Minä olen himokuntoilija. Suunnittelen menoni niin, että saan mahdutettua kalenteriin maksimaalisen määrän liikuntaa. Shoppailukierroksiini kuuluu aina käväisy urheiluliikkeessä. Kotosallakin oleilen verkkareissa, jotta kimmoisa kehoni voi liikkua vapaammin.

Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Siitä lähtien kun saimme ystäväni kanssa olutlasin ääressä idean, että satunnaisten lenkkien ja jumppien sijasta liikumme juhannukseen asti vähintään viisi kertaa viikossa. Suoritukset raportoimme omassa Facebook-ryhmässämme. Jo kymmenen kerran jälkeen olen humpsahtanut varmaan uskoon, että olen nyt sportti-ihminen. Näen edessäni tulevaisuuden alati kiinteytyvien lihasten ja lycran parissa.

Mielessäni tiedän kyllä, että toisenlainenkin näkymä on mahdollinen. Flunssa, ulkomaanmatka, ärtynyt polvi – ja pum, olen taas satunnaisliikkuja, ellen peräti pysyvästi sohvaan jämähtänyt. Nopea muutos toiseen suuntaan on enemmän kuin todennäköinen. Olenhan ehtinyt olla paljon muutakin: kroppansa uuttera kuivaharjaaja, uskollinen päiväkirjan pitäjä, palstaviljelijä, säitä pelkäämätön työmatkakävelijä. Kaikkien näiden uusien identiteettien elinikä on mitattu viikoissa.

Sitä paitsi koko ajan kiinnostavat myös niin monet muut asiat. Elämä on ihan liian lyhyt siihen, ettei ryhtyisi ihmiseksi, joka istuu tuntikausia kahviloissa ja syö korvapuusteja. Haluan olla uppoutuja ja lojua iltoja lukemassa kirjoja ja lehtiä. Huippua olisi sekin, että olisi niitä tyyppejä, jotka kokkaavat herkkuaterioita läheisilleen arkenakin.

Juuri nyt ei kerkiä, pitää lähteä salile. Mutta eiköhän kohta ole taas aikaa, kun hien lumo haihtuu. Eikä siinä mitään: pääasia, että on valmiina hurahtamaan johonkin uuteen. Veikkaan korvapuusteja.

Kommentit (0)

Seuraa 

Johanna on Me Naisten päätoimittaja, joka pääkirjoituksissaan pohtii enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita. Kuten jonossa etuilua, 80-luvun suosikkibändejä, ristipistojen tekoa ja joskus elämän tarkoitusta.

Teemat