Viime viikonloppuna maksoin vanhoja velkojani. Ensin huhkin metsässä hirvikärpäspuvussa ja sitten kävin henkilökohtaisesti toimittamassa maksusuorituksen. Valuuttana olivat puolukat, joita tykkään poimia, mutta en syödä. Yksi erä meni vastalahjaksi työkaverin viime syksynä toimittamista mustatorvisienistä. Toinen laatikollinen ystävälleni, joka on jo pari talvea kuskannut kiertoreiteistä välittämättä minua kotiovelta hiihtolenkeille.

Kerromme jakamistalouden hiotummista muodoista sivulla 48, mutta samaa jaloa periaatetta sieni- ja marjavaihdossakin noudatetaan. Ja hommaa voisi helposti laajentaa.

Keskivertosuomalainen kerrostalo tai rivitalo pursuaa harvalla käytöllä olevia hilavitkuttimia, vaikka monesta pelistä riittäisi yksi yhteinen. Ompelukone, porakone, kunnon työkalupakki - kaikkia näitä on turha hankkia joka kämppään. Saati sitten spesiaalimpaa esineistöä: paahtovanukkaan pinnan ruskistamiseen tarvittavaa tohotinta tarvitaan noin yksi per kortteli, etanapannuja tai rosettirautoja pari postinumeroaluetta kohti. Pyöröpuikot, painepesuri, vatupassi, vain himoharrastajalla on käyttöä omalle.

Idea ei tietenkään ole uusi. Mummulassani kausiluonteiset maatalouskoneet ostettiin yhdessä useamman talon kesken, ja aikanaan sukuun riitti yksi mehumaija. Kerrostaloihin rakennettiin koko porukalle yhteinen sauna.

Yhteisesineiden lainaamisen järjestämisessä on omat mutkansa, mutta uskoisin jokaisesta taloyhtiöstä löytyvän valppaita ja virkaintoisia henkilöitä toimintaa pyörittämään. Toki tämä aika olisi pois matontamppauksen, pihaleikkien ja suihkussakäynnin valvomisesta. Mutta toisaalta kaikilla olisi käytössään mankeli, pastakone ja jiirisaha.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat