Viikon vaikein päivä? Ei ole maanantai tai toisille viikon loputtomuutta henkivä keskiviikko. Minulle viikon kinkkisin päivä on sunnuntai.

Että mitä vikaa koko viikon kruunaavassa vapaapäivien vapaapäivässä on? No, kun en osaa viettää sitä.

Sunnuntaiaamu menee vielä odotusten mukaan. Syön ison aamiaisen ja lorvin kylpytakissa lehden, netin ja höpsöohjelmien äärellä. Mutta sitten alkaa alamäki. 

Touhua leimaa luovuttaminen, ajan tappaminen ennen vääjäämätöntä.

Sunnuntaitaitoiset ihmiset käyvät museoissa, luontoretkillä, remontoivat makuuhuoneen tai viipyvät brunssipöydässä. Kyllä meilläkin ruokaa tehdään, mutta jotain nopeaa ja helppoa. Pyrähdän ehkä päämäärättömästi kaupungilla tai kävelyllä, mutta touhua leimaa luovuttaminen, ajan hätäinen tappaminen ennen vääjäämätöntä. Mihinkään ei ryhdy kunnolla, puistonpenkillä paistattelukin tuntuu turhalta. Mitä tässä nyt enää, kohta viikonloppu on kumminkin ohi. Fiilis on kuin kaupassa varttia ennen sulkemisaikaa, kiireesti pois tästä lopun ajan tunnelmasta.

Nuorempana olin klassinen sunnuntaiahdistuja, ja varsinkin pölyisen aurinkoiset kevätsunnuntai-iltapäivät olivat ankeita. Pyhien pysähtyneisyys ja alta liukuvan viikonlopun haikeus yhdistyivät epämääräiseksi yleisalakuloksi. Siihen nähden olen nykyään jo vallan hilpeä sunnuntai-ihminen, mutta eihän tämä nykyinenkään järkihommaa ole. Tuhlata nyt viikon toinen vapaapäivä alistuneeseen arjen odotteluun.

Arkea itseään en inhoa yhtään. 

Onneksi on aina maanantai. Sillä arkea itseään en inhoa yhtään. Asiat ovat taas radallaan, töihin mennään ja töistä tullaan, pötkötetään sohvalla ja mennään nukkumaan. Ei mitään paineita rentoutua, inspiroitua tai innostua. Ihanaa!

Kommentit (1)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat