Viime viikolla pelkäämäni asia sitten tapahtui. Filmitähtipariskunta Jennifer Garner ja Ben Affleck vahvisti eroavansa. Maailma tuntui heti vähän kolkommalta paikalta.

Hävettää tällaista kirjoittaakaan. Hiukan olisi isompiakin ongelmia murehdittavana Kreikasta Välimeren pakolaiskriisiin. Ja kaiken kaikkiaan se nyt vain on sysilapsellista piitata tuiki tuntemattomien Hollywood-hahmojen perhekäänteistä.

Mutta siltikin oudosti lämmitti uskoa, että tuossapa rakkaus leimuaa ihan oikeasti: Oscar-juhlissa pussaillaan silmät loistaen ja lapset käsipuolessa idyllisesti käydään kalifornialaisessa luksusluomumarketissa. Kun ovat niin kuvauksellisiakin.

Kestävä lempi, sepä onkin nykyään selviytymistarinoiden aatelia – varsinkin Hollywoodin vallan tuulisissa avio-oloissa. Samalla tavalla sitä seuraa lutuista paria kuin pienen gasellinvasan rämpimistä leijonia vilisevällä savannilla luonto-ohjelmassa. Voi kun söpö, toivottavasti se selviää!

Etäältä eläytyminen on turvallinen tapa hankkia tunne-elämyksiä. Kun oma elämä ei oikeasti ole millään tavalla pelissä, voi valita mistä ja milloin liikuttuu. Rakennella huvikseen säröttömiä kiiltokuvia, vähän kuin nukkekotia sisustelisi. Ja sitten pikkuisen sureksia, kun täydellinen onni pärähtää kiville.

Nimenomaan pikkuisen. Enhän minä nyt tietenkään oikeasti järkyttynyt Garnerin ja Affleckin erosta. Kyse ei sentään ollut Beckhameista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat