällä.

En itse henkilökohtaisesti tällä hetkellä kohtaa työssäni juurikaan pakolaisia tai maahanmuuttajia, mutta useampi kollega tapaa ja aiheesta puhutaan silloin tällöin töissä. Tyttöjen "ympärileikkauksista". Eipä tässä tosin tarvitse ollakaan terveydenhuoltohenkilökuntaa tunteakseen piston tai pahoinvointia - riittää varmaan että on nainen. Tai ihan yhtä hyvin mies; veikkaan että tämä on monelle isällekin ollut kova paikka ja miehelle rankkaa kuultavaa. Itseasiassa riittää, että on ihminen.

Se, että omaa yksityisyyttä kirjaimellisesti rikotaan näin brutaalilla tavalla, koskettaa jokaista. Ja lapsena (tavallisesti 4-14 ikävuoden aikana - miettikää lapsena; niiden ihmisten toimesta, jotka ovat turva. Jotenkin kaikin tavoin aivan järkyttävää toimintaa, mutten oikein osaa suuttuakaan, sillä tätä on pidetty oikeana tapana toimia eikä ole tiedetty paremmasta. Tulen vain tosi surulliseksi ja mietin, että tämän on loputtava. Ja siihen tarvitaan apua.

 

 

Ympärileikkaaminen on vahva osa kulttuuria monessa Afrikan ja Lähi-Idän maassa ja täysin riippumaton uskonnosta. Monet heimot ja suvut ja etenkin naiset uskovat ympärileikkauksen olevan välttämätön toimepide tytön maineen kannalta; jotta tytöt ovat puhtaita, koskemattomia, eivätkä tunne halua seksiin. Eivätkä tule syrjityiksi. Ja näin siis yksinkertaisesti "pääsevät parempiin naimisiin". Usein koulun keskeyttäminen,  aikainen naimisiinmeno ja lapsiäitiys ovatkin seurausta ympärileikkauksesta.

Tytöt ympärileikataan, tai oikeammin silvotaan usein epästeriileillä välineillä kuten partaveitsen terillä ja puhdistetaan alkoholilla. Ilman kipulääkettä saati puudutusta. Tajuhan siinä kivussa menee ja parantuminen kestää viikkoja.

Joiltain tytöiltä poistetaan ulkoiset sukupuolielimet ja klitoris eli ne osat, joissa nainen saattaa tuntea nautintoa. Jotkut ommellaan kiinni niin, että kuukautisveri pääsee (ehkä) juuri ulos, jotkut kasvavat umpeen itsestään. Jokainen kärsii kivuista ja komplikaatoista kuten kuvitella saattaa ja joutuu kokemaan samat kivut uudestaan avioituesaan - tai aloittaessaan seksielämänsä jollain muulla, ehkä vielä pahemmalla ja kivuliaammalla tavalla. Ja yhä uudelleen tullessaan raskaaksi ja synnyttäessään.

 

 

World Visionin ja muiden järjestöjen tärkein tehtävä onkin kertoa ympärileikkauksen haitoista ja korvata heimojen vanhoja uskomuksia faktoilla sekä esimerkiksi uudelleenkouluttaa ympärileikkaajia toisiin ammattehin. Ei tietenkään mikään helppo homma, mutta järjestöjen toiminta tuottaa merkittävää tulosta; vuonna 1984 esimerkiksi kenialaisista nuorista naisista 41% oli ympärileikattuja kun taas vuonna 2014 vastaava luku oli 11%.

Järjestöjen työ on siis supertärkeää ja sen hyödyt ulottuvat paitsi puhtaasti terveydellisiin hyötyihin, myös mm. koulutuksen yleistymisen kautta yleisesti tasa-arvon paranemiseen.

Tyttöjen silpomisessa ei siis ole mitään todellista hyötyä. Päinvastoin. Se on aiheuttanut tarpeeksi kipua. Maailmassa arvoidaan tällä hetkellä silvottavan noin 3 miljoonaa tyttöä vuosiattain ja elavän noin 200 miljoonaa ypärileikattua tyttöä, mutta luvut tulevat varmasti pienentymään! Jos jatkamme auttamista.

 

 

Kirjoitin tekstin alkuun, että postaus on kaupallinen yhteistyö World Visionin kanssa. Se pitää paikkansa, mutta lahjoitin koko palkkioni 500 euroa Pelasta pimppi -tyohön.

 

Jos Sinäkin haluat auttaa näitä pieniä, niin tärkeitä tyttöjä parempaan tulevaisuuteen, voit tehdä sen täällä:

Verkkolahjoitus: worldvision.fi/pelasta-pimppi

Tai tekstiviestillä 10 euroa kirjoittamalla: AUTAN numeroon 16499.

 

 

 

Tämän vuoden kamppanjatuote on Paola Suhosen suunnittelema heijastin, joka mullekin on matkalla! :) Lähde mukaan. <3

Kommentit (12)

Ei-leen

Hei, kiitos että lähdit mukaan tähän tärkeään työhön. Se, mitä me pystymme toiselta puolelta maailmaa auttamaan, on nimenomaan ympärileikattujen naisten tukeminen ja kannustaminen. Ja valistustyön taloudellinen auttaminen. Valistustyön ja ympärileikkaamisen vastustamisen on toki lähdettävä heimojen itsensä sisältä, ja vanhojen perinteiden tärkein uudistaja on koulutus, etenkin tyttöjen koulutus.

Tietenkin me kaukanakin pystymme auttamaan. Etenkin me kouluissa ja terveydenhuollon parissa työskentelevät olemme avainasemassa, koska kohtaamme heitä, joiden elämään ympärileikkaus liittyy. Mutta kuka tahansa, olipa sitten naapuri tai vaikkapa lapsen luokkakaverin vanhempi, voi ottaa saman roolin: kuulijan, keskustelijan, ymmärtäjän ja auttajan. Ja kenties siten pystyä vaikuttamaan. Sillä kuten sanoit, koskee ympärileikkaaminen Pohjoismaitakin. Joka vuosi niin Norjasta kuin Suomestakin lähetetään nuoria tyttöjä näiden alkuperäiseen kotimaahan leikattavaksi!

Kiinnostuin lukemaan linkittämiäsi Bezuneshista kertovia vanhoja Me Naisten kirjoituksia ja huomasin, että hänen kertomuksensa elää edelleenkin, yhteistyössä suomalaisen Henrica Fagerlundin kanssa. Bezuneshin ystävät ry. toimii valistaakseen ja auttaakseen paenneita tyttöjä koulunkäynnissä. Lisätietoja työstä sekä järjestön tilitiedot löytyvät sen blogista: ihmiselle.blogspot.com

Mariska

Todella hirveä asia tämä ja olen lukenut siitä ym.
Toivotaan että maailmassa edes tämä kauheus saataisiin aisoihin.
Tukeni 100%.
Raikasta helmikuuta sinne💕

Ann

Tyttöjen ympärileikkausta tehdään ilmeisesti lähinnä maaseudulla, jossa ollaan köyhempiä, eristyneempiä ja vähemmän kouluttautuneita. Pääkaupunkiseuduilla on eri meininki. Silpoamiskulttuuri ei siis kata missään maassa varmaan koko maata, vaan ainoastaan alueittain. Rituaalia on varmasti vaikea kitkeä pois, koska nuo ihmiset todella uskovat sen olevan hyvästä ja sitä on tehty iät ja ajat. Kun joku menee sinne peräkylään kertomaan, että tuo tapa on pelkästään haitallinen, lopettakaa se, niin vaikeaa se kai on uskoa ja muuttaa tapoja. Varsinkin jos kyseessä on joku valkoinen länkkäri, joka menee sinne opettamaan. Mutta hienoa, että luvut ovat kuitenkin pienenemään päin ja jotain saadaan aikaan. Joskus toivottavasti tulee päivä, kun kaikki tytöt saavat olla rauhassa silpoamisilta.

neito

Parhaan tuloksen ympärileikkaamisen kitkemisessä saa varmasti silloin, kun saa yhden paikallisen puhumaan asian puolesta. Valkoista, ulkomailta tullutta henkilöä on varmaan kaikista vaikeinta uskoa. Mutta kun oman kulttuurin ja paikallinen ihminen selittää saman asian, niin asia menee varmasti paremmin perille. Tämäkin asia on varmasti, niin tiukasti kulttuurissa / tavoissa kiinni, että muutos onnistuu parhaiten yhteisön sisältä. Kun saadaan kyseenalaistettua vanhat tavat.

Asia onneksi menossa parempaan suuntaan, vaikkakin asian eteen on vielä tekemistä.

Milla

Itku tuli silmään, kun luin tämän postauksen. Kiitos Johanna kun kirjoitit aiheesta!

Autan! <3

Saatava loppumaan

Kätilönä ja asian kanssa useiden synnytysten yhteydessä kipuilleena kohta 20 vuotta, olen todella kiitollinen siitä, että uskalsit lähteä tähän mukaan. Kiitos ja syvä kumarrus! Tämä on aivan järkyttävä asia, joka on liian kauan painettu villaisella.

Itsekään en tajunnut koko karmeutta ennen kuin jouduin siihen tilanteeseen ensimmäisen kerran, että nuori leikattu nainen tuli kiireellä vasta avautumisvaiheen lopussa saliin ja näky oli aivan käsittämätön. Surullista kaikessa oli vielä sekin, että naisen äiti pyysi synnytyksen jälkeen, että ompelisin tyttären takaisin kiinni. En tietenkään suostunut siihen, eikä kukaan muukaan, mutta jotenkin jäi tunne siitä, että tytön kunnian takia joku (ehkä äiti itse) teki sen kuitenkin. Ihan käsittämätöntä!

Rämemajava

Tämä kysymys ei nyt liity mitenkään tähän postaukseen, mutta kysyn sen silti. Mistä on tuo aivan ihana bannerin mekko?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram