En tiedä olenko koskaan sannonut sitä, mutta olen ollut tosi onnekas miesten suhteen. Siis mun miesteni. Oman mieheni ja oman isini. Elämäni isien.

Oikeastaan ihan kaikkien miesten; mun kohdalleni on sattunut vain hyviä miehiä, jokaiselle kiitos. Ehkä olen jotenkin hakeutunutkin sellaisten seuraan. Sellaisten kilttien, hyvien, fiksujen ja huoltapitävien miesten - sellaisten kuin mun isi. 

Sellaisia ovat sekä oma mieheni että isäni. Uskomattoman kilttejä, ahkeria ja huoltapitäviä. Sellaisia ihmisiä, joita arvostan eniten koko maailmassa ja joilta olen oppinut ehkä eniten elämänasennetta. Yksinkertaisesti sellaisia tyyppejä, joiden kaltainen haluaisin olla. Se on kai paras kuvaus mun miehistä. Ja hyvä lähtökohta rakkaudelle.

 

Tämän viikonlopun olin ystäväni kanssa varanut kuubalaisen tanssin kurssille; sekä lauantain että sunnuntain. Onnekkaina me saimme tulla lauantain kurssin jälkeen kotiin hummereiden, merirapujen, katkarapujen, taskurapujen, ostereiden ja salaatin täyttämään pöytään - molempien perheiden odottaessa meitä syömään; lasten ja miesten. (Jotenkin tajuan kuulostavani maailman onnekkaimmalta naiselta just tätä kirjoittaessani.) Ja niinhän se isänpäiväkin meni siis tanssikurssilla. Me äidit saimme siis kurssin ja valmiin loistoillallisen - isät toivottavasti vastapainoksi tietävät meidän arvostavan heitä ja olevansa aivan loistavia. <3

 

Nyt olen oikeastaan aivan puhki. Huh, rankkoja tollaiset koko viikonlopun kurssit. :D

Kiitollisuus kuulostaa kamalan kliseiseltä, mutta on tällä hetkellä yksinkertaisesti niin vahvasti päällimmäinen tunne, että pakko sanoa. Joskus vaan on. <3

 

 

 

Kommentit (3)

Ei-leen

Ihanan merinen tuo teidän isänpäiväaterianne. Onko Norjassa tapana syödä runsaasti mereneläviä, etenkin siis hummereita ja ostereita? Suomessa ne ovat niin älyttömän kalliita, joten siellä ne ovat jääneet minulle täysin vieraiksi. Kalaa toki syömme hyvin paljon, mutta kaikki muut merenelävät kuuluvat lähinnä erikoistapauksiin. Aasiassa noiden syöminen on mielestäni huomattavasti tavallisempaa, toki ehkä myös sijainnista riippuen. Kiinan ulkopuolella puhtaampien vesien rannoilla ne kuuluvat tavallistenkin ravintoloiden listoille. Silti elämäni ensimmäistä hummeria taisin päästä maistamaan vasta vuosi sitten täällä Pekingissä, juuri isänpäivänä ison hotellin brunssilla. Tänä vuonna meidän isä halusi vähän toisenlaisen isänpäivän, mutta odotan toiveikkaasti, että kerkiäisimme vielä tuollaisia herkkuja notkuvaan brunssipöytäänkin lähiviikkojen aikana - siis ennen joulua.

Kirjoitat ihanasti isistä. Olen monesti miettinyt, kuinka tyttäret valitsevat isiensä kaltaiset miehet, niin hyvässä kuin pahassakin. Minä olen yhtä onnekas. Äitini valitsi isänsä kaltaisen kiltin ja fiksun miehen minun isäkseni (aivan kuten hänenkin äitinsä teki aikoinaan). Minullakin oli selkeä kuva tulevasta miehestäni omaani valitessani, jonka olen välittänyt omalle tyttärelleni: "Ota mies, joka on sekä fiksu että kiltti, mutta myös hauska. Siis sellainen kuin isäsi..."

Vierailija

On suuri lahja kokea kiitollisuutta ja silkkaa hölmöyttä olla hyvistä asioista nauttimatta silloin, kun asiat ovat hyvin. Kyllä niitä ikäviä asioitakin jokaiselle tulee. Ihanaa, kiitos näistä teksteistä, älä yhtään peittele onnellisuuttasi ja kauneuden tajuasi :)

minnamalja

Moi. Oijoi,Kylläpä kuulostaa ihanalta tuo sinun viikonloppusi, ihanaa joulun odotusta sinne 😀. Täällä itä-suomessa tällä hetkellä ihana talvine keli, joka taitaa vaihtua loskaan viikonlopulla:(. Terveisin Minna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram