Kunpa pääsisi vankilaan. Siellä voisi vain nukkua ja lukea, huokasi arkiruljanssin rasittama työkaverini taannoin.

Telkien taakse ei hän tai kai kukaan muukaan oikeasti halua, mutta aikuisten kiva sisäoppilaitos tai ei-askeettinen retriitti tuntuu joskus houkuttavalta. Että pääsisi lepäämään eristyksiin jonnekin, missä ei ole odotuksia tai vaatimuksia.

Eikä varsinkaan tarvitse tehdä yhtään päätöstä. Tutkimusten mukaan ihminen jaksaa tehdä niitä vain tietyn määrän. Sen takia esimerkiksi Barack Obama käyttää aina samanlaista pukua, jotta päättämisvoimaa jää vaatevalintoja merkittävimpiin asioihin.

Vaikkei maailman ongelmia päivätöikseen ratkaisekaan, joskus arkisten päätösten loputon tulva tympii. Unelmien sisäoppilaitoksessa olisikin koulupuku, ei tarvitsisi aamuisin pöyhiä hämärässä vaatekaapin mustaa myttykasaa ja yrittää kaapia kasaan säädyllistä asua. Aamiainen tulisi valmiina nenän eteen, samoin muut ateriat. Jäisi väliin se kaupan hyllyjen välissä neuvottomana seisoskelu, kun aivoista tai Googlesta ei löydy yhtään järkevää ruokaideaa.

Valmiiksi laaditussa päiväohjelmassa olisi ihmiselle mieluisia puuhia: virkkausta, luontoretkiä, lukemista. Ja myös hyödyllisiä, kuten lenkkeilyä, kokkauskursseja ja espanjantunteja. Enää koskaan ei ilta kuluisi tuloksettomaan arpomiseen, lähteäkö salille vai juoksemaan. Kukaan ei silti älähtäisi, jos haluaisikin vain olla.

Valinnanvapaudesta rasittuminen on tietysti mahdollista vain nykysorttisen yltäkylläisyyden keskellä. Sata vuotta sitten täälläkään ei paljon aprikoitu, söisikö tänään nakkisoppaa vai makaronilaatikkoa tai pukeutuisiko mustaan vai harmaaseen neuletakkiin.

Aikuisten vetäytymisleiriltä palaisikin toivottavasti ihmisenä kasvanut yksilö, joka aidosti nauttisi punnitessaan meetvurstin ja maksamakkaran välillä. Kiitollisena silmäilisi runsautta pursuavaa sukkalaatikkoaan ja elämäänsä, jossa on sentään aika paljon mistä valita.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat