Kesämekot killuvat vielä vaatekaapissa. Eteisen lattialla on läjä sandaaleita, peilikaapin hyllyllä yhä etummaisena aurinkorasva. Kaikki haikeina muistomerkkeinä kesälle, joka taisi nyt kyllä olla tässä.

Silti poljen vielä kerran töihin hampaat kalisten paljain säärin, lakkaan kuukausiksi kenkiin päätyvät varpaankynteni ja syön väkisin lounasta terassilla. Millään ei tekisi mieli laittaa ilonpidolle pistettä.

Miksi ihmeessä ihminen haikailee yhden katoavaisen vuodenajan perään? Joulukuusi lentää iloisesti ulos jo tapaninpäivänä, mutta kesän rippeissä sitä roikkuu epärealistisin toivein kuin kuoliaaksi näivettyneessä suhteessa. Ihan varmasti tietää, että tämä on loppu nyt, mutta sitä ei raaski myöntää. Jos kumminkin vielä tulee semmoinen intiaanikesä, yksi järjettömän kuuma helleviikonloppu. Olihan sellainen syyskuussa myös joskus 1800-luvulla.

Suhtautuisin mieluiten vääjäämättömään kypsän viileästi, mutta kesän päättymiseen liittyy jotain suurempaa luopumisen tunnelmaa. Tämä kesä ei tule ikinä takaisin, koskaan enää en voi tähän hetkeen palata. Ei voi tietysti tammikuiseen tuiskuaamuunkaan, mutta sitä ei tule mieleen surra. Jo lapsena vaivuin alakuloon, kun aloin ynnäillä Paula Koivuniemen Sata kesää, tuhat yötä -kappaleen sanoja. Tajusin, etten tule ikinä näkemään niin monta kesää. Elämän rajallisuus valkeni kuusivuotiaalle karusti.

Onneksi suuri sisäinen muutos on jo ihan tässä ovella. Yhdessä yössä kesäihminen haihtuu jonnekin alkusyksyiseen sumuun. Ehkä jo huomenna läpsyttelen itseäni hiukan poskille ja huomaan tulleeni järkiini. Muistan, että syksy on suosikkivuodenaikani, hellepäivien odottelu stressaavaa ja varvastossu monin tavoin hankala jalkine.

Eikä ole syytä suhtautua syksyihinkään yliolkaisesti. Vaikka uskoisikin Paula Koivuniemi -tyyppiseen optimistiseen elinajanodotteeseen, ei niitäkään ole jäljellä ikäiselläni kuin reilut 50.

Kivaa viikonloppua!

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat