Tiedättehän sen tunteen, kun jokin asia on todella vastemielinen, sitä lykkää aina tuonnemaksi. On se sitten työtehtävä, joka tuntuu vaikealta tai vastemieliseltä tai jokin yksityiselämän pulma, jota ei haluaisi kohdata vaan lakaisisi sen mielellään maton alle. Sellainen tunne valtasi mieleni uimapukuhankinnan tiimoilta.  Sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi lähteä ostoksille ja uimapuvun hankituksi viikonloppuna. Maanantaina olin jo ajatellut suunnistaa uimahallille, mutta olen potenut lokakuusta lähtien jonkin sortin tautia, ensin flunssaa, sitten pitkittynyttä sitkeää yskää ja nyt lopuksi tuli sitten jokin nielun tulehdus, mahdollisesti agnina. Menin ties monennenko kerran maanantaina lääkäriin vaivoineni ja tunsin itseni aika onnettomaksi olotilassani. Mietin jopa olevan luulosairas ja kuvittelevani kaikenlaisia oireita. Olin käynyt jo edellisviikolla torstaina lääkärille valittamassa kurkkukipuani ja tauti näytti selvältä agninalta, mutta kokeissa ei kuitenkaan streptokokkia löytynyt vaan mahdollisesti tämä onkin virustauti, johon ei antibiootit auta. Lääkäri kirjoitti kuitenkin lääkekuurin ja unohdin siinä hässäkässä kertoa olleeni lapsena allergisoitunut penicilliinille. Apteekissa vasta selvisi, että penicilliiniähän sitten oli tähän määrätty, enkä niitä uskaltanut sitten ottaa farmaseutin varotteluista johtuen. No perjantaina soitto taas lääkärii. Oma lääkärini ei tietenkään ollut paikalla, eikä toinen työterveyslääkäri sitten lääkkeitä määrännytkään vaan kehoitti vain lepäilemään ja ottamaan tarvittaessa särkylääkettä. Olo on ollut voimaton ja kipeä jo kaksi kuukautta ja vähän kyllä veti mielen matalaksi. Yritin  jostain mielestäni kaivaa intoa ja positiivisuutta, mutten kyllä onnistunut tällä kertaa. Maanantaina siis uusi aika tohtorin pakeille ja sain vihdoin sen lääkekuurin, joka nyt onneksi tuntuu alkaneen vaikuttaa tähän kurkkukipuun. Tiistaina uskaltauduin kuitenkin kuntosalille ja eilen aamu olin uimahallilla kello 6.15. En ole käynyt uimahallissa varmasti lähes vuoteen. Olen nuorempana ollut hyvinkin liikunnallinen ja uinti on ollut yksi lempilajejani. Olen aina viihtynyt vedessä. Suihkun kautta altaille ja pulahdus ihanaan kirkkaaseen veteen. Vesi kannattelee hyvin kehoa ja siellä tuntee itsensä ihanan kevyeksi. Vesiliikunta on hyvä vaihtoehto ylipainoiselle, ei rasita niveliä tai polvia. Voi miten voittajaksi tunsin itseni siinä kohtaa. Hymy oli kuitenkin hyytyä aika pian, kun aloin kauhomaan vettä ja mittailemaan kaakeleita. Kroppa oli jäykkä ja mikään ei tuntunut toimivan. Olin päättänyt uida kilometrin verran ja olin luovuttaa jo ensimmäisen kymmenen altaanmitan jälkeen. Aamulla uimahallissa on kuitenkin ihanan väljää, radalla kauhoi  lisäkseni vain yksi naisihminen, tuttu hahmo aikaisemmilta käynneiltä. Meillä oli hänen kanssaan hyvin sama tahti. Käännyimme altaan päissä lähes samanaikaisesti, hän toisessa ja minä toisessa päässä.Sinnikkäästi pistelin menemään ja alkoihan se uinti pikkuhiljaa siitä sujumaan ja kilometri taittui kohtuullisessa ajassa. Olen sen matkan kyllä uinut joskus huomattavasti nopeamminkin, mutta en nyt tuijottele minuutteja. Kyllä se vauhtikin siitä taas pikkuhiljaa kasvaa. Lopuksi kävin vielä hierovien vesisuihkujen alla ja sitten suihkun kautta pikapikaa kotiin puuron keittoon.  Pohjalta on aina vaikeaa ponnistaa, mutta pakko uskoa, että tämä kroppa taipuu vielä moneen menoon ja mielikin virkistyy, kun rasittaa itseään sopivassa suhteessa. Olen tämän vuoden aikana huomannut kunnon selvän heikkenemisen. En ole ylipainostani huolimatta koskaan kokenut, etten jaksaisi tehdä asioita, mutta nyt sekin on tullut tutuksi. Olen selkeästi tunnesyöjä ja palkitsen myös itseäni herkuilla, tai siis herkulla. Suklaa on suuri heikkouteni ja siitä on nyt luovuttava, jotta saisin jotain muuta tilalle, parempaa oloa.Vähän kuten muussakin elämässä, hankit jotain uutta ja pistät entisiä kiertoon. Olen miettinyt lisäkaappien hankkimista pursuaville tavaramäärille, mutta taidankin lomalla käydä läpi kaapit ja laittaa kiertoon vielä lisää tavaraa. Ei siis lisää kaappeja vaan vähemmän tavaraa. Tämän projektini on alkanut jo aikaisemmin, mutta pitänee tehostaa ja kehitellä sitä vielä hiukan. Kerron taas jossain kohtaa, kuinka elämäntapamuutokseni etenee. Tsemppiä tähän viikkoon!

Kommentit (2)

Vierailija

Onnittelut! Pienistä askelista koostuu iso harppaus eteenpäin :) Kannattaa taistella päämääränsä eteen.

Vierailija

Kiitos kannustuksestasi💜. Olen aiemmin kompuroinut kiireeseen, nyt yritän edetä pienin askelin

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!