Voimasana, toinen, ihan sieltä väkevimmästä päästä. Kun ihminen ojentautuu rivakasti ja kimauttaa päälakensa auki olevaan yläkaapin oveen, ainoa mahdollinen reaktio on pikaraivari. Miten se ovi voikin aina retkottaa juuri oikealla kohdalla?

Paitsi että eihän se todellakaan aina retkota. Sellaisessakin kodissa, jossa ovet ovat kroonisesti selällään, tämä on harvinaista. Miten suurta todennäköisyyksien kohtaamista vaatikaan, että osuu päällään oikeassa kulmassa juuri sopivasti auki olevaan oveen?

Sitä sopii ihastella, kun hilaa valaan painoista sohvaa ja kopeloi sokkona pölymassojen keskellä.

Olen kehitellyt omaa versiotani positiivisesta ajattelusta juuri tällaisten arkisten takaiskujen varalle. Sillä moni epäonninen tapahtumasarja on samaan aikaan myös pieni ihme. Ei nimittäin takuulla onnistuisi, jos yrittämällä yrittäisi pudottaa meikkikynän käsistään niin, että se ottaa kimmokkeen nilkasta ja vierii sohvan alle kauimmaiseen nurkkaan. Ja ajatella, vielä ensimmäisellä yrityksellä. Sitä sopii ihastella ääneen, kun hilaa valaan painoista sohvaa ja kopeloi sokkona pölymassojen keskellä.

Lottohan sitä pitäisi saman tien laittaa.

Sama juttu, kun tiskattavan astian muruset täystukkivat pesualtaan sihdin. Jos allas olisikin vuotava vesileili aavikolla, kuinka todennäköisesti onnistuisin pelastamaan tilanteen makaronilaatikon rippeillä? Ihmeiden ihme tavallisena tiistai-iltana! Suojatielle leviävät ostoskassit, pinnojen väliin kietoutuvat hameenhelmat, katuviemäriin kierivät kolikot – lottohan sitä pitäisi saman tien laittaa.

Toistaiseksi olen makustellut uutta oppiani vasta teorian tasolla. Hiukan hirvittää ajatus sen tuputtamisesta lähimmäisille – miten erikoista, että punajuuri putosi juuri kravatin valkoiseen raitaan! Pieniä epäilyksiä on omalla kohdallakin. Kivilattiaan räiskähtäneen sillipurkin äärellä saattaa olla vaikeuksia lumoutua kylpytakin hihan, ylähyllyltä kurkotettavan maitotölkin ja aamukärsimättömyyden yhteispelistä. No, ainakin yhtä asiaa osaa pinnistämättäkin ihmetellä: miten vahvasti sillinhaju voikaan tarttua lattialistoihin!

Kommentit (1)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat