Hei te. <3

 

Sain joululahjaksi äidin ompeleman mekon (kaava on jostain kevään Suuri Käsityö -lehdestä; ei muisteta enää kumpikaan numeroa) ja olen siinä joulusta asti kulkenut. Kiitos äiti. <3 Vitsi kun osais itsekin niin tekisin toisen.

Palasimme Norjaan maanantaina, kun täällä pauhasi myrsky. Moni lentokenttä oli suljettu, muttei meidän ja pääsimme Oslosta Kristiansandiin. Onneksi. Lasten mielestä lentoreissu oli sitäpaitsi hauska. Tosi hyppivä, maha kääntyi monta kertaa. Olen itse oppinut ajattelemaan että turbulenssi on kuin ajaisi polkupyörällä kivistä tietä. Asfaltilla liukuu pehmeästi, mutta kivitiellä pomppii. Se ajatus jotenkin auttaa silloin kun meinaa manata että jos tästä selviän hengissä niin en kyllä enää ikinä lennä. 

Niin että meillä oli lyhyt joululoma tällä kertaa, sillä lupauduin nyt töihin välipäiviksi. Siksikin blogissa ollut vähän hiljaista; kyllä te tiedätte. Ne tärkeimmät ensin. Lyhyellä vierailulla. Äiti ja isi ja sisko ja ne. <3

 

Myrskyistä puheenollen - tuhosimme tänään myös joulun piparkakkutalon. Koristelu on mun ja lasten taidonnäyte (kaupan valmiista levyistä), jos joku epäröi. Ja näissä kuvissa kaikessa komeudessaan - ei siis tuhottuna. Jos joku epäröi sitäkin.

 

Ja sitten toi yksi sisustustaulu. Viisauksia, joiden viisaudesta ei ole ihan varma. Yliviivasin siitä sanan YOU, koska se ei mun mielestä ole tärkein asia. Other people on. Ei niin, että itseä voisi unohtaa, mutta mulle on tärkeämpää muistuttaa itseäni tekemään asioita muiden hyväksi. Niitä asioita mun pitäisi tehdä enemmän. Itseni muistan kyllä aika hyvin ja luulen että aika moni on jo oppinut muistamaan; ja hyvä niin, olenhan elämäni tärkein ihminen ihan loppujen lopuksi. Mutta en tiedä. Ehkä on vähän liian in kehittää itseään, olla yksilö, voida sisäisesti hyvin. Kaikkea sellaista. Talkoohenki on vähan liian out. 

Kun kuitenkin mulle tulee aina paras olo muiden hyväksi, muiden kanssa tehdyistä asioista. 

Että ehkä se tasapaino. Ette YOUsta tule liian suuri ja yksinäinen.

 

 

 

Ja nyt vihdoin ne kolme Incohin kampaamohoidon voittanutta, tsadadadaa...

 

Eveliinajuulia 30/268

klo 6:49 | 23.12.2016

Tämä tulisi tarpeeseen! Kuivat hiukset ja sähköisyys eivät pitäisi kuulua talveen..
Ihanaa joulua !

***

M. 111/268

klo 11:52 | 23.12.2016

Minä ja 18-haaraiset hiuslatvani toivottavat rauhallista joulua!

***

-Elina 250/268

klo 10:42 | 26.12.2016

Vieläkö ehtii? :) mukana arvonnassa siis, joulutouhuilta en aiemmin huomannut :)

 

Laitattehan s-postia osoitteeseen johannaalvestad@gmail.com niin kerron miten toimia!

 

Ihania loppuvuoden hetkiä juuri sinulle. <3 Nähdään pian.

 

 

Kommentit (14)

Ilona3421

Varmaan riippuu ihmisestä, mulle taas julisteen sanoma tärkeä sellaisenaan. Mietin usein aivan liikaa muita, teen liikaa muille ja itse jään puolitiehen. Ehkä nyt nelikymppisenä oppisin muistamaan myös itseni.

Vierailija

Mä yhdyn tähän, nimenomaan riippuu ihmisestä. Viime vuosina olen oppinut, kuinka tärkeää on muistaa myös itsensä. Ettei aina laita itseä ja omia tarpeitaan jonon hännille. Itseäänkään ei kannata unohtaa. Mä opin kantapään kautta, että se, että pidän hyvää huolta itsestäni, on samalla myös koko perheeni etu.

Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille! :)

Vierailija

Sinä ihana Johanna<3 En tiedä montaa ihmistä, joka tänä päivänä jakaa kanssani tuon ajatuksen siitä, että tärkeintä on toiset. Itseä ja omaa hyvinvointia korostetaan liikaa ja asioita tehdään paljon sen pohjalta. Toisia varten täällä ollaan ja jos kaikki ajattelisi ja toimisi niin, maailma olisi aika paljon parempi paikka elää :) Voisin pohtia kanssasi syntyjä syviä varmasti vuorokausi kaupalla, siihen tulokseen olen tullut, kun blogiasi olen jo vuosia seurannut, halit!

Yst.terv. Tilda

Moi! Tämä ei nyt yhtään liity aiheeseen, mutta olen harkinnut ripsien tuuhennusta/pidennystä ja muistelen, että sinulla on ollut kauniit pidennykset. Osaisitko kertoa niistä tarkemmin? Oliko kyseessä klassinen pidennys vai volyymipidennys? Miten pitkillä "karvoilla" ? Olitko tyytyväinen?

Vierailija

pakko kommentoida tuohon turbulenssi_kohtaan:
mulla on aina sama ajatus mielessä, jos tästä selviän niin en jkinä enää lennä. itsekin siis asunut jo yli 10v ulkomailla ja lennettyä tulee se 3x vuodessa. mut jotenkin se 'lentopelko' vaan pahenee. :(

Minde

Ihana tuo mekko, olen sitä joskus ihaillut lehdessä ja pitihän sen kaava kaivaa esille. Malli löytyy Suuri Käsityölehdestä 09/2015 jos jotain muutakin malli sattuu kiinnnostamaan :)

Emmi

Jes Johanna, niin viisaita ajatuksia ja oivalluksia taas! Tykkään paljon tosta sun muokatusta taulusta. Jo vuosia on painotettu sitä, että kaikki on sallittua kunhan itse on onnellinen. Mutta eihän itsekkyys ole mitenkään tavoiteltava ominaisuus. Kuten totesit, tasapainosta tässä tosin on kyse. Nyt voisi olla aika kaiken itseen keskittymisen jälkeen kääntää ajatuksia enemmän siihen, miten voisi olla mahdollisimman hyvä lähimmäinen muille ihmisille. Tässä on varmaan itse kullakin opittavaa, eikä koskaan voi oikein valmiiksi tullakaan :)

Vierailija

Postauksestasi tuli mieleen afrikkalainen sanonta "ihminen on ihmisiä". Niin totta!
Aivan mielettömän kaunis mekko, taitava äiti sinulla :)
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

Miska

Kaunis mekko, kauniita ajatuksia ja kaunis sinä ❤️ Näin sinut ja perheesi Helsinki-Vantaalla maanantaina. Mietin pitkään, mistä sinut tunnen kunnes hoksasin kuka olet :) Olit luonnossa vähintään yhtä kaunis kuin kuvissakin. Hyvää uutta vuotta! Blogiasi on ilo lukea.

Juuli

Yhdyn niin tuohon ajatukseesi, että pitäisi tehdä niin että kaikki muutkin olis onnellisia. Oon samaa mieltä siitä, et nykyään liikaa korostetaan omaa onnellisuutta ja valitettavasti siinä välillä unohdetaan muut.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
Helmikuu