Nuorempi tyttäremme osti miehensä kanssa juuri ensimmäisen ihan oman kodin. On hauska seurata heidän pesänrakennuspuuhiaan. Ensimmäiseen kotiinsa he muuttivat molemmat suoraan lapsuudenkodeistaan 19-vuotiaina, opiskelijakotiin.  Siitä on jo aikaa noin kahdeksan vuotta. Miten ihmeessä aika menee niin nopeasti? Meille on alkanut kotiin ilmaantua yhteen huoneeseen  kaikenlaista tavaraa,huonekaluja,mattoa ja nykyinenkin koti siellä on alkanut paketoitumaan hyvissä ajoin. Huomaan minäkin tilailevani kaikenlaista pientä kivaa heille, nyt ihanat pellavalakanat, muutaman kynttilän ja saippuapullon. Tyttäreni on ihan mestari asioiden organisoimissessa, listoja on kirjoiteltu aina tarvittaessa ja hän on huolehtinut asioistaan jo pienestä pitäen. Nytkin on listoja laadittuna.  Synnynäisen ominaisuuden lisäksi luonnetta on varmasti myös kehittänyt pitkä hieno ura aikanaan kilpaurheilijana. Muistan kuinka hän pakkasi ja purki kassinsa ainakin pariin kertaan leirille lähtiessään varmistaakseen ettei mitään puutu, koskaan ei mitään puuttunut. Isosisko tilasi hänet pakkaamaan tavaroitaan muuttaessaan ulkomaille, että kaikki mahtui laukkuihin. Jos olemme yhdessä kaupassa vaikka mökille mentäessä saan aina noottia, kun jään ihmettelemään että tarvitaanko tuota ja vielä tuota. Ellei kuulu listalle, ei tarvita😂. Uuteen kotiin he pääsevät ensi kuun vaihteessa. Jouluksi kotiin. Ihanaa aikaa heidän elämässään. Olen niin iloinen heidän uudesta kodista🏡

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!