Vaatekaappini pursuaa vaatteita. Olen viime vuosina välillä hiukan laihtunut  ja sitten taas lihonut takaisin entisiin mittoihin, tai jopa hiukan enemmän. Olen ostanut vaatteita juuri siinä laihtumisen huumassa ja ajatellut laihtuvani vielä lisää. Kun olen näissä mitoissa missä tänä päivänä olen, mieli ei tee vaatekauppaan.Vedän päälleni päivästä toiseen samoja vaatteita. Pieni vaatemäärä kiertää pesun kautta takaisin käyttöön. Alunperinkin hiukan liian pieniä vaatteita on kaappi täynnä.  En ole osaan niistä mahtunut koskaan, ovat täysin käyttämättömiä . En vaan raaski pistää niitä kiertoonkaan, kun joukossa on kivojakin vaatteita. Ostan ajattomia vaatteita, en juokse muodin perässä. Vaatteeni eivät  yleensä ole myöskään merkkivaatteita, joten ne ovat sopuhintaisia. Elän siinä toivossa, että vielä mahdun niihin, siellä ne odottelevat sitä päivää. Uskonko siihen, pakko uskoa, koska muuten terveys alkaa pettämään. 

Lähipäivinä aion mennä ostamaan uuden uimapuvun, oikein matkauintiin tarkoitetun. Olen vältellyt sitä kauppareissua kuin ruttoa, koska se on ehkä kauheinta ikinä. Ostin kyllä keväällä jo yhden sovittamatta, mutta  tietysti se tuntuu nyt liian pieneltä. Mennä nyt ahtaaseen sovituskoppiin ja pukea päälle se makkarankuori ja katsoa muhkuraista vartaloaan sieltä kelmeän valon valaisemasta peilistä, apua! Yritän ajatella, että tämä on nyt vaan tehtävä. Uiminen on se liikkumisen muoto, mikä on sopivaa ylipainoiselle ja sitä paitsi pidän erityisesti uimisesta, vesijuoksu on minulle liian hidasta. Joskus rakastin myös muuta liikuntaa, mutta nykyisin kaiken liikunnan aloittaminen on sellaista tuskaa, ettei siitä yksinkertaisesti voi pitää. Pitäminen, saati rakastaminen alkaa vasta monta hikipisaraa ja ahdistusta myöhemmin. Mitään euroforiaa en tässä kohtaan siitä saa, mutta paremman mielen kylläkin, jos olen saanut itseni liikkeeseen. Salikorttikin minulla on ollut aika pitkään jo voimassa. Ehkä olen itseni sinne raahannut joitakin kertoja tämän vuoden aikana.Kyllä ne on kerrat on laskettavissa kahden käden sormilla, eli kallista harrastamista. En aio sitä nyt kuitenkaan irtisanoa, vaan menen myös sinne ja aloitan uudestaan raudan kolistelun. Ehkäpä hankin myös uusia vaatteita saliharjoitteluun, vai aloittaisinko ensin kunnolla harjoittelun ja vasta sitten hankkisin ne vaatteet. Lihaskunto rapistuu muuten vääjäämättä aivan kokonaan ja jäykkyys alkaa  haitata monenlaisissa tilanteissa, joten tässä on tartuttava härkää sarvista. Sitä paitsi liikkuva pullukka on parempi ja terveellisempi vaihtoehto kuin liikkumaton. Olen jo vuosia sitten alkanut karsimaan tavaraa ympäriltäni. Kaikenlainen tavaran haaliminen tuntuu todella turhalta ja iän ja elämänkokemuksen myötä kaikki sellainen menettää merkityksensä. Ehkä jonkin ajan kuluttua voin käydä ns. ostoksilla omalla vaatekaapillani, kun  sieltä löytyy uutta päällepantavaa moneksi kerraksi, eikä edes maksa enää mitään. Reipasta marraskuuta teille kaikille ihanille Me Naisten lukijoille, jotka olette joko vahingossa tai tarkoituksella lukeneet kirjoituksiani<3

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Täällä on myös aikuinen nainen, äiti ja mummi, joka nauttii samoista ihanista asioista ja myös kamppailee saman tyyppisten ongelmien kanssa. Löysin blogisi aivan äskettäin ja luin kaikki kirjoituksesi. Kirjoitat niin iloisista kuin ikävistäkin asioista avoimesti ja rohkeasti, jota arvostan kovasti.

Kirjoituksesi monet aiheet koskettavat minua läheltä, kuten mm. tämä vaatekriisikin. Onneksi minulla on, kuten taitaa olla sinullakin apuna humoristinen tapa suhtautua joihinkin asioihin. Täälläkin löytyy niitä liian pieniä vaatteita kaappien perältä, joita vain ei raski vielä heittää pois. Ehkä pitää ottaa kuntoilu vakavissaan ja tulla sitten "ostoksille" omalle vaatekaapille :)     

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei sinulle sielun sisareni, mukava kuulla, että pidät tavastasi kirjoittaa avoimesti sekä iloista että suruista. Yritän tosiaan ottaa joihinkin humoristisen kannan, aivan kaikesta ei kannata ottaa liikaa paineita. Yritetään siis yhdessä edetä tässä painoasiassa pienin askelin ja ehkä meidät vielä palkitaan jossain kohtaa. Juuri tulin kotiin koiran kanssa lenkiltä, vaatetus kohdilleen, niin raitis ilma saa mielenkin virkeämmäksi, kiitos sinulle💜

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!