Ihanaa, ihan kohta on kesä! Tämä tulee huokaistua näinä päivinä toistuvasti. Katse tiukasti horisontissa haaveillaan tulevasta, lomasta ja lämmöstä, vaikka täpinöissään pitäisi olla juuri nyt. Onhan toukokuu, ainoa oikea kevätkuukausi, joka tarjoaa muutakin kuin raakaa tuuta, takatalvea ja toistuvia pettymyksiä.

Mutta toukokuu tuhlataan usein kesän odottamiseen. Se nähdään viimeisenä esteenä ennen kuin tosilysti alkaa. Kun sen vielää rämpii läpi, helpottaa.

Ja se on virhe. Juuri nyt pitäisi stopata, nauttia jokaisesta vehreyden uudesta asteesta, pikavauhtia vaalenevista illoista, aina vaan lämpimämmästä asvaltista. Siitä, että vähemmän on enemmän. Kesällä 20 astetta on pettymys, mutta toukokuussa syy irrotella, istua hiukan liian myöhään hiukan liian nopeasti viilenevällä nurmikolla. Kaikki on uutta ja siksi vielä viehättävää: lokkien kirkuminen, skeittilautojen kolina, kivijalasta puskeva voikukka.

Ja miten valtavia henkilökohtaisia harppauksia ihminen ottaakaan näihin aikoihin. Cityihmisestä tulee taas mökkeilijä, sisäkokista grillaaja, jostakusta puutarhu. Harjoitellaan lakkaamaan varpaankynnet, ehkä laittamaan itseruskettavaa. Moni löytää sheiverin uudelleen.

Otetaan riskejä: lähdetään ensimmäisen kerran ulos ilman hanskoja, pyöräillään töihin, vaikka näyttääkin sateiselta. Hetkessä talvitakkia ja pipoa alistuneesti päälleen kiskova ihminen siirtyy sujuvasti kevätvaatteisiin. Pari viikkoa sitä välikausitakkia tarvitaan oikeasti.

Kaiken tämän touhun keskellä kelpo toukokuu vilahtaa helposti ohi melkein huomaamatta. Ja sehän on vähän sama kuin kiiruhtaisi kohti juurihoitoa. Sillä mehän kaikki tiedämme, mikä on vuorossa kesän jälkeen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat