Oireita on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa.

Ensin oli ostamani juhlapaita, jonka mielestäni härskiä hintaa en meinannut kehdata kertoa kavereilleni. Summan kuultuaan he pyörittelivät silmiään, ei ollut kuulemma paljon mitään.

Sitten kauhistelin tatuointien hintoja kuultuani, mitä ihmiset niistä pulittavat. Työkavereita nauratti, kuulemma ikuisesta voi sen verran maksaa.

Äsken löysin itseni ynnäämästä halvemman ja kalliimman lounaspaikan välistä eroa vuositasolla.

Näyttää pahasti siltä, että sukuni nuukuusgeenit ovat vihdoin aktivoituneet. Nuoruusmuistoissasi pysyvä teema on isäni päivittelemässä asioiden kalleutta. Yleensä sellaisten, jotka teinin mielestä olivat välttämättömyyshankintoja. Muotifarkut yli 50 markkaa! Pinkki puhelin omaan huoneeseen! Sadan markan tanssikurssi!

Nuukuuden syynä oli ennen kaikkea se, että rahaa ei ollut törsättäväksi asti. Mutta ei lapsuudenkodissani valuutasta ole luovuttu kevein perustein parempinakaan aikoina. Hankintoja pohditaan helposti vuosikausia, vanha hyödynnetään esimerkiksi remontoinnissa viimeiseen naulaan asti. Kun myin isälleni kymmenen vuotta vanhan autoni, pihaan parkkeerattiin ennennäkemätöntä luksusta.

Kerskakulutus ei tietenkään ole suositeltavaa, ja monelle jokaisen euron vahtiminen on elämäntilanteen sanelema karu pakko. Mutta kun minä, säännöllistä palkkaa nauttiva ihminen, jonotan vartin varatakseni vaatteen, jotta voin hakea kotoa parin euron alennukseen oikeuttavan kupongin, alan vähän epäillä toimintani järkevyyttä. Kehottavathan talousviisaatkin kynnelle kykeneviä kuluttamaan kansantalouden pönkittämiseksi.

Vaikea itseään on kuitenkin muuttaa, eikä tautikaan osoita laantumisen merkkejä. Viikonloppuna ylitin taas yhden rajapyykin. Valehtelin miehelleni hiustenvärjäyksen hinnan todellista halvemmaksi, vaikka maksoin sen omilla rahoillani. Valheen todellinen kohde taisinkin olla minä itse.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat