Mun mielestä kysymyksiin kulttuurieroista Suomen ja Norjan välillä on ollut kamalan vaikea vastata, sillä maat ovat kovin samanlaiset. Siksi sitä varmaan kysytäänkin. Mitään kovin olennaisia ja selkeitä eroja kun ei ole. 

Jo aika aikaisessa vaiheessa pystyin kuitenkin sanomaan, että Norjassa on vähän leppoisampi tahti. Arjessa, mutta etenkin töissä. Nyt myöhemmin olen tajunut että se on se kos. Norjassa on kos, Tanskassa hygge ja Ruotsissakin oma mysensä. Veikkaan ilmiön olevan kuitenkin kaikkein omiaan ja lähtöisin Tanskasta ja syvemmällä Norjankin kulttuurissa kuin Ruotsin. 

Kos Norjassa tarkoittaa nautiskelua, jotain oikein mukavaa ja rentouttavaa. Kynttilöitä, villapeitto, viiniä ja suklaata ja hyva kirja sohvalla. Käytän itsekin sanaa koselig lähes päivittäin. Skal vi gjøre noe koselig i kveld? Skal vi kose oss? 

Osaavathan ihmiset kaikissa maissa nautiskella ja rentoutua, mutta täällä se on jotenkin niin kulttuurissa. Tyoelämässä kahvit ja yhteiset kokoontumiset ovat tärkeä rutiini ja hyvän ilmapiirin ylläpitoon osallistumista edellytetään kaikilta. Eihän töihin muuten ole kiva tulla ja silloinhan kaikki menee ihan pehvalleen.

Kos on sitä, että näkee vähän enemmän vaivaa viihtyisyyden eteen. Ihan automaattisesti, omasta halusta. Keittää glögit kullalle tavallisena iltana ja sytyttää kynttilät. Sovitaan töissä että jokainen tuo jotain hyvää lounaalle. Tuoretta leipää, kinkkua ja avokadoa. Keitetään kahvit, otetaan tauko ja istutaan yhdessä silloin kun on mahdollisuus.

Täällä se ei koskaan ole lepsuilua eikä laiskottelua, vaan vallan ansaittua, ammatillisesti tärkeää sosiaalisuutta. Työntekijä, joka ottaa aloitteen yhteiselle joululounaalle (vaikka se yhtäkkiä veisi puolet työpäivästä), on vain hyvä tyyppi. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että työaikaa saattaa mennä hukkaan.

Ehkä se eteenpäin pääseminen ei ole niin tärkeää; paikallaan pysyminen ja tässä ja nyt tekeminen on usein parempi vaihtoehto. Täällä ei ole niin tärkeää olla "ykkönen", superhyvä, paras jossakin, menestynyt - hyvässä ja pahassa. Pahassa siksi, että ihmisiä ei niin kiinnosta (tai motivoi) kehittää itseään ja tulla parhaiksi. Hyvässä siksi, että menestykseen pyrkiviä "yksilöitä" ei kasvateta eikä ihailla niin paljon; kaikki osaavat jotain ja jokainen tekee sitä mitä osaa. Persoonallisuus saattaa oikeasti tuoda titteliä paremman statuksen. 

 

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon. 

Toivon paljon rauhallista mukavaa tekemistä, ei vain omaksi kehitykseksi vaan porukan yhteiseksi hyväksi. <3

 

 

 

Kommentit (25)

Riikka

Kuulostaa siltä että mun pitäis asua siellä:D En usko että tuollainen rentous milloinkaan rantautuu suomalaisille työpaikoille. Ehkä joillekin harvoille aloille missä luovuus esim on tärkeää, mutta muuten täällä painetaan niin hampaat irveessä. Niin työ- kuin muussakin elämässä.

Vierailija

Täällä taas! Ajattelin noin vuosi sitten, että nytkö loppui Kalastajan vaimon lukeminen, mutta hyvältä näyttää. Yksinhuoltajaäidin lapsi on puolitoistavuotias ja onkohan sitä aikaa nyt sitten hieman itsellekin, että ehtii haaveilla, eli katsella kauniita kuvia ja lukea mukavia juttuja. Tykkään blogistasi ja olen seurannut sitä jo... onkohan mahdollista, että kahdeksan vuotta.?!
Joka tapauksessa hyvä kirjoitus tänään(kin). Olen vaihtamassa sairaalassa juuri hyvin riitaisaan työyksikköön. Tuollainen rauhallisen asenteen ajattelukin sai aikaiseksi jo paremman olon. Voihan sitä hyggeillä, kotoilla vaikka vähän yksikseen kahvihuoneessa, tai eiköhän sitä samanhenkisiä löydy seuraksi. Surullista, että pitää nautiskella vähän niinkuin salaa.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kiva että oot pysynyt :) Mulla on ollut itselläni kanssa vähän kiireinen syksy ja blogi jäänyt huonommalle päivitykselle, mutta jospa sille nyt taas liikenee huomiota :)
Hyvin sanottu toi että salaa pitää nautiskella. Ei ole muuten helppo saada hyggeä ajettua sisään työkulttuuriin kun kaikki on tehty niin tehokkaaksi... Mutta ehkä jos oma työyhteisö yhtään antaa periksi niin luulisi tällaiseen saavan porukkaa mukaan :)

Riina

Hyvä kirjoitus! Reilu kymmenen vuotta sitten asuin Norjassa ja sieltä jäin kaipaamaan paljon mm. työyhteisöjen hyvää fiilistä, yhteisiä iltapäivän vohvelinpaistoja ja yhteen hiileen puhaltamista, rentoutta ja toisen arvostamista. Mikä näkyi myös vapaa-ajalla sekä katukuvassa.
Suomalainen normi työyhteisö on vielä valovuosien päässä tästä, mutta ehkä mekin herääminen tähän pikkuhiljaa.
Kiitos mukavasta blogista!

Anna

Niin ihana teksti! ❤ Ja kuulostaa todella hyvältä tämä hienoinen "rentoilu/löysäily". Suomessa voisi ottaa tästä mallia. Nykyään tuntuu, että töissä kiire vain kiihtyy koko ajan ja mikään ei riitä. Se tekee surulliseksi. Ja saa aikaan riittämättömyyden tunteen. Työ ei ole koko elämä ja tärkeää olisi jäädä voimia myös omille läheisille ja rakkaille. Nautitaan toisistamme, arvostetaan itseä ja suodaan itselle myös hetkiä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Ihanaa joulunodotusta ja terveisiä Kotkasta! ❤

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Työ ei ole koko elämä, mutta se vie paljon aikaa ja sille antaa mieluummin aikaa jos töissä on kivaa ja sieltä tuntee saavansa jotain takaisin. Sosiaalisuus on yksi iso syy, miksi töissäkäyminen on meille ihmisille hyväksi <3

sairaanhoitaja

Asiat siellä  varmaan päällisin puolin pitää paikkansa työelämän puolella, mutta urheilun saralla tuntuu se ykkösenä oleminen olevan ensisijaisen tärkeää. Itse toivoisin myös suomessa tuota vähän kevyempää työtahtia. Meillä kyllä otetaan kaikki irti ja vähän vielä enemmänkin.

Tanjuska

Hei! Pakko kysäistä tuosta harmaasta mekosta. Se on tosi kaunis. Mistäköhän olet ostanut sen? Kiitos ihanasta blogistasi. Odotan aina innolla postauksiasi. Hyvää joulun odotusta!

Heidi

Erittäin hyvä aihe, I-HA-NAA <3 Juuri näin elämään tulisikin suhtautua! Kivaa viikkoa kera kos!

Mrs T

Tosi hyvä kirjoitus, laittoi ihan tosissaan miettimään. Mistä se johtuukin, että me suomalaiset ollaan sellaisia suorittajia, että kun hetkeksi löysää, niin heti tulee huono omatunto tai jos ei tule, niin sitten siitä tulee huono omatunto ;)

Mun työpaikka taitaa muuten olla melko poikkeuksellinen työyhteisö kun kokoonnutaan sekä aamu- että päiväkahville kahvihuoneeseen ja se on oikeesti tosi kivaa.

Kivaa viikkoa sulle ja sun ihanalle perheelle!

Vierailija

Ihana kirjoitus! Tuli oikein rento ja rauhallinen olo itsellekin, olisipa Suomessakin ripaus tuollaista rentoutta työpaikoilla :) Ettei sitä pidettäisi "naisten hömpötyksenä" ja laiskotteluna..

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin just, se leimataan niin helposti naisten hömpöttelyksi! Ja silti luulen että miehet osaavat tän löysäilyn paremmin kuin (me tunnolliset) naiset... Miehet osaavat kutsua sitä hyödylliseksi verkostoitumiseksi tai tehokkaiksi powernapeiksi tai ammattiliseksi smalltalkiksi... mitä vain, niin se on, vakavastiotettava ja tärkeä osa työrytmiä. Ei mitään hömppää tai laiskottelua.

Vierailija

Meillä sairaalassa raskas ja riitaisa ilmapiiri on muodostunut lähivuosien aikana. Kun lama nosti taas päätään ja tietenkin piti ruveta säästämään niin kaikki tykypäivät pois, joulupuurot/kahvit henkilökunnalta pois. Nyt työaikoja pidennetään milloin milläkin livulla. Ennen saatettiin ilahduttaa laittamalla pannari uuniin. Sitten kiellettiin. Nyt ei edes saa taukokämppään mitään millä jotain porukalle nopeesti taikois. Vain mikro nököttää nurkas. Ettei vaan menisi tehokasta työaikaa mukavaan taukoon. Heti joku kyttää, jos et kahteen minuuttiin tee jotain tehokasta. Onneksi pääsin opiskelemaan uutta alaa ja toivottavasti pääsen tuolta työpaikasta joskus pois. Voimaa saan omasta kodistani ja vapaa-ajastani. Ja liikunta pitää järjissä kun mieli ei tahdo töissä jaksaa.
Sinun blogisi myös piristää ja inspiroi. Kiitos siitä! <3

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

:( ei ei ei. Niiiiin vääriä säästöjä. Juuri noin käy etteivät ihmiset viihdy töissä, hakeutuvat muualle, eivät halua antaa parasta työpanostaan. Sairaalatyö on tarpeeksi rankkaa jo muutenkin, työntekijöiden jaksamista pitäisi tukea hyvällä me-hengellä ja pehmeillä arvoilla; siis pienellä huolenpidolla jotta sitä huolenpitoa jaksaa ja pystyy jakaa iloisesti muillekin. Tosi surullista -ja itseasiassa tosi provosoivaa kuulla. :( Te ootte vahvoja tyyppejä jotka osaatte hakea sitä voimaa muualta ja sitä kautta jaksatte työssä vaikka työpaikka tekee ilmeisesti kaikkensa jaksamista vastaan... :(
Hyvää joulunodotusta ja vapaapäiviä - toivotaan että niistä työpäivästäkin voi vielä nauttia! <3

ulkosuomalainen

Olen varma, että myös Norjassa on suorittajia! Takuulla on.  Olen lukenut Knausgaardin kirjoja (norjalainen), ja päässyt vähän norjalaisuuteen sisään. Kovin tuntuu hänellä olleen paineita Norjassa, sekä kotona että muualla ja hänelle ainakin oli tärkeää olla paras, superhyvä. Että silleen!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No onhan niitä, mikään maa tai kulttuuri ei ole täynnä vain yhtä ihmistyyppiä. :) Olen muuten myös lukenut Knausgaardia ja vaikka hän kuvaakin omia sisimmäistä tuntojaan tosi rehellisesti, en silti tiedä huomasivatko kaikki muut ympärillä tuota hyväksytyksitulemisen tarvetta. On tietysti myös norjalaisia, joilla on paineita (kenellä ei olisi), jotka vierastavat koko kos-kulttuuria, muuttavat pois (eikös Knausgaardkin muuttanut Ruotsiin?), haluavat menestyä ja tulla parhaiksi jne. Tottakai. :) On täällä muutakin elämää kuin kos :D

heiskav

Hirveen hyvän mielen kirjoitus. Tuotat meille lukijoille hyggeä ja kosia kauniilla sanoillasi.<3 Rauhaa ja iloa, ehkäpä se näin joulun aikaan on helpompi toteuttaa itse kunkin ilman huonoa omaatuntoa.

Vierailija

Olipa mielenkiintoista lukea tämä kirjoitus! Täällä Norjan länsirannikon öljypääkaupungissa itse asuvana en kyllä voi allekirjoittaa tuota työpaikan kosia lainkaan. Hyvä että saa edes 20 minuutin lounaspaussin pidettyä kun jo kiidetään seuraavaan palaveriin jne. Jokainen työminuutti on kirjattava systeemiin ja henkilöstöä seurataan kuka on tehokkain. Avokonttorissa ihmiset istuvat kuulokkeet korvillaan ja keskusteluja on lähinnä siellä lounaspöydässä - muuten keskitytään painamaan hommia. En tiedä onko kyse meidän alueen suuresta öljykriisistä ja työpaikkojen jatkuvasta vähenemisestä, mutta kyllä on monesti ollut ikävä Suomen kahvitaukoja ja vapaamuotoista rupattelua kollegoiden kanssa . Onneksi teillä näyttää olevan siellä etelässä vähän eri meininki :) Varmasti alallakin on oma osuutensa siihen kuinka koselig töissä on.

Onneksi meillä kotona on sitten aivan toinen meno ja täysi kos päällä varsinkin näin joulukuussa :D

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kaikki öljyyn liittyvät alat -ja alueena varmasti juuri pahiten Rogaland ovat tosiaan tällä hetkellä varmaan tosi tiukoilla ja työpaikoista joutuu tapella. :( Eli tällä hetkellä kyllä toi öljyn heikentyminen on selkeästi heikentänyt monien alojen työoloja. Kuulostaapa tosiaan tiukalta -ja epänorjalaiselta! 😬

Vierailija

Voi että, kiitos ihanasta kirjoituksesta. Luin sen eilen kesken työpäivän ja se oli jotenkin niin lohdullinen ja toisaalta uskoa tulevaan luova. Aloitin äskettättäin uudessa työssä, joka vastaa koulutustasi, mutta paineet menestyä on aika hurjat. Olen pohtinut paljon, että arvomaailmani on toisissa arvoissa, pehmeässä arvoissa, perheessä ja kotona sekä hyvinvoinnissa- että aikaa jää liikkumiseen ja ulkoiluun, pirteitä tunteja niiden rakkaimpien kanssa. Nykyajan työtahti on hurja, silti tuntuisi tietyllä tavalla luovuttamiselta, jos etsisi jotain vähemmän kuormittavaa työtä. Joten kiitos kirjoituksestasi,uskon johdatukseen, ja muutaman kerran kirjoituksesi on ollut juuri niin arkielämän kiperiin, arkisiin pohdintoihin liittyviä, että hämmästyin eilenkin. Taidan silti mennä kohti niitä pehmeitä, ehkä vähemmän arvostettuja töitä kohti ja voida hyvin- ja sitä kautta perheenikin! ❤️

Vierailija

Muutama vuosi sitten luin blogistasi suomalaisten ja norjalaisten eroista (kärjistetysti), juuri tuosta samasta, mistä nyt kirjoitit. Kerroin siitä terapeutilleni, joka epäili, että sotien jälkeisten sotakorvausten maksaminen ja maan jälleenrakentaminen vaati niin suuria ponnistuksia ja kovaa työtä, että siitä on jäänyt meille suomalaisille päälle "hampaat irvessä"-työnteko. Kerroin näistä sitten yhdelle ystävälleni (töissä ohjelmistofirmassa), joka kertoi, että heillä juuri oli toimitusjohtaja sanonut jostain sovellusprojektista, että "tämä projekti viedään nyt loppuun talvisodan hengessä!"

Jännästi nämä asiat yhdessä antoivat perspektiiviä, mistä tuo tapamme tehdä työtä on ehkä saanut alkunsa, eikä sitä osata lopettaa. Eikä kyllä onnistukaan nykyisessä "säästöjen" ilmapiirissä. Säästöt lainausmerkeissä siksi, että esim. henkilöstö- ja taloushallinto ulkoistetaan (sitä ennen siivouspalvelut) säästöjen nimissä, mutta käytännössä maksetaan huonommista palveluista enemmän. Ja työntekijätkin voivat huonommin, kun eivät ole sidoksissa työntekopaikkaansa ja sen ihmisiin, eivätkä voi tehdä työtään kunnolla :(

Eli kyllä meillä kaivattaisiin hyggeä ja kosia myös työpaikoille :)

- marja

Mie sanon...

Ruotsalaisilla on mysig, norjalaisilla koselig, tanskalaisilla hygge. Entä suomalaisilla? Sisu, ne p...leen havut ja reippaus. Sisu on hyvä juttu, totta kai! Mutta. On aika surullista, jos yleisilmeenä se tuottaa hampaat irvessä puurtamista, totisuutta ja kovismeininkiä! Suomalaiset on kyllä enimmäkseen mukavia, pohjimmiltaan. Eikä asiat ole niin mustavalkoisia.. No mutta, vedetään tähän nyt vielä se sota. Vaikuttaako se vieläkin- kenties meidän sukupolveen niin, että hommat hoidetaan niin, että oksat pois?? Kukaan ei saa hellittää. Ei kai kyse ole pelkistä kahvihetkistä, vaan myös yleisestä asenteesta ja ilmapiiristä. Ja veikkaan, että tuollaisella asenteella ei saada Suomea kuntoon, ei ainakaan saavuteta hyvää oloa eikä hyviä tuloksia! Oppirahat voi olla kovia, juurikin henk.kohtaisissa elämissä. Itse opettelen löystämään nutturaa ja ottamaan rennommin... Sitä, että elämästä ja työstäkin pitää  ja saa nauttia :) Jaksetaan olla inhimillisiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram