Meillä on tässä ihan lähellä tällainen yli sata vuotta vanha junareitti, jolla päätimme käydä ihastelemassa syyskelejä.

Siis höyryjuna, ihan niinkuin sata vuotta sitten. Veturinpilli vihelsi vähän väliä ja kuljettajat olivat matkan päatteksi ihan nokisia. Tunnelissa tuli yhtäkkiä ihan pilkkosen pimeää, siis aivan mustaa niin että me aikuiset hamusimme lapset käsiimme ettei kukaan vaan häviä. :D Vähän sellainen Agatha Christie ja Idän pikajuna -fiilis siis. Niin ja junaliput olivat tottakai kuin 1900 -luvun alussa pitääkin ja kaunis posliininen vessanpönttö avautui suoraan maahan. Vessaa kehoitettiinkin käytettävän vain matkalla; ei asemilla.

Eikä ikkunistakaan suositeltu kurkittavan kamalasti ulos; joskus vuoren seinämä tuntui vilahtavan ohi kymmenen sentin päässä ikkunasta. Ja savun kutittavan kurkkua. Maisemat vaan olivat sen verran nättejä, että kaikkihan me roikuimme ikkunassa.

Junaradan vierusta pitkin kulki pitkän matkaa tollainen "tukkijoki"; jos se nyt on sen oikea suomenkielinen nimitys. Sitäkin saisi käydä kävelemässä - täytyy tehdä se lenkki joku toinen kerta.

 

Puhtia maanantaihin - veikkaan että mun viikko lähtee käyntiin tällä kertaa vähän höyryveturina. Hyvä teille jotka tunnette itsenne pikajuniksi, mutta ei puhiseva höyryveturikaan ollenkaan hullumpi ole kuulkaas. En tiedä vielä saako kaikkea tehtyä, pääsenkö ihan kaikille pysäkeille enkä ainakaan kamalan nopeasti, mutta joskus se vaan menee niin. Takkuaa vähän, mutta sitten on vain otettava hitaampi vaihe jo alkuunsa ja hyväksyttävä että nyt ei voi olla parhaimmillaan. Että puhtia etenkin meille, vielä niitä pikajunapäiviäkin tulee! :D 

 

 

Kommentit (15)

A

Olipa ihana tunnelma tässä! Kauniit kuvat, välittyi kyllä hyvin meininki tälle puolen ruutua! :) Ja kiitos maanantaitsempistä! Sitä just kaivattiin ainakin tänne! :D Täällä pöhisee tuommoinen höyrymalli. Ihana muistutus, et sekin on tosi ok :)

Elli

Mikä on tuo puusta rakennettu kouru radan vieressä? Kauniita kuvia jälleen. Varsinkin se, missä lapsi puristaa pupua. Meiltäkin löytyy pupu, joka kulkee kaikki reissut mukana. Ryytynyt, venynyt ja likainen, mutta niin kovin rakas!

Mariie

Aivan ihana perhekuva teistä tuo viimeisin! Hyviä höyryveturipäiviä, aina ei todellakaan tarvitse pikajunana kiitää - hitaammassa vauhdissa ehtii nähdä maisematkin :)

Vierailija

Vähänkö ihania kuvia! Tunnelma välittyi hienosti. Mahtavat maisemat teillä siellä :)

Vierailija

Kiitos tästä postauksesta Johanna! Viikko alkaa nyt varmasti paljon paremmin ja armollisemmin itselleni. <3

Vierailija

Ihana!! Tää ois melkein pakko päästä näkemään livenä. Ja siis mitkä kuvat taas kerran <3, tuli ihan kylmät väreet :). Ihania aurinkoisia syyspäiviä sinne.

Tipsu

Voi miten upeita maisemia tuolla junaradalla! Olisiko oikea nimi lautarakennelmalle suomeksi uittoränni, jonka kautta entisaikaan uitettiin tukkeja esim. kahden järven väli. Pohjois-Suomessa taitaa olla jokin vielä säilynyt ja suojeltu historiallinen ränni nykyihmisille 'ihmeteltäväksi'.

Sissel

Aivan järkyttävän hyvän näköinen tuo sun kaverin mies! :P
Ja on kyllä ihania kuvia muutenkin <3

Vierailija

Aivan ihana ja taas niiiiin kauniita kuvia! Aikoinaan asuin Pohjois-Suomessa ja silloin tuli "vähän väliä" käytyä Norjan puolella, on siellä niin kauniit maisemat. Vaikka on Suomen naapuri, niin maisemat on aivan erilaiset. Kun olin lapsi (1980-luvulla), Norjasta käytiin ostamassa voita, sokeria ja jauhoja, koska ne oli tosi paljon halvempia kuin Suomen puolella. Sekin on kääntynyt nykyään toisinpäin, norjalaiset tekevät ostosmatkoja Suomeen :) Niin, ja nukkekodin kalusteissa oli huikeasti parempi valikoima Norjassa :D

Laura

Upeita maisemia ja kauniita kuvia, tuli kaipuu päästä tollaiselle hissukseen etenevälle matkalle myös :)

Elina U.

Vau mitä maisemia ja upea tunnelma kuvissa! Luin tätä hymy huulilla, sillä tällaiseen vanhaan höyryveturiin pääseminen olisi varmaan meidän pojan unelmalistan kärjessä. Kerran olimme reissussa lähdössä huvipuistoon ja illalla kun kysyin, että mikä oli hienointa, niin kuulemma se kun pääsi bussiin. ;) <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram