Viimeiset hitaat. Mikä ihana, mutta enimmäkseen kauhea konsepti. Muistelimme nettijutussamme takavuosien slovarikokemuksia, eivätkä ne juuri kenelläkään olleet auvoisia. Tanssimaan haettiin aina joitain muita (ei olisi tullut mieleenkään riskeerata ja hakea jotakuta itse). Omaksi osaksi jäi kiertää diskoa muka-luontevasti – paikallaan nököttäminen olisi alleviivannut säälittävää rannallejääntiä.

Koska ei oikein tiennyt, mikä oli noloa ja mikä ei, varminta oli hävetä kaikkea.

Mutta oli seinäruusuuttakin pahempi kohtalo, nimittäin suostua jonkun nolon tyypin tanssitettavaksi. Sellaisena nuoruus pitkälti elää mielessä: loputtomana tasapainotteluna häpeän ja epävarmuuden hetteikössä. Ja hävettäväähän riitti määrättömästi. Väärät farkut, silmälasit, pipo. Perheen halpa auto, kalsareissa näyttäytyvä isä, Kummelista tuttu tuulipuku. Punastelu, tanssitaidottomuus (nopeissa), liian kova nauru. Koska ei edes oikein tiennyt, mikä on noloa ja mikä ei, varminta oli hävetä kaikkea.

Mutta pienellä ponnistelulla muistaa muutakin. Miten mistään välittämättä taiteilimme silmiimme sateenkaarimeikin ja lähdimme kaupungille äitiemme huopatakeissa. Miten valokuvasimme itsemme eri heviyhtyeiden hahmoiksi laittautuneena (filmikameralle, ei deletointimahdollisuutta – sairasta). Ajoimme hetken mielijohteesta tunnin päähän ihailemaan rantamaisemaa tai telttaretkellä vaihdoimme teltan paikkaa keskellä yötä, koska sattui huvittamaan.

Kun tietää liian hyvin mistä tykkää, jää myös paljon hulluttelua kokematta.

Keski-ikäisenä on tapana lausua, että nyt ainakin tiedän, mitä haluan. On helpottavaa, ettei tarvitse enää potea nuoruuden epävarmuuksia. Mutta kun tietää liian hyvin mistä tykkää, jää myös paljon hulluttelua kokematta. Sillä epävarmuus syntyy mahdollisuuksista, siitä, että on vaihtoehtoja, joiden välillä haparoida. Kun ei oikein tiedä, mitä valitsisi, valitsee väkisinkin välillä jotain jännää.

Kommentit (1)

Vierailija

'Varminta oli hävetä kaikkea... Yes, muistan taman hyvin!

Terveiset Australiasta, Seija

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat