Juhla- ja lomastressi lienevät kaikille tuttuja – kun kovat odotukset törmäävät todellisuuden kanssa. Mutta ei ole vapaa-aika helppoa ihan tavallisenakaan tiistaina tai lauantaina varsinkaan, jos sää on mahdottoman hyvä. Koska pienehköjen ongelmien lääketieteellistäminen on muodikasta, olen diagnosoinut itselleni ihana ilma -stressin.

Otetaan esimerkiksi viime viikko. Isossa osassa Suomea lilluttiin säissä, joista juhannuksenakin lankeaisi polvilleen kiitollisuudesta. Kevyttä kesävermettä ylle ja ulos!

Ei märkää nurmea, ei hanhenkakkaa, ei muita elollisia sadan metrin säteellä.

Mutta öö, mitäs sitten? Mökittömän kerrostaloasukkaan mielikuvissa siintelee kiireetön oleilu kauniissa maisemissa, mutta jestas on vaikea keksiä, missä ja miten olisi mielekkäästi tekemättä yhtään mitään. Ympäriinsä pyöräily kuulostaa hyvältä, mutta tuntuu ilman selvää kohdetta tyhjältä sotkemiselta. No, sitten puistoon lojuskelemaan, mainio idea!

Ensin etsitään hyvä paikka: sekä aurinkoa että varjoa samalla parin neliön alueella, ei märkää nurmea, hanhenkakkaa, eikä tupakantumppeja tai lasia. Ei muita elollisia sadan metrin säteellä.

Levitetään eväät ja lukemiset ja riisutaan kengät. Ja aletaan oleilla. Tai yritetään. Auringossa lukeminen häikäisee, hyvää asentoa on vaikea löytää, ainakaan sellaista, jossa alushousut eivät vilku mekon alta. On kuuma tai kylmä, viltille rynnii muurahaisia ja eväät jäähtyvät, kaatuvat tai lämpenevät. Ja pahinta on aivoissa nakuttava alkukantainen reviirinvalvonta: julkisessa tilassa on oltava koko ajan vähän varuillaan, pälyiltävä ympäristöä. Eivät kai nuo hiprakkaiset keski-ikäiset parkkeeraa tuohon naapuriin?!

Mutta vähän sinnepäin istuskelu: siinä on taitolaji!

Ongelman ytimessä on päämäärättömyys. Mikäs on paistatellessa, jos hommassa on jokin tarkoitus. Perataan kasvimaata, lenkkeillään, mennään terassille, ollaan vakavasti uimarannalla. Mutta vähän sinnepäin istuskelu: siinä on taitolaji!

En olekaan koskaan hirveän pahoillani, jos ohjelmattoman aurinkopäivän ylle lipuu pilvilautta. Pakkovelvollisuus hienon sään suorittamisesta häviää. Voi lojua mukavasti lukemassa sisätiloissa. Siinä ei taas ole mitään stressaavaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat