Olen hämmentynyt. Olen viimeisen viikon aikana huomannut vertaavani omaa vartaloani ja olemustani eri maalaisiin kanssasisariini ja nämä huomiot mitä olen itsestäni tehnyt, eivät ole mitään kovin mukavia. Tunnen itseni kovin lihavaksi ja en kovinkaan viehättäväksi. Olen valinnut mukaan kaksi kokouikkaria ja tämä on ensimmmäinen aurinkoloma, jolla tuskin puen bikineitä ylleni, vaikka yhdet ovatkin mukana matkassa. Välttelen peilejä ja soimaan itseäni, ettei edes tämä ihana reissu saanut minua motivoitumaan riittävästi kilojen pudotukseen. Hikoilen tottakai rutkasti ja askel painaa. Kilot ovat alkaneet vaikuttaa tekemisiini rajoittavasti, enkä tahdo kestää tilannetta. Tunnen huonoa omaa tuntoa runsaan aamiaisen tai oikeastaan brunssipöydän ääressä. Häpeän kuljeskella uima-asussa ja mieleni valtaa ajatus, että näytän aivan kauheelta. Olen 55 -vuotias ja luulisi itsetunnon jo kehittyneen niin, ettei se mitä muut ajattelevat minusta merkitse mitään. Kuitenkin se merkitsee. Mutta vielä enemmän merkitsee se, mitä itse ajattelen. Kukaan ei varmasti ajattele yhtään mitään vaan ajatus on omsssa päässäni. Tämä varjostaa valitettavasti lomaani jossain mielessä ja mietin jo kuumeisesti, millä konstilla saan nämä rasvakerrokset vihdoin karistettua. Olen jopa pohtinut leikkausta lihavuuteni hoitokeinona. Elämäntilanteeni valitettavasti vaikuttaa mieleeni, mieleni vaikuttaa siihen, etten saa nyt itseäni potkittua riittävästi liikkeelle ja terveellisempiin elämäntapoihin.  Teen töitä mieleni kanssa päivittäin, mutta prosessi on pitkä . Alan olla aika epätoivoinen ja ahdistunut tilanteesta. On varmasti myös niin, että minun pitäisi lopettaa asian vatvominen ja alkaa vain muuttaa asioita pienin askelin. Vaadin itseltäni liikaa. Mutta, millä sen toteutan, onkin eri juttu. Mieheni sanoi tässä eräänä päivänä minulle, että  olen loistava tsemppaamaan muita eri tilanteissa , mutta itseni jätän aina jonnekin taka-alalle. Olen hämmentyneen kiitollinen teistä kaikista lukijoista, teitä on mukavan paljon. Loma on kuitenkin tehnyt hyvää ja auttanut hetken pääsemään irti arjesta. Vielä muutama päivä ja sitten kotiin akkuja ladanneena. Aurinkoiset terveiset täältä lämpimästä☀

Kommentit (4)

Lillukkap

Hei, ihan kuin olisin lukenut itseäni..lukiessani kirjoitustasi. Kesä, aurinko, loma ja lämmin ovat aivan ihania, mutta kun joutuu vähentämään vaatteita ja katsoo itseä peilistä ja näkee vain ne omat läskit ja läskit. Kun mikään kesävaate tai bikinit ei näytä miltään itselläni kun näkee vain ne läskit. Ja joka kerta suutun itselleni etten saa karistettua niitä ja nauti siitä että voi laittaa bikinit päälle. Olen yli 50 kymppinen ja aina vain näin turhamainen. Miksen nauti siitä että pystyn kävelemään ja olen suhteellisen terve. Ei kaikilla ole mallin vartalo eikä tarvikaan olla. Mutta kun katson ikäisiäni hoikkia naisia niin tunnen ihan kateuden piston sisälläni, miten he pysyvät tuossa kunnossa, syövätkö he mitään herkkuja. Mutta kun ne herkut ovat niin hyviä!! Ollaan sellaisia kuin ollaan ja kannetaan ruhomme läskineen, kaikkein tärkeintä on kuitenkin se sisäinen kauneus!! Nauti lomasta ja pue vaan ne bikinit yllesi.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei sielunsisareni, kiitos viestistäsi😊. Asia on juuri kuten sanot, pitäisi osata nauttia, kun asiat voisivat olla vielä huonommin. En kuitenkaan jotenkin osaa enää nauttia oikein mistään, tunnen epätoivoa ja saamattomuutta. Olen viimeisen vuoden aikana saanut vielä n. 10 lisäkiloa, ja nyt tuntuu, etten jaksa enää kantaa kilojani. Moni lihava sanoo olevansa sinut kilojensa kanssa, mutta en oikein osaa uskoa, että kukaan haluaisi oikeasti olla lihava. Niin paljon se vaikuttaa elämänlaatuun ja tekemiseen. Yritetään kuitenkin yhdessä toinen toistamme tsempaten saada edes pieniä muutoksia aikaan, jotka parantaisivat sekä kuntoa että mieltä. Ihanaa sunnuntaita☀

Niin tuttu juttu

Voih, tiedän niin hyvin tuon tunteen. Olen viiskymppinen ja olen oikeastaan koko aikuisikäni ollut pyöreähkö, mutta nyt viimeisen viiden vuoden aikana (vaihdevuodetko lienevät syynä) painoa on tullut vielä se 15 kg lisää ja suurin osa nimenomaan keskivartaloon.

Tyttärilleni aina paasaan siitä miten ihmisen pitää rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on, ja miten muut eivät katso samalla kriittisellä silmällä kuin itse katsoo jne. ja kuitenkaan en itse pysty uskomaan yhteenkään hokemaani. Joka syksy, kesän jälkeen, päätän etten ensi kesänä ole yhtä iso, mutta joka kesä huomaan, että olen oikeastaan vielä isompi. Tulevaa ulkomaanreissuamme varten päätin aloittaa laihduttaa jo lokakuussa -mites kävikään? Painoa lähti kovasta yrityksestä huolimatta kokonaiset kolme kiloa ja nyt on taas tuttu inhottava tunne siitä, että loma menee ainakin osittain pilalle oman koon ja siitä tulevan fiiliksen takia. 

Luonteeltani olen muuten peruspositiivinen ja näen, tai ainakin pyrin näkemään, kaikki muut asiat tässä maailmassa positiivisen kautta, mutta pienikin vilkaisu peilistä esim. kesäisissä shortseissa tai vaikkapa maksimekossakin saa positiivisuuden sen suhteen karisemaan ihan välittömästi.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei , kuulostaa niin tutulle. Varmasti myös
Tämä ikä tuo meille naisille juurikin tuota vatsan ympärysmittaa. Paksun takapuolen ja reidet vielä kestäisin paremmin, mutta maha on tiellä joka hetki. Yritetään yhdessä saada muutosta pikkuhiljaa aikaan ja oppia hyväksymään itsemme paremmin tämänkin kokoisena. Tsemppiä sinulle ja ihanaa tulevaa reissua. Minun reissu alkaa olla pian ohi ja taas kerran aloitan elämäntapamuutoksen kotiin päästyäni. Valokuvissa on vain mieheni ja maisemat. Vaikka voisi tehdä hyvää katsoa sitä omaa kuvaa ja saada siitä puhtia. Yritetään muuttaa ajatusmaailmaa niin, että pienikin muutos on parempi kuin ei muutosta lainkaan . Ihanaa kevään odotusta☀️

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!