”Hyvä tulos, moi!”, kuittasi poliisi puhalluskokeeni, kun viikonloppureissulla osuin ratsiaan.

Hyvä tulos! HYVÄ TULOS! Hyvä minä! Nollalukema ei ollut yllätys, kun en ollut juonut enkä muutenkaan ajele päihtyneenä. Tästä huolimatta puhkuin ylpeyttä. Kunnon kansalainen läpäisi kokeen puhtain paperein – Pasila, Porilaisten marssi! Puoli matkaa kylvin itsetyytyväisyydessä ja kelasin tapahtunutta hyristen mielessäni. Se rento moikkauskin: poliisi näki heti, että lainkuuliainen naisihminen on ratissa.

Poliisi näki heti, että lainkuuliainen naisihminen on ratissa.

Aikuisiän hyvä oppilas -syndroomahan se siinä taas nosti päätään. Ilahdun suhteettomasti, kun onnistun suoriutumaan virheettömästi minkä tahansa virallisen tahon edessä – ja kaikki univormulliset lasketaan. Aplodeeraan itselleni, kun pysäköinninvalvoja ohittaa autoni, ojennan lipuntarkastajalle voimassa olevan tiketin tai kohtaan portsarin ilman välikohtauksia.

Sama mielentila syntyy myös terveydellisistä onnistumisista. Ystäväni tuuletti voittajafiiliksissä, kun hänellä todettiin huippuhyvät kolesteroliarvot. Oma oiva hemoglobiinini on aina lämmittänyt mieltäni myös hienona terveyssuorituksena.

Sääntöjen noudattaja on yhteiskunnan tukipilari, järjestäytyneiden olojen tae ja tolkun meiningin toteemipaalu.

Huvittavaa on, että kyse ei ole mistään sankariteoista. Polleus syntyy ihan tavallisista asioista, joista suurin osa ihmisistä selviää kunniallisesti ponnistelematta. Minäkin, sillä en uskalla matkustaa ilman lippua tai olla maksamatta pysäköinnistä. Veriarvojen eteen en ole tehnyt yhtään mitään.

Aikuispinkouteni naurattaa itseänikin ja vähän nolottaakin. Paitsi jos asiaa miettii tarkemmin. Sääntöjen noudattaja on aikamoinen yhteiskunnan tukipilari: järjestäytyneiden olojen tae ja tolkun meiningin toteemipaalu. Rinnushan tässä kääntyy rottingille: hyvä minä!

Kommentit (1)

Vierailija

Öh " poliisi näki heti, että lainkuuliainen naisihminen on ratissa".  Ei se poliisi tainnut kyllä heti mitään nähdä, vaan vasta sen jälkeen kun mittari näytti nollaa, mutta miten vain toisilla lasi on puoliksi tyhjä toisilla taas puoliksi täynnä.

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat