Mulla on niin harvoin kokomustaa, mut jos nyt loman kunniaksi. Ja että keskellä kesää koko porukalla samantien, ei oltu suunniteltu mitään värikoodia. Käytiin kaupungilla pikkukonserteissa tanssimassa - festarialueella heilumassa ja klubilla hikoilemassa. Tanssittiin kai koko ilta ja yö, en ainakaan muista että olisin yhtään istunut. Ja syötiin pitsa pimeässä, hiljentyneessä venesatamassa. Juteltiin hölmöjä ja naurettiin.

Se oli hyvä loman aloitus. Hyvän reipas, sellainen viikonloppu jonka jälkeen on ihana rauhoittua perheen pariin. Vaikka melkein on jo vähän ikävä noita tyttöjäkin, Hildeä ja Mereteä. Ja alkaa olemaan jo sellaisia oloja, että kaipaa takaisin tänne, odottaa Norjaan paluuta. Ettei aina vain kaipaa Suomeen vaan kaipaa oikeasti tännekin. Mun Norjan ihmisten pariin. 

Täällä alkaa olemaan oikeasti mun historia ja mun juuret. Ja mun ihmiset. Ei vain jotain lainatyyppejä, joilla on omat tärkeämmät ihmiset vaan sellaisia, joille minä olen tärkeä. 

Ja se on niin tärkeää.

En oikein tiedä miten tämä on tapahtunut, miten olen noin hyvät ystävät saanut tai ansainut, sillä en ole kauheasti tehnyt mitään. Oikeasti. Ei mikään itsestäänselvyys, vaan asia, jota oikeasti arvostan ehkä eniten tässä elämässä. Ihmiset.

Huomenna tulemme käymään niiden kaikkein tärkeimpien luona; Suomeen. Tai voiko noita laittaa mihinkään tärkeysjärjestykseen, elämän rakkaita ihmisiä. Ei ehkä, mutta kyllä se kotiporukka on aika ykkönen. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram