Ihminen kotiutuu töiden jälkeen kahta kauppakassia raahaten, poikki ja nälissään. Kämppä on kuin rytökärpän pesä: tiskikone on tyhjentämättä ja täyttämättä, perkaamattomia vaatekasoja lojuu siellä täällä, roskikset pursuavat ja kaikki vaakapinnat on kuorrutettu tilpehöörillä.

Voi kokeilla toisenlaista näkökulmaa: ryhtyä mindfulness-siivoukseen.

Normaali ja oikeutettu reaktio olisi vetää raivarit, paiskata kassit maahan ja alkaa itkeä. Tai sitten voi kokeilla toisenlaista näkökulmaa: ryhtyä mindfulness-siivoukseen. Luulen keksineeni sen itse, mutta arvatenkin aiheesta pidetään jo kursseja jollain kalifornialaisella hyvinvointi-ranchilla. Oli miten oli, suositan testaamaan, vaikka vain kertaluonteisena ihmiskokeena.

Tärkeintä on jäädyttää kaikki tunteensa heti ovella, estää itseään ajattelemasta urakkaa ja laskea kassit rauhallisesti käsistään. Ihan ensin katkaistaan nälän terävin kärki ja syödään nopea välipala. Sitten ylle mukavat kotivaatteet, pää edelleenkin tyhjänä – ei, älä reagoi siihen täysinäiseen pyykkitelineeseen. Ja sitten vain ryhdyt kylmän rauhallisesti suorittamaan tehtävää pala kerrallaan, kokonaisuutta pohtimatta. Ruuat yksi kerrallaan kaappiin, vaatteet omiin osoitteisiinsa. Tiskikone kyllä tyhjentyy, kun et hommaa niin kauheasti analysoi. Kun pakertaa viileän tyynenä, koti saattaakin olla yllättävän tuskatta toivotussa tilassa.

Silloin on ihan ok turvautua perinnekeinoihin: mökötykseen, kolisteluun, tiuskintaan, mitä näitä nyt on.

Zen-siivous on valitettavan herkkä laji. Oikea mielentila on vaikea saavuttaa, ja yksikin ulkopuolinen vaatimus, harkitsematon puheenvuoro tai jalkaan takertuva jälkeläinen voi romahduttaa sekunnissa tunnelman. Ja kun mielenrauha on kerran menetetty, sitä on lähes mahdoton väkisin koota kasaan.

Silloin on ihan ok turvautua perinnekeinoihin: mökötykseen, kolisteluun, tiuskintaan, mitä näitä nyt on. Me mindfulness-ihmiset kuulemma suhtaudumme lempeästi repsahduksiin.

Ja todellinen sisäisen rauhan sankari jättää kylmästi kaaoksen sikseen. Joutaa sitä huomennakin. Zeeeeen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat