Sävyistä. Yksityiskohdista. Valonsäteistä. Tuoksuista.

Estetiikasta.

Pehmeistä muodoista. Kauneudesta. Naisellisuudesta. 

Yhteensopivista väreistä. Harmoniasta. Kimalteista.

 

Suunnilleen kaikki naiset pitävät siitä tunteesta, jonka kaunis meikki tai onnistunut kampaamokäynti saa aikaan. Siitä tunteesta, että olen kaunis. Se on kai hyvin luonnollista meille naisille, halu olla kaunis. Halu kaunistaa ympäristöään; viihtyä silmää miellyttävässä ympäristössä. Viihtyä itsessään. Se tekee meille jotain, se saa aikaan hyvän olon. Nainen joka väittää muuta, todennäköisesti jossain määrin valehtelee - itselleenkin. Ehkä huomaamattaan, ehkä koska ei ehdi. Ehkä koska ei voi antaa aikaa. Ehkä koska on hyväksytympää osoittaa kiinostusta muita asioita kohtaan. Ehkä koska ei osaa. Vähitellen.

Samaan aikaan meitä muistutetaan olemaan omia itsejämme. Aito minä, juuri sellaisena kuin olen. Välittämättä muiden mielipiteistä. Olemaan kiinostuneita juuri niistä asioista, jotka oikeasti kiinostavat minua. Uskaltamaan sanoa mielipiteeni ääneen ja rehellisesti.

Ja silti huomaamattamme opettelemme vähitellen lyttäämään kiinostuksemme kauneutta kohtaan. Niin moni on opetellut viestimään, ettei välitä ulkonäöstä. Ettei sisustus kiinnosta. On niin helppo sanoa olevansa aktiviinen politiikassa. Ja niin vaikea yhtä ylpeänä uskaltaa kertoa nauttivansa kaikesta kauniista.

Niin luonnollista, normaalia ja aitoa kuin se onkin - ja sitä ei uskalleta sanoa. 

 

 

Koska niin helposti ajatellaan sen olevan turhamaisuutta. Että kauneudesta välittävä nainen on vähän tyhjäpää. Niin väärin kuin tämä nopea oletus todennäköisesti onkin. Estetiikkaa rakastava nainen on nimittäin myös saattanut huomata tarvitsevansa kaunetta, primitiivisiä ja luonnollisia arvoja vaativan arkensa vastapainoksi. Kauneudesta välittävä nainen on saattanut ottaa myös sen askeleen, ettei välitä mitä muut sanovat. Joka ei pelkää menettävänsa uskottavuuttaan. Historia on sitäpaitsi täynnä Cleopatroja ja Venuksia; koreita naiskuvia, joiden älykkyyttä ei koskaan kyseenalaistettu; päinvastoin; joiden ulkonäkö oli osa älykkyyttä. - Aikana ennen kuin median ulkonäköähky alkoi taistelemaan luonnollista kauneutta vastaan.

Kauneus ei ole yhtä kuin turhamaisuus, vaikka nämä usein yhdistetäänkin. Kauneus on mun mielesta aina katsojan silmässä eikä sille löydy mitään selitystä. Kauneus on aina kokonaisuus, joka syntyy hetkestä ja tunnelmasta. Kauneus ei mulle tarkoita meikkaamista eikä hiusten kampaamista, vaan se on tapa olla, käytöstapa joka tulee sisältä. Kauneus ei missään nimessä ole täydellisyyttä, vaan päinvastoin persoonallisuutta ja aitoutta. Kauneus ei ole sitä, että panostaa kaiken ulkonäköön. Kauneus on herkkyyttä, aistikkuutta ja syvyyttä. Sitä, että uskaltaa nähdä kauneutta itsessään ja ympäristössään. Uskaltaa tunnustaa naisen itsessään.

 

 

On tietenkin välttämätöntä, että elämässä on useita kiinostuksen kohteita, että opettelemme asioita, että osaamme asioita ja voimme sanoa olevamme kiinostuneita yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, mutta tulen jotenkin surulliseksi jos nainen sanoo ettei välitä (omasta tai ympäristönsä) ulkonäöstä. Tai ainakin uteliaaksi. Haluaisin kysyä miksi. Tai että oletko varma. Oletko kokeillut. Ei se sulje pois muita, niitä tärkeitä asioita. 

Hitsi vie, halu kaunistautua on ehkä luontaisimpia asioita meille naisille ja uskon sen tukevan muuta hyvinvointiamme, kohentavan elämänlaatuamme ja että sen kieltäminen tekee harmaasta arjesta harmaampaa. Sanon vaan. Naisellisuuden kieltäminen on vain askel kohti kovempia arvoja. Uskalletaan kohdata se turhamaiselta kuulostava mahdollisuus, että kauneus tekee elämästä kauniimpaa. <3

 

Hyvää alkanutta viikkoa (vielä parilla kuvalla Etelä-Italian kauneudesta). 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (53)

Kielon kukka

Niin kaunista ja niin totta. Meihin naisiin on luotu kaipuu kauneuteen. Ei tukahduteta tuota kaipuuta vaan annetaan sen synnyttää tähän kylmään maailmaan iloa ja hyvää mieltä.

heidiaa

Ihan asian vierestä: Kiitos neulomisohjeista. Tein Ekaa kertaa koskaan neuletakin ohjeellasi. Ei ehkä maailman kauneimman, mutta tehty on ja lämmin(siis eihän eka isompi neulomus voi täydellisesti onnistua. Ohjeessasi ei ollu vikaa vaan neulojassa 😝). Lopputuloksesta huolimatta innostuin neulomaan taas pitkästä aikaa... Jaathan jatkossakin ohjeita?

Vierailija

Hyvä ja pohdittu kirjoitus. Esiin tuotu ajatus kauneudesta nauttiminen on kaiken järkevyyden keskellä rohkeaa. Ajatuksessa mukana kympillä. Terve mummeli pohjoisesta Suomesta ☺

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin, nykyään on helpompaa ja hyväksytympää lytätä kauneutta vaikka siitä nauttiminen saattaisi tuottaa parempaa tulosta. Ja tällaista tekstiä on melkein pelottava julkaista. :D Kiva että ymmärsitte :)

Vierailija

Ihana ajatuksien herätys <3

Juuri se sisältävä hehkuva lämpö jonka toisessa aistii, on kauneutta. Luonnon vehreys ja ainutkertaisuus on kauneutta. Ympäristön siisteys, rakennuksien kauniit muodot ja historia, on kauneutta. Kodin harmonia ja lämmin tunnelma on kauneutta.

Tosiaan, kauneus on katsojan silmissä. Kuinka paljon kauneutta onkaan, kun meitä katsojia on niin paljon. Kauneuden näkeminen on ihmisen vahvuus. Sielläkin, missä kauneus ei ole ilmeinen, näkyvä tai kosketeltava. Kauneus on hyviä ajatuksia. Kauneus on lempeyttä itselle ja toisille. Kauneus on huolehtimista. 

Kiitos ihanasta kirjoituksesta ja kaunista marraskuuta Johanna <3

terveisin Oikeasti aikuinen

Vierailija

"Halu kaunistautua on ehkä luontaisimpia asioita meille naisille..."

Olen lievästi järkyttynyt koko tästä jutusta.

Kun katson omaa pientä tytärtäni, kun hän tutkii joka ikisen käsiinsä saamansa asian aivan mahtavalla antaumuksella, niin toivon, että hän nimenomaan säilyttää tämän luontaisen uteliaisuutensa maailmaa kohtaan, eikä omaksu tätä nykyajan valtavaa harhaa, että elämän tärkein sisältö on ulkonäkö ja kauneus. 

Näin ahtaiden sukupuoliroolien toivoisi jo väistyvän, ja antavan tytöille ja naisille tilaa olla muutakin kuin koristeita.

Havfruen

Johannan tekstiä voi ilmeisesti tulkita näinkin, koska kerran se järkytti sinua. Minun tulkintani on ihan toisenlainen. Minun mielestäni juuri ei ollut kysymys "ulkonäköähkystä" vaan kauneudesta, sen vaalimisesta ja ymmärtämisestä muullakin kun ulkokuoritasolla ja myös oman naisellisuutensa hyväksymisestä ja arvostamisesta.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Voi tottakai me tytöt ja naiset olemme kaikkea muuta kuin koristeita ja toivon juuri samoja asioita kuin sinä omilta lapsiltani; niin pojalta kuin tytöltäkin. Uteliaisuutta ja tiedonnälkää ja intoa - mutta myös kykyä nähdä ja nauttia myös esteettisesti. Ilman että etenkään oma ulkonäkö olisi mitenkkään tärkeintä, sitä en missään nimessä tarkoittanut.

Nykyään vaan törmää useammin aikuisiin naisiin, joilla on ongelmia kehdata hyväksyä tai myöntää kauneutta tai ulkonäköä osana elämää lainkaan. Ja se on sääli etenkin jos nainen oikeasti, sisimmissään toivoisi voivansa olevan pikkasen enemmän naisellinen. :) Sukupuolirooleista puheenollen - länsimaiset naiset kun hepommin yrittävät lähestyä aika sukupuolineutraalia ulkonäköä, sillä se on hyväksytympää ja uskottavampaa kuin perinteinen "naisellisuus" . 

Vierailija

Tässä postauksessa luonnehdittu kauneuden vaaliminen ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että on utelias ja kiinnostunut monesta muustakin asiasta maailmassa. En usko kirjoittajan myöskään tarkoittaneen, että ulkonäkö on elämän tärkein sisältö. Ehkä hän olisi voinut ennakoida näitä tulkintoja avaamalla näkökulmaansa vielä pureskellummin.

anna

Ai että, nyt tuli niin kaunis kirjoitus, että olen todellakin samaa mieltä, itse olen juuri tälläinen, kaunista tuolla kaunista täällä, oi onpa kaunis ❤ kyllä jokapuolella on paljon kaunista, kun sen vaan osaa katsoa oikein 😊 ja kauneudesta puheenollen, nuo sinun sohvalla olevat sisustustyynynpäälliset, jossa kultasta koristetta niin on aivan ihanat, onkohan ne mistä? 😘 yt.anna

m

Samaa mielta, kauneuden, etenkin oman kauneuden ja ulkonaon huoliminen on omissa akateemisissa piireissani hieman hapeapilkku, mutta kirjoitit asiasta hyvin. Kiinnostus huoliteltua ulkonakoa kohtaan seka aly mahtuvat hyvinkin samaan paahan - ja myos miehilla! Itse ahdistun ja vasyn etenkin ankeasta ymparistosta, ja kaipaan ymparilleni kauneutta, ja olen oppinut myontamaan sen. Niin ihana blogi!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Olen huomanut ihan saman ja mulle moni tästä varmaan uskaltaa vähän avautuakin, koska olen niiiin esteetikko enkä juuri jaksa sitä peitellä. ;) Olemme puhuneet tästä aika paljon ystävien kanssa, joilla on aika vaativat työt. Silloin vapaa-ajalla on ekstra tärkeää nauttia niistä _oikeasti_ nautintoa tuovista asioista eikä vain yrittää olla fiksu ja väheksyä perinteisiä "naisellisia" kiinostuksen kohteita.... eli juuri uskaltaa myöntää se. Ja miehillä totta kai sama juttu, mutta vielä useammin naisilla. Kiitos hyvästä kommentista.

Ei-leen

Naulan kantaan. Kuten sanoit, se joka huomaa kauneuden ympärillään ja osaa arvostaa sitä, osaa myös nauttia pienistä asioista elämässään. Uskon sillä olevan valtava vaikutus omaan henkiseen hyvinvointiin. Kauneutta on hymy vastaantulijan kasvoilla, eikä varmasti mikään ilahduta yhtä paljon. 

Vierailija

Komppaan kommentoijaa numero 9. En minäkään erityisesti pitänyt tämän postauksen ajatusmaailmasta. Ehkä se tosiaan henkii naiseuden normittamista, josta en itse yhtään tykkää. Minusta ongelma länsimaissa ei todellakaan ole se, että naiset joutuisivat piilottamaan "kauneuden kaipuunsa" tai eivät pystyisi keskittymään tarpeeksi "haluunsa kaunistautua". Päin vastoin - varmasti vähempikin riittäisi. En myöskään koe, että nämä välttämättä olisivat erityisesti naisille kaikkein luontaisimpia asioita elämässä, tai minulle eivät ainakaan ole. Jospa emme kummastelisi naisia ja tyttöjä, joille ulkoinen kaunistautuminen ei ole tärkeää, vaan rohkaisisimme heitä siinä, mikä heitä itseään kiinnostaa.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Estitiikan tarve on tottakai hirmu yksilöllistä eikä moni nainen varmaan tarvi sitä kovinkaan paljon; toinen ei voi saada tarpeekseen. Luulen kuitenkin, että juuri länsimaisen naisen kaunistautuminen on jo vähän tabu ja ristiriidassa median yltäkylläiseen kauneuden tyrkyttämiseen; sitä näkyy tottakai kaikkialla ja ulkonäköä voi kohentaa loputtomin keinoin (meikeistä kampaamoihin ja kauneushoitoloihin), mutta siitä on samalla tullut jotain negatiivista, josta fiksu nainen ei halua olla kiinostunut. Aiheesta, joka ennen siis oli aivan luonnollista naisille. 

En koe, että niitä naisia ja tyttöjä kummastellaan, jotka eivät pidä kaunistautumista tärkeänä. Päin vastoin se on melkein enemmän oletus nykyään; ja yhtä paljon se, että naisilla (/tytöillä) on melkein kunnianhimoisemmat kiinostuksen kohteet kuin miehillä. Jotta pärjäisi. Suunnitelmiin/ kiinostuksen kohteisiin ei sovi kuulua estetiikka ja kauneus. 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tyttöjä kuten poikiakin pitää rohkaista ja tukea kiinnostuksen kohteissaan, mutta myös jos niihin kuuluu kaunistautuminen tai estetiikka muuten. :) Tai yleensäkin opettaa olemaan juuri sellainen kuin haluaa, ettei kaunistautumistakaan tarvitse häpeillä. 

Mutta ymmärrän täysin mitä tarkoitatte, olisi ollut paljon helpompi ja hyväksytympää kirjoittaa teksti vastaan eikä puolesta. Ulkonäkö on nykyään aivan liikaa esillä, väärällä tavalla. Se kauneus ja estetiikka, joka voi olla suuri vahvuus ja parantaa elämänlaatua, jää varjoon. Sitä halusin tuoda esiin tällä varmasti joitain vähän vihastuttavalla tekstillä. :) 

Vierailija

Viittasin tuolla "kummastelulla" omaan kirjoitukseesi, jossa sanot että nainen joka ei ole kiinnostunut kauneudesta tekee sinut surulliseksi tai uteliaaksi. Omassa kaveripiirissäni on paljon naisia, itseni mukaan lukien, jotka eivät ole erityisen esteettisesti suuntautuneita. Ei meitä sen takia tarvitse sääliä tai ihmetellä, meillä on muut kiinnostuksen kohteet ja hommat, joiden varassa eletään ihan täyttä ja hyvää elämää 🙂.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Aa- aivan! Sorry, en tarkoittanut oikeastaan edes kummastella, mutta juuri sinä esimerkiksi herätät uteliaisuuden - en epäile hetkeäkään etteikö sun elämä olisi täyttä ja hyvää, mutta uteliaisuuttani mietin miten sinä sitten näet asiat. :) Surulliseksi tulen naisista jotka ovat kadottaneet kyvyn nauttia kauneudesta - tai eivät koskaan ole osanneet vaikka haluaisivat. Sääli mulle ei tullut mieleen lainkaan tässä(kään) yhteydessä. Tiedän että muut kiinnostuksen kohteet ja hommat tuovat elämään paljon enemmänkin sisältöä kuin kauneus tai estetiikka - ja toivottavasti ovatkin kaikille ensimmäisellä sijalla :)

Vierailija

Tässähän ei kummasteltu sitä, että jollekulle kauneus ei ole tärkeää, vaan sitä että joku jolle se ON tärkeää häpeilee sitä, eli kyllä, estetiikkaa myös vähätellään ja pidetään hömppänä, turhana.

Vierailija

Pidän tosi paljon tavastasi käsitellä kuvia. Haluaisin omiin matkakuviin tämän saman tunnelman. Voitko kertoa mitä ohjelmaa käytät ja mitä filtteriä? Olisi ihana saada omista kuvakirjoista näin kauniita! 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Heip, käytän PhotoScape - nimistä muokkausohjelmaa ja siellä useimmiten Portra -nimistä filtteriä. Tai Agfa. Monta hyvää filtteriä siellä! Kiitos :)

Vierailija

"Halu kaunistautua on ehkä luontaisimpia asioita meille naisille". Kenen mukaan? Halu kaunistautua on ilmeisesti SINULLE luontainen asia. Tässä tekstissä sekoittuu nyt estetiikka ja kaunistautuminen keskenään. Voi olla kiinnostunut kauniista asioista, mutta tälläytyminen ei innosta. Kuten joku täällä jo totesi, ei ole kiva kun vanhoja stereotypioita toistellaan yleisinä totuuksina. Kaikkia naisia ei kaunistautuminen yksinkertaisesti kiinnosta, eikä siinä ole mitään surkuteltavaa.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Ei tietenkään kaikkia kiinosta :) Ja totta, kirjoitin sekä kaunistautumisesta että estetiikasta, molemmista, vaikka eri asioita ovatkin. Kaunistautumusellakaan -tai kauneudella en tarkoita meikkaamista tai hiustenlaittoa. Estetiikasta rai kauneudesta voi välittää miljoonalla tavalla, mutta ne eivät ole kovin vahvassa kurssissa nykynaisen menossa. Surkuttelen heitä, jotka haluaisivat, mutta eivät osaa nähdä kauneutta itsessään -en yleisesti naisia joita kauneus ei kiinosta! Ja sitten kiinnostun teistä, jotka olette kauheasti vastaan, että eikö oikeasti yhtään kiinosta. En nimittäin itse taida tuntea yhtään naista, josta tätä piirrettä ei löytyisi, jollain asteella. Eivätkä kaikki tuntemani naiset meikkaa tai laita hiuksia - saati pidä ulkonäköä kovinkaan tärkeänä. Harvempi kai. Ihan siis uteliaisuuttani mietin että miten erilaisia olemme - toisaalta kun tämä on niin pikkuasia.

Vierailija

Miksi ei voi sanoa, että halu kaunistautua on naisille luontaista, kun se kaikesta päätellen on? Pitääkö aina erikseen mainita, että poikkeuksiakin voi löytyä. Eikö se ole, ihmisistä ollessa kyse, itsestään selvää, että yksilöllisiä eroja on aina, mutta yleisiä säännönmukaisuuksia myös.

Vierailija

Minäkin olen nyt ehkä jokseenkin eri mieltä. :) Itse kuulun niihin naisiin, jotka eivät millään jaksaisi herätä aamulla meikkaamaan, mieluumin käyttäisin sen ajan nukkumiseen. Mutta koska ilman meikkiä olen vaatimattoman näköinen, on vähän niin kuin tämän länsimaisen kulttuurin asettama paine laittautua, vaikka omasta mielestäni hoidan työni/opiskeluni samoin hyvin oli sitä pakkelia naamassa tai ei. Ja mielestäni ainakin suomessa kaikki korkeassa johtoasemassa olevat naiset ovat kyllä kovinkin puunattuja.

Toki minäkin välillä haluan laittautua, tykkään pitää kotini siistinä, lenkillä pysähdyn ihastelemaan kaunista maisemaa yms., mutta ei kiinnosta tuo oma naama. Eli meikittömät päivät kunniaan, mä haluan mennä verkkareissa töihin! :)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Jepp, ei minuakaan todellakaan aina kiinosta kauneus tai ulkonäkö yhtään. (Harvemmin näin, Mutta tiedän mitä tarkitat 😂) Enkä tykkää meikata kovin paljon, 5 min aamuisin. Meikkaus onkin mielenkiintoinen aihe; huomasin miettiväni sitäkin vähän Italiassa. Siellähän paikalliset naiset ovat tosi naisellisesti pukeutuneita korkokengissä jne, mutta meikki vähäistä. Johtuukohan meidän negatiivisuus tosta "tälläytymis" -ajatuksesta...?että minähän en käytä tuntikausia peilin edessä. Että kauneus on yhtä kuin meikki...? Ja kun se pakkeli ei tosiaan ole kovin kivan näköistä...
Kiva kommentti; ei oma naama tarvitse kiinnostakaan voidakseen nauttia kauneudesta! 😊

Vierailija

Mielenkiintoinen aihe, jota jo lukemaan alkaessa arvasi tulevan kommentteja laidasta laitaan. Naislääkärini totesi kerran kauneudenhoidon olevan osa terveydenhoitoa. Jäin sitä silloin miettimään. On totta, että hänellä oli esim. pehmeät kädet tervehtiessään kädestä ja potilasta tutkiessaan. Veikö kynsien siisteiksi viilaaminen ja käsien rasvaaminen hänen uskottavuuttaan? Tai punainen huulipuna? Minä ainakaan en kokenut niin. Tällä lääketieteen tohtorilla ei tuntunut olevan ongelmaa oman itsensä kanssa, vaikka pitikin huolta ulkonäöstään. Että eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia. Niiden, jotka kokevat olevansa sinut naturelleina ja niiden, jotka haluavat kaunistautua ulkoisesti tavalla tai toisella.  Sisin ja sen hyvä olo on kuitenkin se tärkein. Kaunista marraskuuta kaikille!

Vierailija

Niin totta! Ihan samaa mieltä. Ja kaikki tuo "syyllistäminen" turhamaiseksi jos haluaa että koti on mahdollisimman kaunis, itse mahdollisimman kaunis.... Etenkin Suomessa se on kiellettyä. Oma mummoni aikoinaan sanoi aina, että "Rumat ne vaatteilla koreilee". Hän oli oman aikansa kasvatti, mutta aika sama periaate vallitsee aina vaan. Miksei otettaisi mallia vaikka niinkin läheltä, kuin Ruotsista? Tai varmaan myös Norjasta? He eivät häpeile, ovat itsevarmoja, eivätkä nöyristele jatkuvasti. Ehkä se toisi vähän iloa arkeen, jos reippaasti tehtäisiin kaunista! 

Kaunista ja iloista (lumituiskuista) keskiviikkoa!

Tintti

Hieno kirjoitus Johanna! Kauneuden voi nähdä niin monella tavalla kuten kirjoituksesikin voi jokainen tulkita omalla tyylillään. Voi kuinka tärkeää olikaan murrosikäisenä kaikki kauniin aistiminen ja samalla yhtä epävarmaa.

Vierailija

Asioiden moninaisuus ja ristiriitaisuus tekee niistä joskus vaikeita ymmärtää. Aikaamme vaivaama (Johannan sanoin) "ulkonäkö ähky" synnyttää mielikuvan, jonka mukaan kaunis ulkonäkö olisi naisille vain sallittua ja jopa vaadittua. Kuitenkin samaan aikaan kauneuden vaaliminen: kodin laitto, kauniit verhot/pöytäliinat, kosmetoligilla käynti voidaan nähdä hömppänä, vähän naurettavana, naisten kotkotuksena. Monessa parisuhteessa esim. (ei kaikissa of course) miehen suhtauminen voi olla tällaisia, (usein) naisen vaalimia asioita kohtaan, ylimalkainen ja naureskeleva ja myös nainen itse voi suostua tähän näkemykseen ja saattaa itsekin vähän häpeillen puolustaa "naisellista" menoaan kampaajalle tms. Tähän Johanna mielestäni otti kantaa.

Usein puhutaan vain naisiin kohdistuvista ulkonäköpaineista, mutta lähempi tarkastelu itseasiassa osoittaa millaisia keskenään ristiriitaisiakin asenteita nainen kohtaa. Maailma on tällainen, monisyinen ja jatkuvasti balanssia hakeva, tässä ulkonäköassakin. Pitäisi pystyä hyväksymään, etteivät asiat ole yksiselitteisiä. Liika ulkonäön palvonta ei ole hyväksi, mutta emme toisaalta voi kieltää suhdettamme ulkonäköön eikä pidäkään. Tää postaus oli mun mielestä tärkeästä aiheesta, jota harvoin otetaan esille. Olen myös kiinnittänyt huomiota joihinkin pariskuntiin, joita katsoessa tulee sellainen olo, että tuossa on mies ja...onko tuossaKIN mies; kaikki naiselliset elementit on häivytetty, todennäköisesti mitä vanhemmiksi on tultu. JA TIETENKÄÄN KAIKKI eivät välitä näistä "naisellisista elementeistä", mikä on aivan ok, mutta puhunkin nyt naisista joista saa sen vaikutelman, että jotain jää ilmasematta...Parastahan on, kun ihminen voi olla oma itsensä, ilmaista sitä vapaasti sisäisesti ja ulkoisesti ja sitä uskon bloggaajankin tässä vain toivoneen kaikille ihmisille...

Lena90

Hei Johanna! Postauksesi oli kyllä mielenkiintoinen. Pidin siitä - toisaalta. Mutta oli siinä jotain vierastakin. En aivan tavoittanut sitä, mitä tarkoitit tabu-aiheella, sillä minun piireissäni on todella ok laittaa koti kauniiksi, pukeutua vaatteisiin, joiden värit, leikkaukset ja materiaalit tuovat persoonallisen kauneuden esiin jne. Eli en tunne oikeastaan ketään naista, joka ei uskaltaisi sitä ääneen myöntää, että estetiikan vaaliminen arjessa ON merkityksellistä. Toisessa ääripäässä ovat ne, joille laitettu koti ja naama ovat statussymboleja - siitä en pidä.

Ehkä me olemme eri sukupolvea? Olen akateemisesti koulutettu kaksvitonen, jonka ystäväpiiri on kutakuinkin samantapaiseen määritelmään sopivaa. Eikä meistä kellekään naisellisuus tai esteettisyys ole este uralla -  ainanaan emme ajattele itse niin. Eikä se ole mitenkään hävettävää myöskään. Olenkohan  nyt jotenkin poikkeava vai ajattelemmeko me suomalaiset nuoret naiset jo eri tavalla kuin 10v. meitä vanhemmat? Kiinnostava ajatus.

Postauksestasi jäi erityisesti mieleen se, miten kauneus syntyy hetkissä: valo, tunnelma, värit jne. yhdessä tekevät hetkestä/maisemasta/ihmisestä kauniin. Tämä oli IHANA AJATUS! <3

Olen usein pohtinut sitä, miten joskus sitä näyttää nätiltä ja toisena päivänä lähinnä pölyrätiltä. Mutta tästä lähtien voisinkin ajatella, että toisinaan olosuhteet vain ovat suosiolliset ulkomuodolleni. ;) Sillä näinhän se oikeastikin usein on. Kukapa meistä ei olisi kaunis pehmeässä talven iltapäivävalossa 10 minuutin pakkasessa kävelyn jälkeen?

Olen myös siitä useiden kommentoijien ja sinun kanssasi samaa mieltä, että pakkeli ei kaunista ketään. Tuunattu ulkomuoto ei minulle edusta kauneutta. Sinun sanoja lainatakseni: "Kauneus on herkkyyttä, aistikkuutta ja syvyyttä. Sitä, että uskaltaa nähdä kauneutta itsessään ja ympäristössään." Olen niiiin samaa mieltä. Ja lisäisin määritelmään vielä sen, että kauneutta on se, että oppii katsomaan hyväksyvästi itseä ja muita. Minulle nämä asiat ovat kauneutta, jollekin toiselle jokin muu. Kiitos postauksesta!

Ihanaa lumituiskuista marraskuuta sinne Norjaan!

Vierailija

Tosi ihanasti kirjoitettu! Ymmärrän, että tekstin voi tulkita toisin, mutta itse ymmärsin, mitä tarkoitit. :)

Nelle

Pakko osallistua keskusteluun! Olen myöskin suuri esteetikko ja nautin kaikesta kauniista. Lapseni syntymän jälkeen en kuitenkaan tiedä mitään kauniimpaa kuin hänen, puolitoistavuotiaan, rakkaan tyttäreni hellän ja niin vilpittömän onnellisen katseen ja sanat: "äiti-akas", jotka sain kuulla hellän silityksen kera <3. Mielestäni yksi kauneimpia asioita maailmassa on lapsen ja vanhempien välinen yhteys, luottamus ja rakkaus. Pidetään näistä tipusista hyvää huolta niin heistä kasvaa ja kehittyy empaattisia ja kauniisti käyttäytyviä aikuisia. <3

Anna

"Kauneus on herkkyyttä, aistikkuutta ja syvyyttä. Sitä, että uskaltaa nähdä kauneutta itsessään ja ympäristössään. Uskaltaa tunnustaa naisen itsessään." Niin hyvin kirjoitettu. koko tekstisi antoi ajattelemisen aihetta. Aihepiiriä, joka on ollut mielessä viime aikoina. Ristiriitaa!

Olen hyvin esteettinen, aistillinen, myös syvällinen. Väri-ihminen. Olen ollut aina hoikka ja halunnut pukeutua hyvin. Sisäinen harakka on ja elää edelleen minussa. Uskonto on kontrolloinut ja muokannut ulkonäköäni, mutta eniten korvien väliä. Olen kasvanut ja elänyt siinä, mutta irtautunut nyt aikuisiällä.

Moni asia on muuttunut. Minulla on myös sairaus, joka on lihottanut. En ole ollenkaan sinut asian kanssa. Menin aluksi siihen suuntaan, ettei väliä ulkonäöllä. Mutta olen huomannut kärsiväni, jos en voi huolehtia itsestäni, pukeutua niin, että viihdyn ja on kaunista. Se vain on tärkeää. Eikä se tee minusta tai muista bimboja tyhjäpäitä. Haluan myös olla naisellinen, koska olen. Nyt näen ympärilläni paljon ihmisiä, jotka eivät ole missin mitoissa, ja monet pukeutuvat hyvin käytännöllisesti (niin kuin itsekin usein tuulessa ja tuiverruksessa). Olen äskettäin muuttanut ulkomaille. Näen vain niistä ihmisistä, miten hyvin he voivat sisäisesti. Monista paistaa sisäinen hyvä olo, tasapaino, joka todella kaunistaa. Eivät elä missikilpailua. Sitten tulee joka tuutista kauneusihanteet, jotka vaikuttavat. Ainakin minuun. Tuntuu kyllä niin älyttömältä, kun tuhlaan ajatuksia ja energiaani ulkonäköni sättimiseen ja tyytymättömyyteen. Tiedostan kasvatuksen ja esim. äidin antaman palautteen tökkivän vieläkin. Vertailu sisaruksiin ei unohdu ikinä. Mutta, nyt opettelen lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan. Kaunis (sielu) tekee/ näkee maailmasta, luonnosta, ihmisestä kauniin. Ihanat naiset, olkaa kilttejä itsellenne ja toisillenne. Ja, mikä sopii yhdelle ei välttämättä toiselle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram