Olin viikonloppukylässä ystäväni luona Lontoossa. Kylläpä oli paikallisten elämä siellä ihanaa. Pirtsakan näköiset naiset kulkivat jumppatrikoissa joogamatto olalla noutokahvia kantaen. Kivoissa kahviloissa istui luovan oloisia ihmisiä läppäreidensä takana tai juttelemassa keskenään. Oli iloisia seurueita ravintoloissa ja kävelemässä kumpparit jalassa joenrantareitillä.

Kateeksihan se kävi. Miten toiset ihmiset saavatkin viettää noin täydellistä elämää kivassa paikassa? Maanantaiaamun työmatkalaisetkin metrossa näyttivät jotenkin hohdokkailta.

Eipä sitä pysty kotiympyröissä samaan, huokailin mielessäni. Ööö, vai pystyykö sittenkin? Juoksutrikoot on, joogasaleja pitkin kaupunkia ja noutokahvia nyt saa kioskiltakin. Kahviloita ja ravintoloita piisaa, ja niissä on läppärityöskentelyyn yhtä oivat olosuhteet kuin muuallakin. Olisi merenrantaa ja jopa ne kumisaappaatkin kaapissa.

Mutta se tässä on erona, että ihan itse pitäisi nuo houkuttavalta näyttävät hommat tehdä. Pitäisi pakata jumppakamat ja vääntäytyä tunnille, eikä esimerkiksi unohtua tuijottamaan Simpsonit-maratonia kotihousuissa koko sunnuntaiksi. Opetella lorvimaan kahviloissa oikein huolella sen sijaan, että teekupposen jälkeen ei keksi enää mitään syytä tönöttää pöydässä. Ulkoillakseen täytyy, no, lähteä ulos. Tuntuukin vaivalloiselta ja arkiselta eikä yhtään upealta.

On kuitenkin kutkuttavaa, että tavalliset puuhat voivat näyttää tavoiteltavilta kaukaa katsottuina. Turistin sokerikuorrutettujen linssien läpi nähtynä oma viimassa poljettu työmatkakin saattaisi olla jotain huippuhienoa. Jos oikein vahvasti eläytyy, siihen voi hetken uskoa itsekin.

Kommentit (1)

nektariini

Aivan totta Johanna - olen itsekin usein tätä pohtinut! Kaikki vaikuttaa niin paljon hohdokkaammalta kun on poissa kotoa ja ns. oman mukavuusalueen ulkopuolella. Pitää pysähtyä katsomaan itseään ulkopuolisin silmin - jonkun eksoottisen, ulkopuolisin silmin ennen kuin osaa arvostaa omaa jokapäiväistä hohdokasta elämää. Itse olen löytänyt koti-Suomen oman hohdokkuuden vasta ahkerana maailmanmatkaajana, kun muut puhuvat lämpimin sanoin Suomesta ja kauniista luonnosta, ihanasta ruuasta yms. Maailma on täynnä upeita maita täynnä upeita, tyylikkäitä, hohdokkaita, mielenkiintoisia ihmisiä, paikkoja ja elämiä, mukaan lukien Suomi ja juuri sinun ja minun elämämme! 

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat